Myytti: Perheen lapset on kasvatettu samalla tavalla

Olin itse esikoinen ja minun kohdallani oltiin paljon tiukempia kuin kahden pikkusiskoni kohdalla. Esimerkiksi jos olin päivässä yli tunnin netissä, sain kotiarestia (sillon kyllä internet nähtiin kaiken pahan alkuna). Siskoillani taas ei ollut niin ankaraa ja typeriä sääntöjä. Toisaalta tämä kasvatus näkyy elämänhallinnassa, omat raha-asiani ja muu elämä on paremmassa jamassa kuin siskojeni. 

Miksi edes pitäisi kasvattaa täysin samalla tavalla? Yksi konsti tehoaa yhteen, toinen toiseen - yhden tarpeena on A, toinen tarvitsee B:tä...

Mutta kasvatustavoitteet ja periaatteet ovat meillä olleet molemmille lapsille samat. Samat asiat on kielletty, ja melko samat asiat sallittu. Ja tasapuolisesti on hankkitu asioita: jos toinen on saanut jotakin enemmän tänään, toinen sitren huomenna.

Itseänikin on kasvatettu aikoinaan 1960-80 - luvuilla samoin.

Kyllä. Isoveljeni oli kovassa kurissa ja nuhteessa, vaikka oli kiltti. Minä pikkusisko sain kaiken läpi vaikka olin, käsi sydämellä, riiviö. Hemmoteltiin ja annettiin periksi. Veljeltä vaadittiin ties mitä! Silloinkin tuntui pahalta tämä, nyt itse vsnhempana kamppailen sen suhteen, etten ole armoton esikoistytärtäni kohtaan.
Pelottavaa miten nämä mallit vaan puskee läpi.

Viidestä keskimmäisenä olen tottunut olemaan väliinputoaja, kukaan sukulainenkaan ei muista mitä opiskelen tai mitä ylipäätään olen elämässäni tehnyt. Minulta on kyllä kovasti vaadittu kotitöitä tms, mutta ikinä ei ole hemmoteltu tai kehuttu. Minulta oletettiin näkymättömänä olemista. Esikoinen ja nuorimmainen ovat meidän perheessä olleet parhailla asemmilla, esikoinen on saanut eniten tukea, apua ja saa edelleen. Nuorimmaiselta taas ei ole vaadittu juuri mitään ja hän on saanut rauhassa tehdä mitä huvittaa. 

Lapsuudenperheessä esikoinen sai kaiken mitä halusi. Me muut mitä jäi. Tää esikoinen kuvittelee edelleen saavansa meiltä sisaruksilta mitä haluaa. Pistin välit poikki jo ajat sitten. En ole hälle mitään velkaa, kaikkein vähiten siksi, että satuin syntymään hänen jälkeensä.

Niin ja itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen siinä määrin tästä vanhempien suosimisjärjestyksestä ja epäoikeudenmukaisuudesta kärsinyt, että todellakin aion pitää huolta siitä ettei omat lapseni joudu kokemaan samaa. Eli yritän olla kaikille tasapuolinen ja olla mitenkään osoittamatta että joku olisi toista rakkaampi vaikka jonkun kassa luonnostaan sopisikin temperamentit paremmin yhteen. En myöskään aio olla vertaileva tai vähättelevä, kuten oma äitini on minua kohtaan ollut. Olen koko elämäni joutunut taistelemaan hirveän riittämättömyyden tunteen kanssa, mikään mitä yritän tai teen ei kelpaa, ei edes itselleni. 

5 ja 7 oli siis sama kirjoittaja. 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:53"]

Onko sinulla toisenlaisia kokemuksia? Omasta lapsuudesta tai nykyisestä perheestäsi?

[/quote]

On toisenlaisia kokemuksia. Eli en ole tällaista myyttiä ikinä ennen kuullut tai lukenut.

Kaikki sanovat, että ei lapsia voi kasvattaa samalla tavalla, koska jokainen tarvitsee ihan eri asioita. Toinen enemmän tukea kuin toinen ja toinen enemmän rajoja, kuin toinen.

Ei kasvateta samanlailla, ainakaan isossa katraasaa. Minä ja siskoni (2,5v ikäero) koemme saman kokemuksen täysin erilailla. Minulle ja isosiskolle säännöt oli sääntöjä mutta 6 ja 9 vuotta nuoremmat saivat periksi enemmän vaikka ensin oli vanhemmat sanoneet "ei". Tälläkin hetkellä isä palvelee nuorinta sisarusta aina ja me vanhimmat lapset sit saamme melkei jonotus numerot

Lapset ovat omia persooniaan erilaisine temperamenteineen. Ujo ja vetäytyvä tarvitsee erilaista kasvatusta kiun ulospäinsuuntautunut rämäpää. Sääntöjen sen sijaan tulee olla perheessä kaikille samat.

