minun tarinani: tie pahoinvointiin.

Hehkutin täällä alkuraskaudessa kun pahoinvointia ei kuulunut että mahtaako edes alkaa.

Ja tässä se vastaus tulee. Alkoi ja kesti niin voimakkaana pari viikkoa että mikää ei pysynyt sisällä. Olin viikon tampereeen sairaalassa tiputuksessa jonka jälkeen he lähettivät olon paranemisen vuoksi kotiin. Vikka enhän sielläkään mitään suuhun saanut laitettua.

Kotiin tullessani alkoi syömättömyys ja juomattomuus kun kaikki tulivat jo ylös ennen kun sain alas. Painoa on tippunut näinä 2 viikon aikana 8kg. Lapset laitettiin päiväkotiin kun enhän ole edes sängystä päässyt ylös lähtemään. Tänään ensimmäinen päivä kun sain alas mehusoppaa ja pääsin sillä ylös. Olo on kuin hutera puu tuulessa. Ja pää painaa 100kg. Tai siltä ainakin tuntuu. mTänään tulee kotiimme kuntouttaja katsomaan jalkojani kun en ole oikein voinut kunnolla astua. Liian kauan ollut vaakatasossa ja kilot karisseet pois että jalat ovat niin heikot. Tämä ensimmäinen kerta pariin viikkoon kun pääsin koneelle ati . Viikkoja nyt 8+6. Toivotaan että pahin takana?!