Ihmiset! miksi jäätte juoruamaan keskelle kaupan käytäviä, ettei muut mahdu ohi??

Mä en ainakaan. Mulla on silmät selässäkin.

Jotenkin se keskustelu vie mukanaa ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

Koska mä voin. Kierrä.

Eivät kykene huomioimaan hyvin ympäristöään eli ovat älyllisesti rajoittuneita.

Koska olen maailman tärkein ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se keskustelu vie mukanaa ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

Siinä vaan käy näin. Itsekin kiroilin näitä käytäväntukkijoita, kunnes kerran huomasin itse syyllistyneeni samaan. Näin tutun pitkästä aikaa ja siinä vaan ulkopuolinen maailma häviää ympäriltä.

No ei tuo aina ole tahallista.  Sitä vaan kun näkee tuttuja jää siihen juttelemaan, eikä edes huomaa että on tiellä ominen kärryjensä kanssaa tai hyllyjen tukona, kun niin innoissaan juttelee.

Eivät huomaa edes siirtyä pois tieltä kun muita asikkaita tulee hyllylle, minkä edessä he seisovat.

Itse sanon aina kohteliaasti, että anteeksi mutta pääsinkö tästä, tai anteeksi, voisinko ottaa tuosta hyllystä tuotteet.

Aina ovat siirtyneet, ja sanoneet,  voi että. ei huomattukaan että tässä toisten tiellä ollaan pahoitellen ja siirtyneet kohteliaasti pois.

Ei kaikesta kannata niin helvetin päälle ärsyyntyä ja suuttua ja kasvattaa raivoa.

Täytyy vaan jaksaa hymyillen pyytää anteeksi ja sanoa, että voisitteko hiukan väistyä, jotta pääsen eteenpäin...

Minä huudan moisen nähtyäni:-Tilaa kauneudelle!

Joka kerta aukeaa tila kuin Siinain autiomaassa.

Samaan joukkoon kuuluvat ovensuuhun juoruamaan jäävät.

Vierailija kirjoitti:

Samaan joukkoon kuuluvat ovensuuhun juoruamaan jäävät.

Kuin myös liukuportaiden yläpäähän pysähtyneet äimistelijät.

Minä minä minä eikä kukaan muu

Tämä. Kaikilla on silmät selässä, jos viitsii vaistota. Nämä käytäväntukkijat ovat vapaamatkustajia, jotka haittaavat muiden elämää ja tekevät itsestään narrin.

Mun ruokakauppa on kauppakeskuksessa, ja siellä oleskelu on koronan vuoksi kielletty. Niinpä me lähikortteleidenmummelit tavataan tuolla kaupassa. Näin lauantaisin paras paikka on palvelutiskin edessä. Eihän meillä eläkeläisillä ole varaa mitään siitä tiskiltä ostaa, kunhan siinä kuulumisia vaihtaessa katsotaan mitä naapurit ostaa.

Meillä on kaikilla tietenkin ne jättikörryt niitä muutamia ostoksia varten, koska niihin kärryihin on kiva nojata, vähän niinkuin rollaattoreihin.

Sitten me mennään kaikki niiden kärryjen kanssa viereiseen Alkoon hakemaan se viikottainen pieni konjakkipullo, sydänlääkkeeksi nääs. Siellä me saadaan käytövät vielä tehokkaammin tukkoon, ollaan kyllä sitä jouduttu vähän enemmän treenaamaan.

Me tehdään näin, koska me voidaan! Me ollaan kuulkaa oikeata granny poweria, joka tekee mitä tahtoo, koska me - juuri me - olemme tämän hyvinvointiyhteiskunnan teille rakentaneet!

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä eikä kukaan muu

Joo se on hassua, sorrun itsekin molemmilla tavoilla.

Jään joskus epähuomiossa tilantukkeeksi ja olen hiukan nolo.

Tai väsyneenä, nälkäisenä ja emotionaalisesti haavoittuvassa tilassa kohtaan tilantukkeet, ja minut valtaa valkohehkuinen raivo! Tuohon jäävät toisten (MINUN!) eteen jököttämään! Eivät kerpeleet kunnioita yhtään muita (MINUA!), vaan ovat kuin Euroopan omistajat! Kärryllä tönäisen ja mulkaisen, kun ovat niin itsekkäitä etteivät väistä ihmisiä (MINUA!)

Onneksi aika harvoin tulee noin minä - minä - olo. Enkä niillä parilla kerralla ole oikeasti ketään töninyt, vaikka ymmärrän fiiliksen tilanteessa, täysin. Aina ihminen ei voi olla parhaimmillaan nälkäisenä ja väsyneenä kaupassa. Jos vielä on paha mieli jostain, se oli siinä. Tönitään ja äyskitään, eihän se mitenkään rationaalista ole, ja sosiaaliset taidotkin hukkuu johonkin.

Ärsyttävää!

Myös ne vahinkovankkurit tuupataaan poikittain mahdollisimman kapealle käytävälle.

Myyjänä kun kuuntelee näitä jaarittelijoita niin ovat järjestään opettajia! Kauhea louskutus etäkoulusta, kiireestä, altistumisesta ja ajattelemattomuudesta. Jokainen lause kailotetaan "näin opettajan näkökulmasta". Ja itse seistään maski nenän alla paasaamassa keskellä hypermarkettia!?

Äärettömän raskaita ihmisiä.

Ex-naapuri rouva pysähtyi aina rollaattorilla ihan mihin tahansa ja siitä ei uskaltanut niin vaan lähteä. Oli pakko puhua siinä missä oltiin, oli se sitten kaupan väliovien sisällä, jalkakäytävällä, rapussa tai ulkona. Sitä yritti ehdottaa toista kohtaa, ei käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Koska mä voin. Kierrä.

Mä voin jyrätä sut, en katso mitättömyyksiä tielläni