MIKSI YDINPERHE?

Ja sosiaaliset normit (mitkä aiheuttavat koulukiusaamista yms. ) ei mielestäni riitä syyksi, koska niitä pystytään muuttamaan, jos halua on :) -Ap

Ydinperheessä saa naisen ja miehen mallin. Lapsi saa alkunsa naisesta ja miehestä, on tärkeää tuntea juurensa ja tietää, että on syntynyt maailmaan toivottuna, juuri tämän parin lapsena. Kaksi vanhempaa jaksaa enemmän kuin yksi.

Olen yh-perheestä. Veljistäni osa kärsi aikuisuuden kynnyksellä isättömyydestään. Aikuisiällä ovat oppineet käsittelemään asian niin ettei se heistä huonompaa ole tehnyt. Itse muistan ettei lapsena ollut aikaa olla lapsi, kun tuli aikuistua aikaisin koska perheessä oli vain yksi aikuinen, jo 2. luokalla siivosin ison talon yksin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä, jne. En pidä ydinperhettä ainoana oikeana, mutta uskoisin että kaksi vanhempaa pystyvät antamaan lapselleen enemmän kuin yksi, poissuljettuna oman elämän supersankarit.

Loppupeleissä ihmisen mielenterveyden kannalta perhemuoto on yksi vähäisemmistä asioista, jotka vaikuttaa. Samoin kuin se, kuinka kauan käytti tuttia tai oppi kuivaksi. Eivät merkitse mitään.

lapselle ona elämä on se normaali muoto. Oli siell yksi äiti tai kymmenen. Tietty voi kärsiä hylkäämisestä, myös silloin kun vamhempi kuolee. 

Kuka onkaan sanonut, että loppujen lopuksi me kaikki olemme omalla tavallamme kotivammasia.

Ydinperhe on kaikilla mittareilla ja tutkimuksilla paras. Lapselle on tärkeää, että molemmat vanhemmat välittävät ja ovat yhdessä. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi kun tietää olevansa toivottu ja rakastettu. Hän saa vanhemmiltaan parisuhteen mallin, jota voi sitten itse hyödyntää tulevissa parisuhteissaan. Eroperheen lapsilla on parisuhteissa enemmän hankaluuksia kuin niillä joiden vanhemmat ovat yhdessä. Jos isää tai äitiä ei ole ollut kuvioissa niin lapsen itsetunto ei välttämättä ole kohdillaan ja itsetuntoa kohotetetaan esim. seksisuhteilla. Tietysti aina on poikkeuksia, mutta näin ne asiat yleensä vaan menee.

Lapsen kasvattaminen on rankkaa. Siihen auttaa se, että rakastaa lasta, ja se rakkaus vaan on helpointa ja voimakkainta oman lapsen kohdalla. Siksi oma vanhempi on useimmiten lempein ja kärsivällisin kasvattaja. Ja koska kastaustyöhön tarvitsee tukea, ihan arkipäivässä arkipäivän ohjaustilanteissa, on sitä tukea parasta saada ihmiseltä joka jakaa saman arjen ja tosiaan rakastaa lasta. Siksi vanhempana on helpointa elää (tavallisessa, terveessä ja vuorovaikutteisessa) parisuhteessa ja kasvattaa ne lapset siinä. 

Jos asettuu lapsen asemaan, niin lapsella on oikeus jatkuvuuteen, turvallisuuteen, rakkauteen. Ja oikeus tuntea hyvin sekä isänsä että äitinsä, että voi oppia tuntemaan itsensäkin. Se kaikki on jo ydinperheessä, eli yhdessä vietetty aika, rauhallinen koti josta ei tarvitse reissata joka toinen viikko toisen vanhemman luokse, ei tarvitse sopeutua uusiin äiti-ja isäpuoliin jne.  Ei lapsi ole mikään lemmikkieläin, joka otetaan kommuuniin pyörimään jaloissa kun se on niin suloinen, tai joka hankitaan yksin ettei elämä olisi niin yksinäistä.  Lapsuus on lyhyt aika mutta sillä on iso merkitys koko loppuelämälle. Se pitää handlata lapsen kannalta hyvin.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:04"]

