Olen järkyttynyt, japanilaisen kirjekaverini työpäivät

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:56"]

Kyllä suomalaiset ovat laiskoja. Tulevaisuus on aasialaisten.

[/quote]

Kuinka paljon japanilaisia kuolee suhteellisen nuorina? Jossain dokumentissa todettiin, että yhä harvempi japanilainen selviää elossa eläkkeelle asti ja että nuorempi polvi ei enää arvosta elinikäisiä työpaikkoja ja elämän omistamista työlle, heillä on jo toisenlaiset arvot elämässä. Minä en elä tehdäkseni työtä, vaan teen työtä elääkseni (raha).

Japanilssa on aika hurja työkulttuuri joillain aloilla. MUTTA olen myös kuullut ettei sielläkää aina tehdä töitä niin tehokkaasti kuin voisi, vaikka työpaikalla ollaankin.

Jos kukaan ei tiennyt, työmatkallani Tokioon sai selville, että töissä unien ottaminen ON sallittua.

Työtunnit ei kerro kaikkea. Olin muutaman vuoden USA:ssa expatina ja olihan se kulttuurishokki huomata, että töissä pitäisi olla 7-19, jotta on hyvä työntekijä. Sen sijaan 1-2 tuntia lounastuntia, näennäistä kiirettä kahvimuki kädessä kiitäen, juoruilua, sluibailua, salilla käymistä jne. Toki ne nyt töitäkin teki, mutta tunteja päivässä käytettiin ihan turhaan. Itse tein heti alussa ratkaisun, että teen töitä 8-16, teen tehokkaasti ja lähden kotiin. Potkuthan mä olisin saanut, ellei esimiehen esimies olisi ollut Suomessa ja tiennyt tuon tavan. Asia oli puhuttu jo valmiiksi, että katsotaan tuloksia ja antaa jenkkien ihmetellä. Kysyin häneltä suoraan luvan toimia tuolla tavalla. Oli itsekin ollut aikanaan Yhdysvalloissa töissä ja ymmärsi hyvin tuon ongelman.

Tuo työtuntien laskeminen on muuten kulttuurien sisällä erilaista. Jos lasketaan työajaksi päikkärit, salilla käyminen, pitkät lounaat jne, niin tuleehan siitä tunteja. Suomessa taas yleisesti lounastauko ei ole työaikaa, eli 7,5 h työpäivä on oikeasti 8 h, jos ruokatunti laskettaisiin mukaan. Monessa maassa puolen tunnin lounastauko olisi naurettavan lyhyt, vaan lounaseen menee tunti pari, ja jos se lasketaan mukaan, niin kyllähän siinä "työ"päivä pitenee.

Itsellä ei ole kokemusta ulkomailla työskentelystä, mutta jo opiskelu avasi silmät sille, miksi suomalaiset tekevät "vähemmän" töitä.

- Suomessa luento on 10:15-12:00. Välissä vartin tauko, jota ei lasketa luentoaikaan. Vartin yli aloitetaan, jotta on aikaa siirtymiin tai kahvilla käyntiin. Mahdollinen opiskelijoiden henkilökohtainen neuvonta hoidettiin tauolla tai ennen/jälkeen luennon, mutta sitä ei laskettu opetusaikaan. Virallinen ja todellinen opetusaika oli siis 45+45 minuuttia, eli 1,5 h. (Neuvonta mukaan laskien luennoitsijalle vähän ylikin.)

- Keski-Euroopassa luento oli virallisesti 10-12. Luennoitsija tuli paikalle noin 10:10, aluksi vähän hengailtiin ja opiskelijat kävivät kysymässä luennoitsijalta neuvoa tms. Aloittamaan päästiin 10:15-10:25. 11:00 pidettiin "5 minuutin" tauko, joka kesti 15 minuuttia. Luento lopetettiin n. 11:55-12:00. Virallinen opetusaika 2 h, todellinen maksimissaan 1,5 h, välillä lähempänä tuntia. Eli yli 25% ajasta oli sellaista, jota Suomessa ei merkitty opiskeluajaksi ollenkaan.

- Jos paikallisten kanssa teki ryhmätöitä ja sopi aloittavansa esim. klo 14, tultiin paikalle ehkä 14:15, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan kahvia jne. Sitten kun lopulta kaikki olivat paikalla, juteltiin ja keskusteltiin asioita hyvin hitaasti ja tehottomasti. "Työhön" saattoi mennä neljä tuntia. Suomessa sama tehtiin kahdessa tunnissa vähintään yhtä hyvin tuloksin.

Suomalaiset erottavat aika tiukasti itse työnteon ja ns. hengausajan, joten jälkimmäistä ei lasketa työhön. Kulttuureissa, joissa läsnäolo ja sosiaalinen toiminta lomittuu työntekoon, se myös lasketaan työajaksi, täällä se taas erotetaan vapaa-ajaksi. Täällä myös kunnioitetaan enemmän sitä, että ihmiset saavat valita mitä valitsevat tehdä vapaa-ajallaan (ja sen olemassa olo tunnistetaan paremmin), joten "vapaa-ajantoimintoja" ei oleteta tehtävän töissä. Jos haluaa hengata työkavereiden kanssa, voi lähteä töiden jälkeen kaljalle, mutta jos ei halua tai ei voi, voi mennä kotiin hoitamaan lapsiaan.

Tämä ero on minusta hyvin olennainen sille, että Suomessa onnistuu molempien vanhempien työpanoksen saaminen työmarkkinoille ja siten se on ratkaisevaa myös tasa-arvolle. Sillä on siis merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus, jota ei usein tulla ajatelleeksi.