En jaksa kilpailla työpaikoista!

Onko alallasi siis kova kilpailu paikoista? Onko sinulla jo työkokemusta vai oletko vasta aloittamassa työelämää? Oletko nyt työtön, oletko ollut pitkään? Älä luovuta, vaan koita jaksaa ja tee hyviä, laadukkaita hakemuksia. Kyllä jossain vaiheessa varmasti tärppää! Tämä aika on valtakunnallisesti todella kurjaa ja moni tosi hyvä ja osaava tyyppi joutuu istumaan kotona työpaikan puuttuessa. Tsemppiä! 

Pätkätöitä olen tehnyt, 6 - 12 kk sopimuksilla yleensä. Viime vuosina on alkanut olla yhä kovempi kilpailu lyhyistäkin pätkistä ja nyt en ole puoleen vuoteen päässyt yhteenkään haastatteluun. Yhteen paikkaan voi olla yli 100 hakijaa. Alkaa todella ahdistaa ja tuntuu, että mielenterveys menee. -ap

Uskon. Minkä tasoinen koulutuksesi on? Voisitko harkita lisäopiskelua? Onko ala sellainen missä haluaisit työskennellä, vai voisiko uusi ala olla myös mahdollisuus / ratkaisu? -2

Sain tehtyä tänä maaliskuussa pitkän täydennyskoulutuksen loppuun. Aloitin sen työn ohessa silloin kun olin edellisessä työsuhteessa. Alani on ollut ns. varma työllistäjä näihin vuosiin saakka, mutta tilanne on mennyt hyvin huonoksi lyhyessä ajassa. Käymästäni täydennyskoulutuksesta ei taida olla hyötyä. Yksi vaihtoehto on tietysti opiskella yhä vain lisää tai vaihtaa kokonaan alaa. Jaksaminen on huonoa kuitenkin jo nyt. Pitkä koulutus tuntuu menneen hukkaan. Olen muuttunut ajatuksiltani negatiiviseksi. Haluaisin oman alani pysyvän työpaikan, koska olen tehnyt paljon töitä koulunpenkillä. Se ei vain tunnu enää mahdolliselta. Pienen pätkän saaminenkin on jo valtavan kilpailun ja tuskan takana. Miten tästä eteenpäin? Unohdanko työhaun kokonaan, koska se ahdistaa tällä hetkellä niin paljon, että pelkään tulevani hulluksi?

Jotain mielekkyyttä elämään sinun pitäisi saada kyllä nyt. Kuulostat siltä, että alat jo masentua työttömyydestä, eikä se tosiaankaan ole mikään ihme. Ihmisen pitäisi osata arvottaa itseään muutenkin kuin työn kautta, mutta se on todella vaikeaa. Kun töitä ei ole, tuntee helposti itsensä arvottomaksi. Hae vain töitä edelleen, mutta koita jotenkin pitää myös mielesi hyvänä. Tee niitä asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli: urheile, leivo, käy luonnonpuistossa vaeltamassa, piirrä, kirjoita, mikä ikinä sitten onkaan sinun juttusi. Tai mene vapaaehtoiseksi johonkin yhdistykseen, että saat mielekästä tekemistä. Mikä tahansa kiva tekeminen voi piristää ja pääset myös vähän pois kotoa! 

En minäkään. Enkä ole juuri lähtenytkään siihen, koska harva asia rassaa yhtä paljon kuin se että pitäisi myydä itseään kaikille mutta ei ole yhtään hyvää syytä miksi minut pitäisi ottaa töihin. Onneksi se ala jolle olen tällä kertaa kouluttautumassa työllistää hyvin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jep, mullakaan ei työkokemusta juuri ole, olen vasta valmistunut. Yritäpä siinä sitten myydä omaa osaamistasi...

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 20:20"]

Ihme vässykkä.

[/quote]

Tyypillistä pillerivaahtobodarin ininää.

Nauroin pitkästä aikaan ääneen, kun joku oli kirjoittanut tuon ihme vässykkä kommentin. Etukäteen olisin luullut, että loukkaannun, jos tänne tulee ikäviä kommentteja mutta koska muut ovat olleet kannustavia, tämä yksi ei saanut minua pois raiteiltani. Olen kaikkea muuta kuin vässykkä. Töitä ei vain kaikille riitä, that's it. Sain muiden viesteistä hetkellistä voimaa jaksaa eteenpäin ja tästä yhdestä viestistä sain hyvät naurut. En onneksi ole vielä täysin kyynistynyt ja masentunut, vaikka tämä tilanne (viime syksystä saakka työttömänä) ei ole helppoa. -ap

Hyvä että naurattaa. Mikä on pillerivaahtobodari?

Vähän samoja fiiliksiä. Kouluttauduin nuorena yliopistossa vähän "kiikun kaakun" -alalle. Töitä riitti, mutta työmarkkinat on kiristyneet, yt-neuvottelut painaa jne. Olin fiksu ja aloin pikkuhiljaa työn ohessa varmistella pehmeää siirtymistä "hyvin työllistävälle" -alalle. Lopulta otin opintovapaan ja puristin uudet opinnot 1,5 vuodessa kasaan. Työt vanhassa loppui siinä samalla, mutta ei hätää, olenhan saanut uuden tutkinnon ja töitä pitäisi, ainakin pätkissä, riittää hienosti. Kukaanhan ei tällä alalla ole työtön, vaikkei vakityötä voi heti odottakaan saavansa?