[kiva juttu mutta vielä valovuoden päästä sellaisesta sitoutumisesta ja huolenpidosta, mikä vanhemmuuteen liittyy. [/quote] Mielestäni lasten hankintaa tulisikin miettiä sen verran tarkasti, että tietää olevan juurikin niitä hyvin hyvin läheisiä ihmisiä siinä mukana, jos lapsen hankkii, mitä useampi sen parempi :). Kyseessä voi olla parisuhde, tai pitkäkestoinen kommuuni tai vaikka omat sisarukset naapurissa. Elämä olisi kaikilla mukavampaa, jos keksittäisiin uusia ratkaisuja, eikä pysyteltäisi siinä vanhassa, joka ei kaikille sovi, ja jonka epäonnistuessa lapsi kärsii. Nämä omat ajatukseni edellyttävät edelleenkin siis että lapset ovat tietoinen ja harkittu päätös. -Ap

[/quote]

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta elämä ei vain toimi niin. Ei yksikään ihminen luovu esimerkiksi hyvästä työpaikasta, mielenkiintoisesta mahdollisuudesta työskennellä ulkomailla tai luovu oman parisuhteen ja oman perheen perustamisesta siksi, että on sitoutunut asumaan lähellä jonkun toisen ihmisen lasta. Sitä ei tee sisarus ja sitä taatusti ei tee kommuunissa asuva asukas. 
[/quote] Itse olisin ainakin (en ehkä ihan vielä, mutta ehkä joskus) toimimaan ystäväni/sisarukseni/muun läheisen lapsen "luottoaikuisena", koska en itse ole parisuhdeihmisiä, ja jos en omia lapsia hanki niin uskoisin pystyväni rakastamaan paljonkin jonkun muun rakkaan ihmisen lapsia, luulisin olevan muitakin tällaisia ja mites adoptiovanhemmat?

Naisen ja miehen mallin (mitä ne ikinä tarkoittavatkaan) voi saada muiltakin läheisiltä ihmisiltä kuin vanhemmilta, jos perheeseen (laaja käsite!) niitä kuuluu, esim. Mahdolliset Isovanhemmat,sedät, tädit, kaverit, kummit. Jos lapsen haluaa niin mielestäni olisi hyvä juurikin miettiä mistä saisi mahdollisimman paljon erilaisia malleja lapsen ympärille, ei niiden ole pakko olla juuri ne parisuhteen kaksi ihmistä, joista ottaa mallia koko loppuelämän ajan. -Ap

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:39"]

Naisen ja miehen mallin (mitä ne ikinä tarkoittavatkaan) voi saada muiltakin läheisiltä ihmisiltä kuin vanhemmilta, jos perheeseen (laaja käsite!) niitä kuuluu, esim. Mahdolliset Isovanhemmat,sedät, tädit, kaverit, kummit. Jos lapsen haluaa niin mielestäni olisi hyvä juurikin miettiä mistä saisi mahdollisimman paljon erilaisia malleja lapsen ympärille, ei niiden ole pakko olla juuri ne parisuhteen kaksi ihmistä, joista ottaa mallia koko loppuelämän ajan. -Ap

[/quote]

Lapsi toki hyötyy siitä, että näkee erilaisia elämisen malleja. Ne tulevat ympäristöstä ihan luonnostaan, koska hyvin harva ihminen linnoittautuu lapsensa kanssa kotiin loppuelämäksi. 

