Kertokaa kannustavia tarinoita - uuden parisuhteen löytyminen eron jälkeen!

Erosin todella pitkästä suhteesta lasten isän kanssa. " Uusi" löytyi 1,5 vuoden jälkeen erosta, sitä ennen oli muutamia ei niin vakavia suhteita, joista tiesi että ne ovat vaan joku vaihe. Nyt myös tunnistaa helpommin mitä haluaa ja ei halua. Viihdyin myös yksin enkä halunnut heti laastari-suhdetta tai heti parisuhteeseen.

Älä nyt vielä ryntää etsimään uutta suhdetta, kun et ole näköjään vielä kunnolla sisäistänyt eroakaan. Kyllä sinun aikasi tulee, mutta älä ala kilpailemaan miehesi kanssa äläkä kuvittele, että kipu poistuu sillä, että otat äkkiä uuden miehen. 

Ai tässä vielä jatkaa, että en siis ihan heti ole etsimässä ketään laastariksi, mutta olisihan se kuitenkin kiva vielä näin nuorena löytää joku - vaikka sitten parin vuoden päästä. En halua ajatella, että parisuhdemeiningit, seksi ja muut oli nyt tässä. Ja täytyy myös myöntää, että vähän jännittää, sillä en tosiaan ole ollut muiden kuin mieheni kanssa - itse asiassa en ole ikinä ollut edes kunnon treffeillä! Me kaksi silloin aikoinaan hullaannuttiin toisiimme heti ja käytännössä muutimme yhteen samoin tein - se oli jotain ”elämää suurempaa” aina viime vuoteen asti…

Nosto.

Mulla vähän erilainen kannustava tarina siltä varalta, että jäisitkin sinkuksi loppuiäksesi:

Itse erosin neljä vuotta sitten 12 vuoden parisuhteesta, ja olen nämä neljä vuotta ollut onneni kukkuloilla! En vieläkään kaipaa edes parisuhdetta, ja olen torjunut jo useamman treffi pyynnön. Minulle riittää lapset, ystävät ja muut läheiset ihmiset. On aikaa itseäni kiinnostaville asioille, kun lapset ovat isällään, eikä kukaan ole silloin huomiotani vailla. Minulla on myös aikaa ja energiaa muille läheisilleni enemmän kuin parisuhteessa ollessani.

Pointtini siis se, että älä ota stressiä siitä, "oliko tämä nyt tässä" asiassa, koska nyt kun yksi ovi sulkeutui, avautui paljon muita ovia, joista yksikään ei välttämättä sisällä uutta puolisoa, ja se voi olla lottovoitto myös sinulle!

Ap tässä. Joo, en todellakaan halua vaan jotakuta väkisin - olen aina nauttinut myös itsekseen olemisesta ja hiljaisuudesta.

Erosin ja nautin niin paljon yksin olemisesta, että en edes halua parisuhdetta. Olisinpa tajunnut tämän jo aikaisemmin. Meni monta vuotta hukkaan parisuhteessa.

Ei kukaan voi taata sinulle puolisoa vaikka oma kokemus olisi mitä - se on heidän oma kokemuksensa, ei sinun. Sinulla on ihan oma elämänpolkusi, kun taas esim minä olen aina ollut yksin. Sinunkaan kokemuksesi ei lupaa minulle yhtään mitään - ja päinvastoin.

Kyllä, aivan oikeassa olet tässä asiassa! Vaikka itsekin olen pohjimmiltani enemmän rationaalinen kuin taivaanrannanmaalari, on silti kiva ihan vaan vaikka haaveilla, että ehkä vielä joskus käy ns. hyvä munkki parisuhderintamalla. Terv. Ap

Minä erosin pitkälti yli nelikymppisenä ja laitoin puolivutsillä ihan kuvattoman ilmoituksen nettideittii. Muutamassa viikossa tuli yli 200 vastausta. Että kyllä kuule kivoilla ja näteille nelikymppisillä vientiä on, ei mitään huolta.

Mulla täsmälleen sama tarina kuin ap:lla paitsi että meillä kaksi lasta ja ei olla exän kanssa edes puheväleissä. Hän petti pitkään toisen naisen kanssa ennen eroa. Erosta nyt vuosi. Enkä ole toipunut yhtään.