Itse olen esikoistyttö ja minulla on nuorempi veli, joka asuu vielä kotona. Meidän kohdalla vastuut ja vapaudet ovat olleet ihan eri luokkaa. Lyhyesti sanottuna niin, että minulla oli liuta erilaisia vastuita jo nuorena, mutta siitä huolimatta vähemmän vapautta. Perseestähän tuollainen eriarvoinen kohtelu on, mutta toisaalta kykenin täysin itsenäiseen elämään heti kotoa lähdettyäni.  Siis järkevään talouden pitämiseen, kodin kunnossapidosta huolehtimiseen yms. Mammanpoika veljeni luultavasti tarvitsee mamman apua arkielämään ja rahoja kunnes mamma kupsahtaa tai veli löytää tarpeeksi tarmokkaan vaimon itselleen. 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:04"]Viidestä keskimmäisenä olen tottunut olemaan väliinputoaja, kukaan sukulainenkaan ei muista mitä opiskelen tai mitä ylipäätään olen elämässäni tehnyt. Minulta on kyllä kovasti vaadittu kotitöitä tms, mutta ikinä ei ole hemmoteltu tai kehuttu. Minulta oletettiin näkymättömänä olemista. Esikoinen ja nuorimmainen ovat meidän perheessä olleet parhailla asemmilla, esikoinen on saanut eniten tukea, apua ja saa edelleen. Nuorimmaiselta taas ei ole vaadittu juuri mitään ja hän on saanut rauhassa tehdä mitä huvittaa. 
[/quote]
Aivan kuin minä olisin tuon tekstin kirjoittanut. Olen meistä viidestä menestynein koulutuksen ja ammatin suhteen mutta sukulaisetkaan tuskin asiaa muistavat. Muista puhuvat. Olen niin kuin lapsuudessa niin myös aikuisena näkymätön. Enkä odota mitään hypetystä vaan ihmetyttää kun jotain siivoojaa ylistetään ja siitä jaksetaan jauhaa.
Nyt vanhemmiten minusta on tullut äidilleni likasanko jolle voi kertoa kaikki paskajutut jotka kuohuttaa mieltä ja saa aikaan todella pahaa mieltä. Mutta mitäpä väliä minulla on.
Ja minun huoleni ei ole koskaan kiinnostanut ketään niin en kerro mitään eikä kukaan perheessä kyllä kysymään. Sitten äitini puhuu jatkuvasti sisarusteni huolista ja omistaan eikä ikinä tule ajatelleeksi että minullakin voi olla isoja huolia.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:07"]Lapsuudenperheessä esikoinen sai kaiken mitä halusi. Me muut mitä jäi. Tää esikoinen kuvittelee edelleen saavansa meiltä sisaruksilta mitä haluaa. Pistin välit poikki jo ajat sitten. En ole hälle mitään velkaa, kaikkein vähiten siksi, että satuin syntymään hänen jälkeensä.
[/quote]
Juuri noin on miehenikin perheessä. Vanhin pompotti aikuisena jo perheellisiä sisaruksiaan omia tarpeitaan täyttämään. Siitä pääsi eroon vain lopettamalla kokonaan kanssakäymisen sukujuhlia lukuunottamatta. Tuli rauha siitä piinasta.

Veljeni ovat saaneet harrastaa mitä ovat halunneet, mm. jääkiekkoa, mutta minun toiveeni viikottaisesta ratsastustunnista lähitallilla oli liikaa vuosi toisensa perään.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:19"]Veljeni ovat saaneet harrastaa mitä ovat halunneet, mm. jääkiekkoa, mutta minun toiveeni viikottaisesta ratsastustunnista lähitallilla oli liikaa vuosi toisensa perään.
[/quote]
Ilmaista piti minunkin lapsena harrastaa.
Ja kun pääsin huippuarvosanoin ylioppilaaksi sain vanhemmiltani lahjaksi halvan hopeisen korusetin. Samana päivänä peruskoulun surkeimmilla mahdollisilla arvosanoilla päättänyt veljeni sai mopon.
Enkä ole koskaan kuullut sanaa hyvä minkään tekemiseni kohdalla.