Kummassa vika, äidissä vai lapsessa?

Kyllä se on äidin vastuulla.

Meillä poika on huono heräämään mutta olen aina alkanut herättää häntä hyvissä ajoin, jotta ei myöhästy koulusta. Minä en lähde ennen  kuin poika on ylhäällä ja pukemassa vaatteita.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:31"]

Kyllä aikuisella pitää olla tuon ikäiseen sen verran auktoriteettia, että saa lapsen ovesta ulos. Eli äidissä vika tietenkin (ja isässä, jos sellainen on). Kasvatus kauttaaltaan epäonnistunut, jos tällaista ns. ongelmaa ei saada kuriin.

Lapsi on pistettävä ajoissa nukkumaan ja vaikka kannettava aamiaiselle, jos muu ei auta. Itselläni on tokaluokkalainen ja kyllä hänenkin kanssaan saa vielä vääntää, että tekee läksyt ja on ajoissa koulussa.

[/quote]

8 jatkaa. Meillä pienempi lapsi on ekaluokkalainen ja tarvittaessa häntä voi vaikka konkreettisesti siirrellä kuten ilmoitit, että vaikka kantaa aamiaiselle. MUTTA oma kokemukseni on se, että sille tielle ei kannata lähteä, koska se juttu mitä ekaluokkalainen opettelee on kouluun lähteminen, ei kannettavana oleminen. Tottakai minustakin vastuu ekaluokkalaisesta on vanhemmalla, mutta minusta usein hämärästi ajatellaan, että aikuinen sitten tekee asioita lapsen puolesta, jotta ne tulevat tehdyksi, mutta se ei opeta lapselle mitään järjellistä. Aikuisen vastuunkantoon kuuluu myös se, että opettaa lapsen kantamaan vastuuta. Tuntuu, että nykylapset osaavat vaikka mitä, mutta sellainen perusvastuu omista asioista on monilla aika puutteellista, koska sitä ei ole tarvinnut opetella, syynä "vanhempien vastuunkanto".

Olen kotiäitinä päässyt kumpaakin lasta vastaan koululle ekaluokalla ja samalla tarkastanut, että vaatteet ovat mukana (!). Siis aika usein on sormikkaat jääneet kouluun jne. ja olen laittanut hakemaan. Etenkin esikoinen oppi sen vuoden aikana huolehtimaan vaatteistaan todella hyvin, ei käytännössä ikinä unohda mitään, ja luulen, että oppi sen siksi, että laitoin itse kantamaan vastuuta. Kun nyt kuopuksen kanssa on samaa oppia haettu ja olen ollut välillä koululla itsekin etsimässä kadonneita vaatteita, olen nähnyt, mikä KAAOS siellä vallitsee. Löytötavaralaatikot pullistelevat myös kalliita ulkovaatteita, joita ilmeisesti ei kukaan kaipaa. Mitä perheissä ajatellaan? Ei haittaa, vaikka lapsi kadottaa monen kympin vaatteen, kaupasta saa uusia..! Mitä lapsi oppii? Vastuuta? Tämä esimerkki meni toki aiheen vierestä, mutta mielestäni on kyse samasta asiasta: opetetaan lapsi kantamaan ihan itse vastuuta asioissa, jotka ovat hänelle kehitystason mukaan aivan mahdollisia (mitään yletöntä ei tietysti vaadita). Vastuuta ei opeta se, että vanhempi on ihan hälläväliä-meiningillä, mutta ei myöskään se, että vanhempi vahtii lapsen tekemisiä sentin päästä ja vaikka kantaa kouluun, että ehtii ajoissa. Lapsi joko ehtii kouluun tai ei ehdi, mutta siitä on aina seurauksensa (myönteinen tai kielteinen). Sitä se elämä on.

Olen yksinhuoltaja ja työni on vaatinut sitä, että olen joutunut lähtemään useinkin ennen ekaluokkalaista omiiin hommiini. 

Olen jättänyt aamupalan pöydälle ja vaatteet ovat olleet ojennuksessa ja olen vielä kännykällä varmistanut lähdön toimivuuden. Lapset ovat kyllä hyvin kellon tunteneet jo paljon ennen kouluikää, joten itsekin sitä osasivat seurailla. Naapurikin hollilla, jos jotain ihan ihmeellistä olisi tullut. 