En voi kuvitellakaan seurustelua. Exän kylmäpäinen uskottomuus vei kunnioituksen miehiä kohtaan. Elän siis sinkkuna ja päivä päivältä tuntuu enemmän että en halua enää vakituista suhdetta. Naiset saa seksiä helposti halutessaan. Minullakin on työkaverimiehiä (osa varattuja) jotka työmatkoilla ilmaisevat selkeästi haluavansa samaan hotellihuoneeseen.

Yksin asumiseen olen jo tottunut. Tuntuu tosi vaikealta ajatella, että joku partajeppe kuorsaisi vieressä ja istuisi paskalla vessassani.

Luulen että ap:n ajatukset uudesta suhteesta muuttuu kun hän on asunut hetken yksin.

Ei oo ern jälkeen ollut parisuhdetta ikävä

Kun kerran on rakastanut, se ei milloinkaan lopu. Jos on oikeasti rakastanut toista, eikä vain illuusiotaan... Sinulla on siis jo rakkaus, sydämessäsi. Mutta kaipaat nyt jotain omaa.

Koska olet ollut 20 v vain yhden miehen kanssa, olet nyt luultavasti helppo hyväksikäytettävä. Varo impulsiivisuutta.

Pysy poissa sovelluksista.

Kartoita tuttavapiiriä. Pidä itsesi huoliteltuna, käyttäydy hillitysti; tarkista, ettei ystävällisyytesi sisällä tunkeilua tms. Mies kyllä löytyy, jos oikeasti haluat kumppanin. Sinulle sopiva ikähaarukka on 50-60 v.

Ei se sinun rakkautesi ole kahdessa viikossa taputeltu, sori vaan. Pistä tinderi ja katso kauanko pää kestää sitä meininkiä ja jos löytyy joku laastari. Puolen vuoden - vuoden päästä voit alkaa miettimään että haluaisitko ihan oikeasti olla jonkun kanssa taas. Voi olla että et edes halua. Tuo on tuollaista yksinjäämispaniikkia nyt alkuun. Kyllä se siitä. Tulet oppimaan paljon itsestäsi ja elämästä.

T. Joku joka on puoli vuotta edellä sinua tällä samalla polulla

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran on rakastanut, se ei milloinkaan lopu. Jos on oikeasti rakastanut toista, eikä vain illuusiotaan... Sinulla on siis jo rakkaus, sydämessäsi. Mutta kaipaat nyt jotain omaa.

Koska olet ollut 20 v vain yhden miehen kanssa, olet nyt luultavasti helppo hyväksikäytettävä. Varo impulsiivisuutta.

Pysy poissa sovelluksista.

Kartoita tuttavapiiriä. Pidä itsesi huoliteltuna, käyttäydy hillitysti; tarkista, ettei ystävällisyytesi sisällä tunkeilua tms. Mies kyllä löytyy, jos oikeasti haluat kumppanin. Sinulle sopiva ikähaarukka on 50-60 v.

Höpö höpö mitään kääpiä. Joku kolmikymppinen laastari nyt alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin pitkälti yli nelikymppisenä ja laitoin puolivutsillä ihan kuvattoman ilmoituksen nettideittii. Muutamassa viikossa tuli yli 200 vastausta. Että kyllä kuule kivoilla ja näteille nelikymppisillä vientiä on, ei mitään huolta.

Juu, minäkin laitoin ilmoituksen nyt torstai-iltana tinderiin, perjantaiaamuna 1008 tykkäystä. Ei tosiaan tarvitse hätäillä.

N41

Ap tässä taas! Kiitos tähänastisista kommenteista ja neuvoista! Joo, hakemalla hakemaan en ole lähdössä uutta etsimään ja tosiaan yksin/lapsen kanssa asuminen ei tunnu ajatukselta yhtään pahalta. Ennen miehen tapaamista ehdin kuitenkin asua muutaman vuoden itsekseni, joten se on tuttua puuhaa. Sovellukset ajattelin jättää väliin ja kohdata mahdollisen kumppanin arjessa sitten, kun on aika - oli se vuoden tai vaikka kymmenen päästä. En paljasta työtäni, mutta se on sellaista, että olen nähnyt läheltä kaikenlaisia ”tapauksia”, joten en usko olevani ainakaan liian sinisilmäinen miesten suhteen, vaikka tosiaan vain tämä yksi suhde on plakkarissa. Saatan kyllä ehkä olla enemmänkin turhan skeptinen…

