Pettynyt äitienpäivään

Huomioitko sinä hänet isänpäivänä?

Itkupotkuraivari yhy yhy yhyy. Oletko miehen äiti? Ai et? No ei se sitten sinua joudu palvomaan äitienpäivänä

Huomioin kyllä. Nyt oli varmaan liian kiireistä. Ei ole kyllä koskaan ollut mikään kukkien tai lahjojen ostelija, joten en ole yllättynyt. Pidän silti tilannetta vähän ankeana ja surullisena. Olisi niin kiva, että joku, ihan kuka vaan, huomioisi mut jollain positiivisella tavalla. Piristäisi kyllä vähän mieltä. Onneksi on kuitenkin ihanat lapset. Vaikka heillekin taidan olla enemmän palvelija ja asioiden mahdollistaja, eräänlainen väline siis.

"Joku ihan kuka vaan"[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:45"]Huomioin kyllä. Nyt oli varmaan liian kiireistä. Ei ole kyllä koskaan ollut mikään kukkien tai lahjojen ostelija, joten en ole yllättynyt. Pidän silti tilannetta vähän ankeana ja surullisena. Olisi niin kiva, että joku, ihan kuka vaan, huomioisi mut jollain positiivisella tavalla. Piristäisi kyllä vähän mieltä. Onneksi on kuitenkin ihanat lapset. Vaikka heillekin taidan olla enemmän palvelija ja asioiden mahdollistaja, eräänlainen väline siis.
[/quote]

No ne lapsethan sua huomioI. Eikö ne ole joitain?

Meilläkään ei mennyt ihan vastavuoroisesti. Olen isänpäiväksi ostanut miehelle mieluisan lahjan, tehnyt ruokaa, ollut mieliksi.. niin turhauttavaa kun en saa takaisin mitään vastakaikua. Puhuimme asiasta ja saa nähdä sitten ensi vuonna...

NYHYY!

Nyyhkyti nyyh. No mikä sun sitten pitäisi lapsille olle, jos et asioiden mahdollistaja? Mikset toivonut mieheltä muuten etukäteen kukkaa? Tiedän, ei se ole ihan sama, mutta olis kuitenkin nyt parempi mieli. Vai tulivatko tunnelmat itsellesikin yllätyksenä? 

Meillä ei onneksi tarvii muistaa, jos ei tunnu sille. Emme mittaile sillä mitään asioita suhteestamme. Aikanaan mä vähän yritin vaatia miestä tajuamaan, mutta se vain sotki kaiken, joten luovuimme moisesta rasitteesta. Tajusin, etten mäkään tykkää sellaisesta isänpäivästä, missä kaikki vain suoritetaan. Jotkuthan tykkää panostaa ja touhuta, itse en. 

Voi että noita teiän touhuja.no onneksi mintulla sentään meni äitienpäivä putkeen.mitähän ihanaa keksii kimille isänpäiväksi.niillä on kyllä kivaa!

Lapset huomioivat ja se on mukavaa. Ei pitäisi odottaa ikinä mitään, niin olisi vain positiivisia yllätyksiä. Jotenkin olen vain ladannut liikaa odotuksia ja mielikuvia päivään. No huomennapa jatkuu tasa-arvoinen ja ankea puurtaminen , joten se tästä pettymyksestä.

Kyllä mun mielest on itsestäänselvyys et lastensa äitiä, omaa vaimoaan kunnioitetaan sen verran, että tuodaan se kukkakimppu tai ruukkukukka kotiin. Ei siihen sanoja tarvita, nainen kumminkin pitää lastensa elämätki koossa, siivoo vessanpöntöt ja oksennukset jos joku ne lattialle täräyttää. Naiset on lahja tälle maailmalle, kyl pitäis jotain kiitollisuutta osoittaa.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 00:01"]Kyllä mun mielest on itsestäänselvyys et lastensa äitiä, omaa vaimoaan kunnioitetaan sen verran, että tuodaan se kukkakimppu tai ruukkukukka kotiin. Ei siihen sanoja tarvita, nainen kumminkin pitää lastensa elämätki koossa, siivoo vessanpöntöt ja oksennukset jos joku ne lattialle täräyttää. Naiset on lahja tälle maailmalle, kyl pitäis jotain kiitollisuutta osoittaa.
[/quote]

Niin ja mieshän ei tietenkään tee perus av mamman kodissa muuta kun istu sohvalla ja raavi munia kaljapullo kädessä?