Ei ongelmia.

Lapsikin ottaa vastuuta asioistaan, kun pakko on! Mutta eihän tämä mikään ideaalitila ollut. Kyllä parempi, jos vanhempi on vielä huolehtimassa ekaluokkalaisesta. 

Olenko minä ainoa joka laittaisi vastuuta ekaluokkalaiselle? Siis sen jälkeen kun lapsi on todistetusti sängystä ylhäällä ja tietää mitä pukee päälleen yms.

Itsellä on ekaluokkalainen ja vetelämpää vätystä en aamutoimissa ole ikinä nähnyt. Kaikki käy kuin hidastetussa filmissä. Ihan se ja sama miten paljon siihen aamuun varaa aikaa, lopputulos on se että minä istun jo autossa ja ihmettelen miten 2 kumisaappaan vetämisessä jalkaan menee 5 minuuttia. Siis lapsen vaatteista on puuttunut enää ne kumisaappaat kun lähden skrapaamaan auton ikkunoita.

Kerran viikossa lähtö on ekaluokkalaiseni omalla vastuulla. Minä lähden kun hän on ehtinyt aamupalapöytään asti. Sen jälkeen kännykkä hälyttää kahdesti, ekalla soitolla mennään pissalle ja puetaan ulkovaatteet (valmiina eteisen lattialla pukemisjärjestyksessä) riippumatta siitä ehtikö syödä loppuun ja pestä hampaat. Toisella soitolla viimeistään on mentävä ovesta ulos jos aikoo olla pysäkillä ennen bussia.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:06"]

Olen yksinhuoltaja ja työni on vaatinut sitä, että olen joutunut lähtemään useinkin ennen ekaluokkalaista omiiin hommiini. 

Olen jättänyt aamupalan pöydälle ja vaatteet ovat olleet ojennuksessa ja olen vielä kännykällä varmistanut lähdön toimivuuden. Lapset ovat kyllä hyvin kellon tunteneet jo paljon ennen kouluikää, joten itsekin sitä osasivat seurailla. Naapurikin hollilla, jos jotain ihan ihmeellistä olisi tullut. 

Ei ongelmia.

Lapsikin ottaa vastuuta asioistaan, kun pakko on! Mutta eihän tämä mikään ideaalitila ollut. Kyllä parempi, jos vanhempi on vielä huolehtimassa ekaluokkalaisesta. 

[/quote]

Monissa muissa maissa tuo olisi heitteillejättö! Mutta normimenoa täällä. 

Et ole ainoa. 

Kyllä pitää 7-vuotiaankin tajuta ottaa itsestään ja tekemisistään sen verran vastuuta, että nousee äitinsä herättämänä ajoissa kouluun, jotta ei myöhästy ja saa siitä seuraamuksia. 

Äidissä. Meillä eskarilainen on tosi hidas aamuisin. Opettelimme kelloa ja lapsi tietää että kauan on aikaa ennenkuin on oltava ulkona.

Herätän hyvissä ajoin ja annan lapsen heräillä rauhassa. Sitten alamme toimimaan. Se toistelu ja itse toimiminen ei auta. Tuntuu että se kaikuu kuuroille korville.

Kaikki vaatteet ja reppu valmiiksi illalla.

Ekaluokkalainen? Kyllä hän ja aamutoimensa on vielä pitkälti vielä vanhempansa vastuulla. Meneekö kenties liian myöhään nukkumaan?

Joo, ajattele nyt ap että se on ekaluokkalaisen vastuulla!!! Pitääkö tämmöisiäkin nyt kysyä? Ja mitähän tämä äiti sitten iloisena tekisi, kun asia olisi ekaluokkalaisen vastuulla? Joisi kahvia lehti kädessä, jalat pöydällä papiljotit päässä kun lapsi nukkuu ja myöhästyy koulusta, pilaa elämänsä eikä koskaan löydä työpaikkaa?

Mutta ÄITI voisi selkä suorana sanoa: mutta kun se ei ollut mun vika!

Jesh!

