Kokopäivätyö ja kolme lasta...

Ihan hanuristahan tämä on. Mutta sulla sentään kaikki jo koululaisia, kyllä ne pärjää. Mulla auttaa naapurusto melko paljon ja lyhyt työmatka.

Onko sinun jaksaminen ja kykeneminen kiinni kahdesta tunnista vuorokaudessa? Mikä estää sinua hankkimasta jostain osa-aikatöitä, jos nykyinen työpaikka ei ole tarpeeksi joustava työaikojen suhteen?

Kyllä ne lapset voi opetella itse kulkemaan harrastuksiin

Lapset hommiin

meillä on kaksi alakoululaista+yksi pkssa. kaupassa 1-2 kertaa viikossa, joista toinen vloppuna, ruuaksi aina jotain mitä syödään 2 päivää putkeen. pyykätä ehtii viikonloppuisin, tarpeeksi sukkia+alusvaatteita vain. lasten harrastukset on lähellä, he kulkevat itse sinne. olen vaan kotona ajoissa katsomassa että ottavat oikeat kamat, lähtevät ajoissa. varmistin jokapäivä että välipala on valmiina jääkaapissa, en nyt tarkoita valmiiksi voideltuja leipiä.. mutta tyyliin tänään kiisseliä, huomenna rahkaa, sitten hedelmäsalaattia, sitten karjalanpiirakoita, sitten dippivihanneksia pilkottuna+dippi, ehkä harkkapäivänä (oli 15min ennen lähtöä kotona) oli lihapiirakkaa/hodarit/pikku pizzoja. osaavat kyllä itse ottaa juomista ja leipiä ja hedelmiä, mutta muistuttelin aamuisin että voivat ottaa noita lueteltuja sen ainaisen leivän lisäksi.

nosto, jos tänään löytyisi lisää vinkkejä ja kokemuksia :)

Ihan yhtä helvettiä oli. Onneksi pääsin taas osittaiselle hoitovapaalle ja saan hoitaa asioita perjantaisin. 

Meillä on neljä lasta. Kun lähdin töihin, kaksi oli ala-asteella ja kaksi päiväkodissa. Miehellä kaksivuorotyö eli joka toinen viikko aamua, joka toinen iltaa.

Hyvä organisointi ja lapsille oma-aloitteisuutta. Toisaalta, harrastukset oli karsittu sellaisiksi, että homma toimi. Lisänsä toi puheterapiakäynnit kerran viikossa.

Joskus tentin jostain vaikeammasta aineesta koealueen, mutta kyllä lapset opettelivat pääsääntöisesti tekemään läksyt itse ja vastaamaan sitä, että sanat oli luettu. Harrastematkoilla saatoin jostain koealueesta kertoa syventäviä juttuja, jos oli jotain vaikeampaa. 

Tuo, että vaatetta oli tarpeeksi, oli myös meidän keino vähentää kotitöitä. Eli pyykkiä pestiin sitten viikonloppuisin urakalla ja kuivattiin kuivurilla, että saatiin ennen viikonalkua viikattua kaappeihin takaisin. Pakasteen täytin viikonloppuisin ja kun odotin harrastuksesta, kävin sillä aikaa pienemmät ostamassa, jos jotain loppui kesken. Ja se, mitä ei ehditty, jätettiin tekemättä.

Kyllä siitä selvisi, kun yritti ajatella, että tehdään, mikä ehditään ja se pois, mitä ei jaksa. 

Minulla on kolme lasta, olen totaaliyh. Kaksi pienempää päiväkodissa, vanhin tokalla.

Teen vuorotyötä, jonka ehdoilla mennään. Pienet on vuoropäiväkodissa ja vanhinta kuljetan sitten mummolle tai muille läheisille hoitoon jos menen iltaan tai yöhön. Harrastuskuljetuksia meillä ei ole, mutta onhan tätä roudaamista tässä kuitenkin. Tämä taustoista.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Joskus teen sellaisia isompia reissuja, täytän varastot niin että perustarpeita on suuret määrät (makaronia, jauhoja jne). Siten saan yhdellä kauppareissulla ne viikon ruuat jotenkuten tuotua. Maitoa joutuu hakemaan välillä lisää, mutta joskus ollaan kyllä päivä tai kaksi ilmankin.

Pyykkiä yritän pestä joka päivä koneellisen. Kuivausrumpu kuivattaa, ja sen yhden koneellisen jaksaa sitten vielä viikatakin. Ennen pidin "pyykkipäiviä", mutta ne olivat kamalan uuvuttavia kun pyykkiä oli niin valtavasti! Kuitenkin ne jokapäiväiset työt pitää siinä samalla tehdä myös, niin ei kannata ottaa mitään teemapäiviä koska aika ei riitä. Ruokaa teen isoja annoksia, syödään yleensä kaksi päivää samaa ruokaa.

Vaikka mulla on toi vuorotyö ja elämä on aika epäsäännöllistä, niin koitan pitää tiettyjä rutiineja. Se helpottaa elämää paljon. Esim. ennen iltavuoroon menoa on aamupala, ulkoilu, pyykinpesu, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, lounas jne. Ja aamuvuoron jälkeen ruoka, tiskit, pyykit, ulkoilu, iltapesut ja -palat jne. Lapsetkin oppii tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä aikaa kulu sellaiseen turhaan kinaamiseen sun muuhun.