Sama täällä. Mies ignoretti koko äitienpäivän. Ei edes onnittellut. Tuntuu siltä, että olen itsestäänselvyys :( Kaikista typerintä on, että mies haluaisi lisää lapsia, vaikka ei jaksa huomioida tai viettää aikaa jo olemassa olevien kanssa. Miehet on välillä käsittämättömiä.

Kaikille huomiotta jääneille halaus! Tiedän vähän miltä tuntuu kun on ollut 15 v samanlaiset isänpäivät itsellä.

Miehet on semmosia, että niille pitää kertoa, ei vihjata vaan kertoa mitä haluutte. Mä sanoin miehelle, että punaisia ruusuja ja joku kiva lahja ois kiva saada aina äitienpäivänä (annoin pari esimerkkiä mitä voisin tarvita/haluta) ja se osas ne ostaa :D Siitä lähtien joka vuosi olen saanut ja mies on niin ylpeä itestään. Ihana onkin :) Eli naiset kertokaa niille miehillenne mitä haluatte. 

Ja kyllä hemmottelen miestä isänpäivänä, ei hätää!

Mies kyllä tietää että mut tekee iloiseksi ihan pienetkin jutut. Pyöritän arkea käytännössä yksin, teen siis ihan kaiken. Laitan ruuat, siivoan, pyykkään, huolehdin juoksevat asiat ja lapset. Mies käy töissä, ainut velvollisuus hänelle on se. Ostan miehelle mieleiset lahjat ja järjestän tarjottavat ym. Jos haluaa juhlia. En rajoita menemisiä. Ja ei, en ole rupsahtanut tantta, vaan hyvä kroppainen ja kauniiksi kehuttu. Olisi mukava joskus saada tunnustusta kaikesta mitä teen toisten eteen, tuntuu vain nyt että sitä ei osata arvostaa :( Ilmeisesti olen passannut mieheni jo pilalle. Jatkossa tehköön itse osansa ilman kiitosta. T:13

Kyllä mullekun jäi paska olo. Ensimmäinen äitienpöivä, vauva vasta 3kk joten ei itse pysty minulle lahjaa tai korttia hommaamaan. Meillä ollut rankka alku joten edes kortti olisi olut kiva ele. Mies tosin hoiti vauvan syötön aamuyöstä alkaen ja teki aamupalan, joten ehkä vaan vaadin liikoja :(

Kivasti tehty sun mieheltä :) On selvästi ajatellut sua kuitenkin. Juuri tuollaisia pieniä juttuja itsekin arvostan eniten. Se että saa nukkua kun on väsynyt, tai vaikka yhden ruuan valmiina piristää kummasti! T:13

En tajua. Miehesi teki sinulle aamupalaa ja hoiti lasta jotta saan nukkua. Ja sinä olisiä halunnut paperia painomusteen kera? 

Kannataskohan sanoa ääneen mitä odottaa? Mieheni on erilaista taustoista ja kerron moneen kertaan selkeästi mistä pidän. Enkä ole joutunut pettymään. 

Siskolla sama tilanne. Mutta kertonut vihjailevasti. Ja pettyy joka perkeleen merkki päivä. Ei tule mitään. Ihmiset hyvät teillä on suu! Jos itse olisin jäänyt ilman kukkaa, olisin nätisti kysynyt asiasta. Yksi vuosipäivä mieheni oli jättänyt lompakkoa töihin eikä päässyt ostamaan kukka. annoin leivokset ja kahvit ja kiitän kukasta

Pyysin miestä tekemään kortin mulle lasten kanssa, tai keksimään lasten kanssa mulle jotain pientä kivaa.
En saanut mitään, mies vain kiukutteli aamulla kun vaihtelun vuoksi hänen piti nousta lasten kanssa.
Hyvää äitiepäivää.

Hups, nyt kun muistellaan niin isänpäivän paikka olisi ollut siinä ihan pian esikoisen synnytttyä, mutta kumpikaan  ei huomannut, muistettiin vain omaa isää. Ekat äitien ja isänpäivätkin menivät ohi, mutta hoitopaikat rupesivat huomaamaan, että mekin ollaan ÄITEJÄ JA ISIÄ ja auttamaan lapsia ihanien muistamisien teossa. Mekin rupesimme huomioimaan toisiamme äitien ja isienpäivänä.