Ärsyttävin Teams/Zoom keskustelija palaverissa tai ryhmäkeskustelussa?
Suuri osa joutuu koronan takia olemaan koko ajan etäyhteyksissä niin töissä kuin opinnoissa.
Mikä ärsyttää etäkeskustelijassa?
Minä aloitan.
Lärpättelijät eivät mieti puheenvuoroaan edes kananaivon kertoimen verran valmiiksi. Pitäisi sanoa "Mikä on suunniteltu deadline?" , mutta lärpättelijä sanoo "Että sitä ajattelin tässä, että koska me nyt ollaan tekemässä tätä x-asiaa, niin olikohan tässä nyt kaikille selvää, tai minä katselin enkä ainakaan löytänyt siitä aineistosta joka lähetettin, että oliko me sovittu, tai olikohan tässä nyt tullut esille jo viime viikollakin jo kun en ollut paikalla, että miten tätä oli tarkoitus aikatauluttaa. Että miten tässä on se deadlinen kanssa vai onko tämä vielä pohdinnassa."
Lärpättelijän serkku on venyttäjä, joka kertoo asiansa pitkästi, ja unohtaa alun vissiin itsekin, koska aloittaa kertomaan sitä uudelleen alusta. "Että sitä halusin tosiaan tässä tuoda esille että...."
ARGH.
Kommentit (95)
Tyyppi, joka häiriköi tahallaan kokousta sotkemalla sitä ja jättämällä mikrofonin auki. Ajaa omia intressejään muista välittämättä. Väittää, ettei näin käynyt, vaikka kaikki osallistujat asian totesivat...toooosi epärehellistä ja "psykopaattista" toimintaa.
Ne, joiden äänestä ei kuulu kuin pientä piipitystä eli joko on mikki tosi pienellä tai puhuvat muutenkin tosi hiljaa. Molempien yhdistelmä on aika paha.
Paha tankeroenglanti, jos sitä joutuu kuuntelemaan pitkään. Sitä on yllättävän rasittavaa kuunnella.
Ne, joiden on tarkoitus pitää joku presentaatio, mutta alkavat vasta palaverissa etsiä oikea powerpointtia/exceliä ja muut odottelevat sillä aikaa, kun sitä etsitään jostain mappi öö:stä.
Jossain oli juttu, että ihmiset stressaantuvat nopeasti, jos jatkuvasti on kamera päällä. Siinä on koko ajan tietoinen omasta ulkonäöstään ja mikroilmeistään ja ylimääräistä energiaa menee siihen, että vahtii omaa naamaansa.
Tunnistan itse tämän. Pystyn keskittymään paljon paremmin asiaan, jos oma naama ei ole ruudulla. Kokouksen aluksi ja lopuksi voi tervehtiä muita kamera päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät osallistu tai sano mitään. Merkitsin juuri kehityskeskustelulomakkeeseen, etten enää halua vetää työryhmiä ja projekteja, koska silloin joutuu etäkokouksien puheenjohtajaksi. Raskasta hommaa passiivisten osallistujien takia. Ei ollut se elämä, jonka tilasin.
Ei se minusta ollut raskasta. Aina kun kysyin jotain, odotin että innokkaimmat vastasivat. Sitten kysyin lopuilta jokaiselta erikseen. "Mitäs Minna on mieltä? OK, selvä. Entä Pekka?"
Kyllä olet typerä. Se hiljaisuus tarkoittaa "kaikki ok jatketaan" mutta, ei vaan sun pitää autistisesti jokaikiseltä saada tuo nyhdettyä. Ketään ei oikeasti kiinnosta, ne typerät palaveris jotka sulle on olevinaan niin tärkeitä.
Tänään oli reilu 20 henkilön teams-palaveri. Kyselepä siinä jokaisen mielipide..
Alkoi särkeä päätä. Jos kaikilla olisi kamerat päällä, saattaisi nähdä mitä kaikkea ihmiset oikeasti ajattelevat toisistaan ja kuinka kireitä ja tympeitä he ovat.
Ymmärrän ketjua luettuani, miksi niin moni haluaa pitää kameran kiinni. He toivovat, että kaikki muut osallistujat unohtaisivat heidät.
Epäilen vahvasti, että muutamilla on myös mikki kiinni, siis niillä jotka ovat ihan pihalla kaikesta.
Yksinkertaisesti vihaan Zoom palaverejä. Onneksi omassa työssä niitä on harvoin. Puhut seinille, lukemattomat ruudut mustina tai epämääräisiä ilmeettömiä naamoja. Sekoaisin jos joutuisin päivät pitkät tuollaisiin osallistumaan. Vai onko se niin että kaikkeen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli juttu, että ihmiset stressaantuvat nopeasti, jos jatkuvasti on kamera päällä. Siinä on koko ajan tietoinen omasta ulkonäöstään ja mikroilmeistään ja ylimääräistä energiaa menee siihen, että vahtii omaa naamaansa.
Tunnistan itse tämän. Pystyn keskittymään paljon paremmin asiaan, jos oma naama ei ole ruudulla. Kokouksen aluksi ja lopuksi voi tervehtiä muita kamera päällä.