Mutta, oikeasti hyvin harvalla on niin laaja ja lähinen suku, ja niin lähellä, että se mitenkään voisi korvata sitä arkipäivän elämää, mitä toinen, arjessa mukana oleva vanhempi voi tarjota.  On aivan täysin eri asia kyläillä jonkun ihmisen luona kuin elää sitä elämäänsä hänen kanssaan. Ja toisaalta on vähän ihmeellistä, miten niin kovasti tässä arvostetaan vaikka setää tai tätiä, mutta ei äitiä tai isää. Heillähän on omat elämänsä, kuten kuuluu ollakin. Se, että vie vaikkapa veljentytön jätskille ja hopoloppiin, on ihan kiva juttu mutta vielä valovuoden päästä sellaisesta sitoutumisesta ja huolenpidosta, mikä vanhemmuuteen liittyy.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:39"]

Naisen ja miehen mallin (mitä ne ikinä tarkoittavatkaan) voi saada muiltakin läheisiltä ihmisiltä kuin vanhemmilta. -Ap

[/quote]

Voi toki saada käsityksen siitä millaisia miehiä ja naisia maailmassa on. Mutta käsityksen siitä, kuka itse on, saa parhaiten elämällä ihmisten kanssa, joilla on sama geeniperimä. Se ei kuitenkaan mene niin, että ihminen on muovailuvahaa tai pelkkä tyhjä tla,  josta hän itse luo itsensä sellaiseksi kuin mitä itse haluaa. Perusluonne, periytyvät sairaudet jne. ovat geeneissä. Itseään voi kehittää, mut hirveästi ei voi muuttaa. Sen sijaan, että etsii itseään vertailemalla itseään niihin joiden kanssa ei ole mitään sukua, voi itsensä löytää vertaamalla itseään niihin joiden kanssa on sukua. Sitä kautta näkee usein selkeämmin sen, miksi on sellainen kuin on, ja miten eri tavoilla elämässä voi elää näiden ominaisuuksien kanssa.

Itse olen juurikin eroperheen lapsi ja otin asian itse aikoinaan hyvin raskaasti, mutta ongelma oli lähinnä se muutos siihenastiseen elämään, josta kärsin, ei itseisarvona se että yhtäkkiä saman katon alla ei ollutkaan miestä ja naista rakastamassa toisiaan. Totta kai muutokset vaikuttavat lapseen, ja kaikkeen ei voi varautua, mutta mielestäni olisi hyvä miettiä, että esim olisiko se lapsi parempi hankkia yksin, jos talous, turvaverkko yms.sen edellyttävät, kuin että ensin pakolla hankitaan väkisin se parisuhde, josta ei olla aivan varmoja ja sitten olisi yhtäkkiä vasta lupa hankkia lapsia. (Yritän kommentoida mahd. paljon, kirjoitan vain niin tuhottomat hitaasti :) On kiva huomata miten muut asian ajattelee ) -Ap

Tietysti ihminen voi saada terveiden aikuisten mallit monella tapaa. Ydinperhe on kuitenkin rakenteeltaan turvallinen, ja siinä on molempien sukupuolten roolimallit omasta takaa. Riippuen tietysti, että vanhemmat ovat kunnollisia.

Kyllä yksinhuoltajien lapsetkin voivat pärjätä hyvin elämässään, mutta tutkimusten mukaan heillä on enemmän mielenterveysongelmia, ja miehillä varsinkin suuri riski ajautua syrjäytymiseen ja rikollisuuteen.

Parhaat eväät elämään lapsi saa ydinperheessä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:39"]

Naisen ja miehen mallin (mitä ne ikinä tarkoittavatkaan) voi saada muiltakin läheisiltä ihmisiltä kuin vanhemmilta, jos perheeseen (laaja käsite!) niitä kuuluu, esim. Mahdolliset Isovanhemmat,sedät, tädit, kaverit, kummit. Jos lapsen haluaa niin mielestäni olisi hyvä juurikin miettiä mistä saisi mahdollisimman paljon erilaisia malleja lapsen ympärille, ei niiden ole pakko olla juuri ne parisuhteen kaksi ihmistä, joista ottaa mallia koko loppuelämän ajan. -Ap

[/quote]

Lapsi toki hyötyy siitä, että näkee erilaisia elämisen malleja. Ne tulevat ympäristöstä ihan luonnostaan, koska hyvin harva ihminen linnoittautuu lapsensa kanssa kotiin loppuelämäksi. 