Mutta jatketaan ajatusten vaihtoa - myös tämä on minulle hyvää ”eroterapiaa” :)

Muistan tuon oman eroni alusta. Päätin, että "erotaan ystävinä", "annan uskottomuuden anteeksi", "jatkossa olemme ystäviä ja hyviä vanhempia yhdessä edelleen lasten kanssa puuhaillen". Kuinkas kävikään. Kieltämisvaiheen jälkeen tuli niin suuri viha ja katkeruus, että olin kuin eri ihminen varmaan puoli vuotta. Siinä tuli muutamia ylilyöntejä niin eksän kuin tämän "uskottomuuskumppanin" suuntaan, mutta se viha oli todella voimauttavaakin! Löysin aivan uuden rohkean puolen itsestäni ja enää en mukaudu toisten mieliksi tai anna kenenkään astella rajojen yli. Mahtavinta oli, etten siinä vihani keskellä ottanut ketään laastariksi, miten olisin voinutkaan, kun vihasin hetken kaikkia miehiä :). Hyvä suojaus! Vihan laannuttua löysin oman elämäni ja miten siinä elän lasten kanssa. Elämänlaatuni on ilman parisuhdetta niin antoisaa, että luulen eläväni näin jatkossakin. Ja seksiä minulla on enemmän ja parempaa kuin koskaan ennen! Rakastaja kannattaa olla, sen olen huomannut. Ota siis AP ihan rauhassa ja tutkiskele itseäsi! Nyt on siihen todella hyvä hetki. Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Ei se sinun rakkautesi ole kahdessa viikossa taputeltu, sori vaan. Pistä tinderi ja katso kauanko pää kestää sitä meininkiä ja jos löytyy joku laastari. Puolen vuoden - vuoden päästä voit alkaa miettimään että haluaisitko ihan oikeasti olla jonkun kanssa taas. Voi olla että et edes halua. Tuo on tuollaista yksinjäämispaniikkia nyt alkuun. Kyllä se siitä. Tulet oppimaan paljon itsestäsi ja elämästä.

T. Joku joka on puoli vuotta edellä sinua tällä samalla polulla

Täällä yksi kanssa samassa veneessä ollut/oleva. Nyt olen ollut yksin jo lähes vuoden. Alkuun oli just tuo paniikki, että pitää saada joku äkkiä. Nyt tuntemukset ovat enemmänkin kallelleen siihen suuntaan, että en taida edes haluta parisuhdetta. Joo ja Tinderi on nähty, helpolla sieltä saa 1000 tykkäystä, mutta se todellisuus siellä on aivan muuta. Ei sieltä mitään aitoa ole ainakaan minulle löytynyt ;(

Kiitos rohkaisusta! Joo, itsekin olen yllättynyt siitä, kuinka vahvalta minusta nyt tuntuu - ihan yllättävää sisua on löytynyt. Eka viikko eroilmoituksen jälkeen olin suoraan sanottua aivan hajalla - itkin ja valvoin, oli pakko ottaa töistä saikkua. Sitten tosiaan iski muutamaksi päiväksi suoranainen raivo miestä + sitä naista kohtaan, mutta nyt tuntuu siltä, että olen hyväksynyt asian. En tekisi jälkikäteen ajatellen suhteessamme mitään toisin, joten ei voi jossitella. Enkä todellakaan halua roikkua tässä kiinni, sillä itseltäni meni luotto toista kohtaan, eikä toinenkaan osapuoli halua jatkaa - ei siis mahda minkään.

Laitoin siis pyörät pyörimään oikein kunnolla: yhteiset eropaperit on laitettu vetämään, juristi hoitaa talousasiat yhteisen suunnitelmamme pohjalta, lapsen asioista ollaan sovittu ja uusi kämppä on jo tiedossa. Nyt ainakin tuntuu optimistiselta - että kyllä tämä tästä järjestyy.

Kyllähän varmasti vielä kaikenlaiset tunteet iskevät lujaa ja monta kertaa, mutta nyt on ihan ok fiilis.

Terv. Ap