Mistä tiedät, että se juuri noin menee?

Jos asut samassa taloudessa (isä, muu mies?), niin miksi et auta aamutoimissa? Valittaminen täällä varmasti kovasti edistää tilannetta. 

Ap kirjoittaa itsestään? Saanko arvata, vika on mielestäsi lapsessa?

ensisijaisesti lapsessa, toissijaisesti äidissä. Eli molemmissa.

Ekaluokkalainen on toki pieni ja sillä tavalla vastuu on paljolti vanhemmalla. Mutta jos äiti tekee parhaansa sen suhteen, että lapsi saa riittävästi unta, aamupala ja vaatteet ovat katsottuina ja äiti sitkeästi herättelee lasta, niin minusta siinä ei voi enempää tehdä. Vai millä tavalla ajattelitte, että äiti herättää lapsen, jos tavallinen herättely ei riitä, kylmää vettä niskaan? Noiden perushuolehtimisten jälkeen vastuu alkaa olla lapsella itsellään, eli myöhästymisistä tai ajoissa ehtimisistä seuraamuksia. Ehkä ennemmin palkinnon kautta. Eli aamuisin jalkeille pääseminen ja kouluun ehtiminen on taito mitä harjoitellaan, ja onnistumisista palkintoja. Itselläni on kokemusta näistä ongelmista isomman lapsen kanssa ja lopulta lähinnä nostin lapsen aamuisin sängystä ylös, mikä oli virhe, ongelmat vain pahenivat. Kun vastuu siirtyi lapselle, alkoi tapahtua. Opettajalle ilmoitetaan, että lapsi ei jaksa tulla kouluun, koska ilmoittaa täytyy (tätä ei tarvinnut tehdä, lapsi tajusi, että olisi aika noloa...) ja kun nyt on lähtenyt hyvin kouluun, on koulun päättyessä palkintoa luvassa. Tuntuu hullulta, kun meillä pienempi koululainen lähtee reippaasti kouluun muutenkin, mutta mikä nyt kelläkin on se vaikea taito ja ongelma, sitä harjoitellaan, turha verrata muihin. Tietysti tässä pitää muistaa se, että ekaluokkalaisella voi ajantaju, aamupala tms. tuottaa vaikeuksia eli täytyy selvittää, että lapsella käytännössä on valmiudet selviytyä. Kun valmiudet löytyvät, vastuu lapselle ja lapsi oppii senkin, että on oikeastaan aika kivaa jo osata itse eikä äidin tarvitse aina taluttaa kädestä.

Äidissä on ainakin se vika, että jää aamuksi päivä toisensa jälkeen toistelemaan sitä "nyt ylös ja kouluun". Jos se sanominen ei tuota tulosta, tehdään jotain asian eteen. Kännykkää voi lyödä torkulle vaikka koko päivän, vanhempi toivottavasti on varustettu monipuolisemmilla toiminnoilla ja itseohjautuvalla ongelmanratkaisukyvyllä... 

Jos ekaluokkalainen on aamut yksin kotona, pitää hänelle olla aamupala valmiina ja yhdessä katsottu vaatteet ja koulutavarat valmiiksi myös. 

Jos lapsi ei silti osaa toimia aamuisin yksin, on vanhemman tehtävä jotain. On jäätävä aamuksi kotiin opettamaan lasta aamutoimissa ja kouluun lähdössä tai vaikka palkattava joku naapurin mummo tähän hommaan, jos itse ei voi jäädä kotiin aamuksi. 

Asia on siis vanhemman vastuulla.

Äh, vahinkoalapeukku 8:lle!

Kyllä aikuisella pitää olla tuon ikäiseen sen verran auktoriteettia, että saa lapsen ovesta ulos. Eli äidissä vika tietenkin (ja isässä, jos sellainen on). Kasvatus kauttaaltaan epäonnistunut, jos tällaista ns. ongelmaa ei saada kuriin.

Lapsi on pistettävä ajoissa nukkumaan ja vaikka kannettava aamiaiselle, jos muu ei auta. Itselläni on tokaluokkalainen ja kyllä hänenkin kanssaan saa vielä vääntää, että tekee läksyt ja on ajoissa koulussa.