Siivoamiseen on vaikeaa löytää aikaa tai energiaa. En kauheasti stressaa siitä. Mulla on niin paljon työtä muutenkin, että jos aion ehtiä hetkenkään jutella lasten kanssa rauhassa niin en voi ruveta jatkuvasti imuroimaan. Välillä sitten pidetään sellaisia tuokioita, että vaikka puolen tunnin ajan tehdään yhdessä reippaasti hommia ja sit saa kelvata.

Minulla on kolme pk ikäistä lasta ja kokopäivätyö. Arki ei ole ongelma. Ruuan teen yleensä valmiiksi ed päivänä tai sitten syödään jotain tosi helppoa. Olen lasten kanssa kotona n.17, mies n.18. Meillä käy siivooja joka toinen vko, jotta viikonloppuihin jää aikaa tehdä perheenä jotain (esim.tänään oltiin puoli päivää ulkoilualueella retkeilemässä). Isovanhemmat auttavat aina jotain lapsista harrastusmatkoissa. Pääosin lasten harrastukset ovat lauantaina (niitä ei ole paljon).

Ongelma meillä on kaikenlaiset asiat, joita tapahtuu keskellä päivää (esim. tänä keväänä 2xneuvola, 2x hammashoito, 3x vasu-keskustelu, 2x kevätjuhla ja n.4x lapsen esiintyminen).

Olenkin ajatellut, että kunhan jo sovitut työjaksot on tehty, niin rupean neuvottelemaan lyhennettyä työaikaa (ehkä jopa siihen asti kunnes nuorin lapseni täyttää n.9-10).

Itsellä kolme alle kouluikäistö ja teen nyt hetken täyttä työaikaa kun mies on lasten kanssa kotona syksyyn saakka, sitten on tarkoitus aloittaa 6h päivät. muutaman kuukauden kokemuksella en kyllä missään nimessä haluaisi tehdä täyttä aikaa kun en ehdi nähdä lapsia juurikaan. Varsinkin kun kasvavat ja kaverit ja harrastukset lisääntyy niin millon niitä lapsia sitte näkee jos tulee viideltä töistä? Meillä on vaan se tilanne kun asutaan pääkaupunkiseudulla että jos joskus halutaan muuttaa rivariin/paritaloon niin täytys tehdä täyttä päivää. Nyt asutaan melko edullisesti kerrostalossa joten on mahdollisuus löysäillä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 16:59"]

Onko sinun jaksaminen ja kykeneminen kiinni kahdesta tunnista vuorokaudessa? Mikä estää sinua hankkimasta jostain osa-aikatöitä, jos nykyinen työpaikka ei ole tarpeeksi joustava työaikojen suhteen?

[/quote]

no se estää, ettei työpaikkaa nyt ihan noin vain vaihdeta mielen mukaan. lisäksi olen edennyt tässä työpaikassa sen verran pitkälle, etten haluaisi menettää etuja jotka olen täällä jo saavuttanut. kyllä minusta on suuri ero siinä, tulenko klo 15 kotiin vai klo 17. ihan eri tavalla ehtii katsoa lasten läksyt, kysellä kokeisiin, käydä rauhassa kaupassa tai viedä lapsia sinne harrastuksiin. asumme siis maalla, ja lapset ehkä oppisivat kulkemaan itsekin, mutta en tahtoisi heitä laittaa pyörällä kulkemaan valaisemattoman maantien laitaa 4-5 km suuntaansa koulupäivän jälkeen. 

Vaihda lomarahat vapaaksi

mielelläni vaihtaisin, mutta meillä ei ole sitä mahdollisuutta. ylityötkin saa vaan vapaina, mutta ylitöitä ei kyllä varmaan pääse kertymään, jos tuon kokopäivätyön joudun nyt aloittamaan.

Kaverini on kolmen päiväkoti-ikäisen äiti ja tällä hetkellä kokopäivätöissä. Mies viikot toisella paikkakunnalla töissä, eli kaveri hoitaa viemiset ja hakemiset, hoitamisen sairaana jne. Nostan hänelle kyllä hattua! Ehkä tämän naisen tarmosta kertoo jotain sekin, että hän suorittaa aikuisiällä toista korkeakoulututkintoa. Aloitti kolmannen lapsen vauvavuonna, ja piti edellisvuoden opintovapaata, jonka aikana hän suoritti puolet 5 vuoden täysaikaisista opinnoista. No joo, minä en tuohon kykenisi, eikä tarvitse jokainen tavallisen mamman kyetäkään. Mutta onhan näitä.

Töissä kollegan mies oli samalla tavalla viikot poissa kotoa. Kollega kävi 30 km:n päästä töissä ja hoiti sen ohessa vuoden ikäisen lapsen iltaisin. Lisäksi oli raskaana ja kärsi jumalattomasta raskauspahoinvoinnista. Nyt kotona kahden pienen kanssa, mies edelleen reissutöissä. Ok, lapsia "vain" kaksi, mutta ei helppoa tuokaan.