Mutta, oikeasti hyvin harvalla on niin laaja ja lähinen suku, ja niin lähellä, että se mitenkään voisi korvata sitä arkipäivän elämää, mitä toinen, arjessa mukana oleva vanhempi voi tarjota.  On aivan täysin eri asia kyläillä jonkun ihmisen luona kuin elää sitä elämäänsä hänen kanssaan. Ja toisaalta on vähän ihmeellistä, miten niin kovasti tässä arvostetaan vaikka setää tai tätiä, mutta ei äitiä tai isää. Heillähän on omat elämänsä, kuten kuuluu ollakin. Se, että vie vaikkapa veljentytön jätskille ja hopoloppiin, on ihan kiva juttu mutta vielä valovuoden päästä sellaisesta sitoutumisesta ja huolenpidosta, mikä vanhemmuuteen liittyy.
[/quote] Mielestäni lasten hankintaa tulisikin miettiä sen verran tarkasti, että tietää olevan juurikin niitä hyvin hyvin läheisiä ihmisiä siinä mukana, jos lapsen hankkii, mitä useampi sen parempi :). Kyseessä voi olla parisuhde, tai pitkäkestoinen kommuuni tai vaikka omat sisarukset naapurissa. Elämä olisi kaikilla mukavampaa, jos keksittäisiin uusia ratkaisuja, eikä pysyteltäisi siinä vanhassa, joka ei kaikille sovi, ja jonka epäonnistuessa lapsi kärsii. Nämä omat ajatukseni edellyttävät edelleenkin siis että lapset ovat tietoinen ja harkittu päätös. -Ap

Tilastollisesti ydinperheen lapsella on parhaat mahdollisuudet menestyä tai ainakin saada hyvät eväät elämälle. Yksinhuoljaperheen lapsella on isoin riski tulla esim. huostaanotetuksi tai syrjäytyneeksi. Uusperheen lapsi oli tässä hyvänä kakkosena erityisesti siksi, että uusperheet ovat lyhytkestoisia ja eroperheiden lapset pärjäävät elämässä heikommin kuin ydinperheen lapset.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:04"]

[kiva juttu mutta vielä valovuoden päästä sellaisesta sitoutumisesta ja huolenpidosta, mikä vanhemmuuteen liittyy. [/quote] Mielestäni lasten hankintaa tulisikin miettiä sen verran tarkasti, että tietää olevan juurikin niitä hyvin hyvin läheisiä ihmisiä siinä mukana, jos lapsen hankkii, mitä useampi sen parempi :). Kyseessä voi olla parisuhde, tai pitkäkestoinen kommuuni tai vaikka omat sisarukset naapurissa. Elämä olisi kaikilla mukavampaa, jos keksittäisiin uusia ratkaisuja, eikä pysyteltäisi siinä vanhassa, joka ei kaikille sovi, ja jonka epäonnistuessa lapsi kärsii. Nämä omat ajatukseni edellyttävät edelleenkin siis että lapset ovat tietoinen ja harkittu päätös. -Ap

[/quote]

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta elämä ei vain toimi niin. Ei yksikään ihminen luovu esimerkiksi hyvästä työpaikasta, mielenkiintoisesta mahdollisuudesta työskennellä ulkomailla tai luovu oman parisuhteen ja oman perheen perustamisesta siksi, että on sitoutunut asumaan lähellä jonkun toisen ihmisen lasta. Sitä ei tee sisarus ja sitä taatusti ei tee kommuunissa asuva asukas.