Mua ei NIIN paljon haittaisi pitää joskus kameraa päällä, mutta kun Teamsissa naama lävähtää koko ruudun kokoiseksi jos puhuu. Pienehkö ruutu jossain ruudun nurkassa olisi ok. Stressaa kauheasti, miltä näytän muiden ruuduilla. Kasvokkain on ihan eri asia, kukaan ei tuijota ilmeitäsi sentin päästä. Ja vielä usein jostain epäedullista kulmasta alaviistosta...
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli juttu, että ihmiset stressaantuvat nopeasti, jos jatkuvasti on kamera päällä. Siinä on koko ajan tietoinen omasta ulkonäöstään ja mikroilmeistään ja ylimääräistä energiaa menee siihen, että vahtii omaa naamaansa.
Tunnistan itse tämän. Pystyn keskittymään paljon paremmin asiaan, jos oma naama ei ole ruudulla. Kokouksen aluksi ja lopuksi voi tervehtiä muita kamera päällä.
Tämä on totta. Sitä yrittää olla koko ajan fiksun näköinen ja tarkkailee, ettei kuvakulma ole ihan kamala. Miksi en osaa olla tuijottamatta omaa naamaani?
Minä inhoan sitä, kun teamspalavereissa osa ryhtyi kommentoimaan toisten kotona näkyviä asioita, kahvimukeja tms. Ei ne liity työasioihin mitenkään, eikä mua kiinnosta, näkyykö Pirkon takana nyt joku taulu vai ikkuna.
Mulle jaksettiin ihmetellä, miksi pidin palaveria saunan hämärässä - kun olisi muista kiva, jos olisin valoisammassa tilassa ja näkyisi kamerassa paremmin. Saunassa sain sentään olla liki äänieristyksissä, kun kotona pyöri puoliso ja lapsi.
Mulla on yksi kollega jonka kanssa ollaan sovittu että klo 16.00 lähden hakemaan lapset ja voidaan pitää palaveri jos lopetetaan siihen. Hän aina lopettaa "Noniin, oltiin tänäänkin aikataulussa ja voidaan lopetella. Työ aika loppuu nyt eikä ylitöitä merkitä. Sitten vielä..." ja jatkaa 15-20 min höpöttämällä muista asioista. Jos sanon että piti lähteä niin silti vaan jatkaa. Jos sanon että myöhästyn, jatkaa silti. Ja aina korostaa ettei mennyt ylitöiksi.
Ja olen ratkaissut asian niin etten enää kokousta hänen kanssaan klo 14 jälkeen.
Mua ärsyttää pomot, jotka jauhavat yksin jotain monologia todella pitkään putkeen. Sitten yhtäkkiä kysytään, mitä se Mervi tästä tuumii. Ja taas monologia pitkä pätkä ja yhtäkkiä kysytään, oliko Kaisa tehnyt sen tilavarauksen? Tulee sellainen olo, että tuossa testaillaan ollaanko siellä kuulolla.
Meillä on yks työntekijä, joka aina tietoisesti tuo koiransa kameran eteen. Joka tauolla pitäisi olla ihastelemassa vuffea, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan sitä, kun teamspalavereissa osa ryhtyi kommentoimaan toisten kotona näkyviä asioita, kahvimukeja tms. Ei ne liity työasioihin mitenkään, eikä mua kiinnosta, näkyykö Pirkon takana nyt joku taulu vai ikkuna.
Mulle jaksettiin ihmetellä, miksi pidin palaveria saunan hämärässä - kun olisi muista kiva, jos olisin valoisammassa tilassa ja näkyisi kamerassa paremmin. Saunassa sain sentään olla liki äänieristyksissä, kun kotona pyöri puoliso ja lapsi.
Eikä kommentointi lopu pelkästään niihin tausta-asioihin, vaan kommentoidaan ulkonäköä, kysytään mitä juodaan jne. Mitä jos ihan siinä asiassa pysyttäis tai sitten kamerat kiinni? Muutenkin ärsyttää se kameroista vinkuminen, ei mua kiinnosta nähdä niitä muita yhtään. Kerron asiani ja keskustelemme siitä asiasta, ei se kenenkään naamaa vaadi että voi puhua.
Heii tässä oli nyt tarkoitus haukkua kaikkia niitä, jotka ei pidä yhteisiä tärkeitä kokouksia ihanana juttuna, missä voidaan olla IHAN KASVOKKAIN ja ASIALLISIA ja TEHOKKAITA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuo, että laitetaan kamerat päälle on ärsyttävää.
Minusta on ihan ok, jos esitään, että oman lyhyen puheenvuoron, voi laittaa kameran päälle. On ihan kiva saada vaihtelua ja nähdä ihmisiä, kun tuijotta kaiket päivät mustaa ruutua tai pelkkiä powereita.
Onko siinä puheenvuorossa sinulle tärkeämpää päästä tsekkaamaan työkaverilta onko jo käyty värjäämässä tyvikasvu vaaleaksi, vai sen kerrotun viestin sisältö?
Ei kiinnosta tukan kasvu. Kiinnostaa se, seuraako se puhetta, nyökytteleekö ja puisteleeko päätään, hymyileekö vai näyttääkö kauhistuneelta.