Mikä on nyt tilanne? Olen 37-vuotias, työkokemusta 13 vuotta (aloitin jo ensimmäisten opintojen aikana sen alan työt), josta vajaa vuosi kahdessa pätkässä tältä uudelta alalta. Mutta, mutta... koko ajan kiristyy. Jopa 4kk:n pätkään voi olla 20-30 hakijaa. Sitten hirveän tärkeänä sinua haastattelee (jos pääset haastatteluun) 3-4 henkilöä suojatyöpaikoistaan, jotka sitten arvioi näitä 10 koulutettua ja kokenutta ihmistä, kuka heistä nyt armosta saa tämän 4kk:n työpätkän. Olen positiivinen, en todellakaan näytä ajatuksiani, mutta alkaa tämä nöyryyttäminen pikkuhiljaa tökkiä. Jatkuvaa "kiitos, mutta ei kiitos" viestejä ja sitten ne haastatteluun asti etenevät on käsittämätöntä pelleilyä. Työnäytteitä, ryhmähaastattelua, yksilöhaastattelua jne. Ja kaikki tämä todellakin pienen pätkän takia. Aiemmin olen saanut vakityön yhdellä haastattelulla. No, pakko jaksaa, mutta kyllä syö naista.

Ja ei, en jaksa enää mennä kouluun ainakaan tässä vaiheessa.

13, kirjoitat melkein kuin minun kynästäni. En ole tosin vaihtanut alaa kokonaan, kuten sinä, vaan täydennyskoulutukseni liittyy omaan alaani. Kokemuksesi työhaastatteluista ja yhä lisääntyvistä vaatimuksista jaan täysin. Olen alkanut tuntea katkeruutta vakityöpaikoissa olevia kohtaan. Kurssikavereissani on niitä, jotka heti pääsivät vakivirkaan. Kuvittelen mielessäni, kuinka he tuntevat itsensä erinomaisiksi ja meidät vuodesta toiseen pätkien varassa sinnittelevät ihme vässyköiksi ja vähän luusereiksi. Tiedän, ettei se välttämättä ole noin. Ehkä hekin pelkäävät oman paikkansa puolesta, mutta katkerana sitä kuvittelee kaikenlaista. Työttömänä olo tuntuu nöyrryttävältä varsinkin kun on tehnyt lujasti töitä sen eteen, että joskus saisi sen paikan. Aika valuu ohi ja kilpailu syö voimat.

Samat fiilikset. Olen vasta valmistunut, ja alalla niihin harvoihin harjoittelupaikkoihinkin joista maksetaan palkkaa on aina satoja hakijoita. En tiedä mitä tekisin. Olen kaiken lisäksi vähän jo vanhempi ja opiskelut ovat venyneet pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Tuntuisi aika turhauttavalta tässä nyt vielä lähteä opiskelemaan jotain toista tutkintoa.

13 jatkaa: Joskus miettii, että mitä hyötyä tästä venymisestä on. Jos haistattaisi suoraan haastattelussa huilut, kun "pitää mennä kuperkeikkaa"... Pitää näes testata, että osataanko me työ. Hohhoijaa. Ei varmaan osata täydellisesti, mutta kysymys on kuitenkin alalle koulutetuista ihmisistä, joiden ammattitaitoa arvioidaan jonkun hokkuspokkus-tempun kautta, vaikka arvion saa yhtä hyvin soittamalla edelliselle pomolle, jonka ovatkin yleensä jo tehneet ennen haastattelua. Ja sitten ne ryhmätilanteet... ja vielä yksilöhaastattelut sen jälkeen. Siinä vieressä sinua tuijottaa hädin tuskin kokeneemmat vakkarit, jotka on osana "kehittämistiimiä valitsemassa tätä sijaista".

Voi perse, sanon minä. Onko tämä yhteiskunta mennyt tämmöiseksi pelleilyksi? Ihmisen pitää madella ja nöyrtyä ja nöyrtyä, että armosta saa vähän aikaa tehdä puolihuonolla palkalla töitä.  Eikö työpaikka pitäisi olla oletusarvo, eikä joku erityisoikeus, josta saa tapella silmät mustana?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 22:19"]

Voi perse, sanon minä. Onko tämä yhteiskunta mennyt tämmöiseksi pelleilyksi? Ihmisen pitää madella ja nöyrtyä ja nöyrtyä, että armosta saa vähän aikaa tehdä puolihuonolla palkalla töitä.  Eikö työpaikka pitäisi olla oletusarvo, eikä joku erityisoikeus, josta saa tapella silmät mustana?

[/quote]

Onhan meillä Tosi-TV -kilpailujakin kanavat täynnä nykyään; antaa semmoisen "entten tentten teelikamentten" -leikin vaikutelman ajan hengestä.

Millä alalla oikein olette?Ainakin tekniikan alat vetää ihan ok,jos valmis muuttamaan työn perässä niin vakisoppareita kyllä löytyy.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 21:44"]

Samat fiilikset. Olen vasta valmistunut, ja alalla niihin harvoihin harjoittelupaikkoihinkin joista maksetaan palkkaa on aina satoja hakijoita. En tiedä mitä tekisin. Olen kaiken lisäksi vähän jo vanhempi ja opiskelut ovat venyneet pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Tuntuisi aika turhauttavalta tässä nyt vielä lähteä opiskelemaan jotain toista tutkintoa.

[/quote]

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Minä itse asiassa opiskelin 2 amistasoista pätevyyttä opiskeluaikana vielä lisäksi, mutta lopulta en tehnyt niitä hommia sitten kovin kauan, toisen alan jouduin lopettamaan terveyssyiden vuoksi. Oma alani vaan olisi minulle se paras, en keksi mitään muuta mistä en joutuisi heti saikulle fyysisten ja psyykkisten syiden vuoksi. Sen vuoksihan olen sen alun perin valinnutkin!

1-2 vakinaista paikkaa jaossa firmassa ja kaikki määräaikaiset aiemmin niin aurinkoiset ruvenneet passiivis-aggressiivisiksi mikäli hakenut samaan vakinaiseen tehtävään