Useiden tutkimusten mukaan ihmiset masentuvat ja menettävät kiinnostuksensa asiaan, kun minkäänlaista nonverbaalia palautetta ei tule. niille mustille ruuduille puhuminen on puhujalle todella raskasta ja sitä stressiä voi vähentää pienellä vaivalla sillä, että on niitä kameroita päällä.
Tosin kaikkein pahin stressi, pahempi vielä kuin niistä mustista ruuduista joissa ei ole mitään palautetta, tulee siitä, että palaute on negatiivista tai kokonaan huomiotta jåttävää. Eli jos kamerasta näkyy, että väki katselee muualle, tekee toista homma eikä reagoi mihinkään mitä sanot, se on vielä pahempi kuin se, että et näe mitään. Mutta normaali visuaalinen vuorovaikutus ja elekieli olisi suureksi kevennykseksi näissä monille masennusta ja uupumusta aiheuttavissa oloissa.
Hyvä kommentti tossa vikana. Joku kommentoikin jo, että esimerkiksi puheenvuoron aikana voi pitää kameraa päällä, koska kukaan ei halua olla koko ajan pimennossa tai esillä. Molempia tahoja on kuunneltava. Vetäjän pesti on kannatella asiaa, opettaa, tuottaa tietoa, innostaa kuulemaan, seuraamaan, oppimaan, innovoimaan tai muuta vastaavaa, mutta jos hän ei saa mitään kontaktia oppijaan/kuulijaan/kysyjään, tulee työuupumus. Myös kutsuja/vetäjä voi pitää kameraa kiinni slide-esityksen ajan - hän voi avata sen sitten, kun on vapaan keskustelun aika. Voidaan sopia, milloin puhujat ovat kamerat auki. Vaihtoehtoja on.
Aika vähän tästä uudesta viestinnän dilemmasta on käyty asiapitoista keskustelua. Olen odottanut, että Telma-lehti nostaisi asiasta asiantuntijanäkökulmaa.
T: Se teamsiläinen, joka vetää melkein joka juttuun jonkun vakavan yhteiskunnallisen, jossei kohta globaalin näkökulman, eh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan sitä, kun teamspalavereissa osa ryhtyi kommentoimaan toisten kotona näkyviä asioita, kahvimukeja tms. Ei ne liity työasioihin mitenkään, eikä mua kiinnosta, näkyykö Pirkon takana nyt joku taulu vai ikkuna.
Mulle jaksettiin ihmetellä, miksi pidin palaveria saunan hämärässä - kun olisi muista kiva, jos olisin valoisammassa tilassa ja näkyisi kamerassa paremmin. Saunassa sain sentään olla liki äänieristyksissä, kun kotona pyöri puoliso ja lapsi.
Eikä kommentointi lopu pelkästään niihin tausta-asioihin, vaan kommentoidaan ulkonäköä, kysytään mitä juodaan jne. Mitä jos ihan siinä asiassa pysyttäis tai sitten kamerat kiinni? Muutenkin ärsyttää se kameroista vinkuminen, ei mua kiinnosta nähdä niitä muita yhtään. Kerron asiani ja keskustelemme siitä asiasta, ei se kenenkään naamaa vaadi että voi puhua.
JA aina samat vitsit, mitäs pirkolla on siellä mukissa eh heh.. hohhoijaa
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää pomot, jotka jauhavat yksin jotain monologia todella pitkään putkeen. Sitten yhtäkkiä kysytään, mitä se Mervi tästä tuumii. Ja taas monologia pitkä pätkä ja yhtäkkiä kysytään, oliko Kaisa tehnyt sen tilavarauksen? Tulee sellainen olo, että tuossa testaillaan ollaanko siellä kuulolla.
Tämä on todella ärsyttävää minimanagerointia, mitä harjoitetaan paljon esim. yliopistossa. Mihin on hävinnyt se että jokainen on vastuussa omista opinnoistaan? On yht äkkiä tullut läsnäolopakkoa ja osallistumispakkoa.
Tuo kameroiden kiinni pitäminen on muuten melko suomalainen juttu. Asun Keski-Euroopassa, ja meillä työelämässä ei tulisi kuuloonkaan, että kamera on palaverissa / videopuhelussa kiinni. Kaikki palaverit vedetään kamera päällä, muuten on epäkohtelias. Jos kamera on kiinni, silloin pitää selitellä, että nyt on netin kanssa ongelmia tms. Voin kuitenkin sanoa, että tähänkin tottuu. Suhtaudun tähän niin, että kotonakin olen samalla lailla kuin toimistolla: hiukset ok, meikit, asialliset vaatteet, työpöydän takana neutraali seinä.
Hei haloo! Ei ole olemassa läsnäolopakkoa. Se on ihan omalla vastuulla miten opintonsa hoitaa. Saattaa kyllä jäädä tutkintotodistus saamatta, kun vuodet vierii eikä opintosuorituksia saa aikaan. Eipä tarvitse töihin sitten haikailla. Freedom!
Etkö pitänyt sitä toimistolla? -eri