Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys - miten eroon häpeästä?
10.05.2015 |
Tänään olo televisiossakin aiheena yksinäisyys. Tiedän, miltä se tuntuu kolmessa eri elämäntilanteessa. Olin ainoa lapsi, ja minulla oli paljon kavereita. Kesällä vietimme paljon aikaa mökillä, joka sijaitsi kaukana. Muistan , kuinka muut lapset kertoivat olleensa vaikka Legolandiassa tai kesäleirillä ja yökylässä kaverin luona. Minä olin aina hiljaa, koska hävetti, että olin ollut vain mökillä ilman kavereita ja upeita matkoja. Mökille mennessä jo yksinäisyys ryömi vatsanpohjaan.
Nuoruudessa tunsin itseni hyvin yksinäiseksi 1. opiskeluvuonna vieraalla paikkakunnalla. En saanut kutsuja bileisiin, enkä tyrkyttänyt seuraani kenellekään. Kämppäkaverin kanssa vietettiin paljon iltoja tv:n ääressä. Kun kämppäkaveri lähti aina viikonlopuksi vanhempiensa luo, yksinäisyys ryömi huoneeseen samoin kuin lapsena mökillä. Söin yksinäisyyteni ja lihoin 10 kg vuodessa. Seuraavana vuonna löysin vihdoin kavereita, aloin käydä kuntosalilla ja perjantaisin baarissa.
Kolmannen kerran yksinäisyys koetteli tuoreena äitinä. Mies oli päivät töissä ja minä vauvan kanssa kotona. Äiti-lapsikerhoihin oli liian pitkä matka, eikä ollut autoa. Häpesin syvästi, etten saanut äitikavereita. Jopa ihan lähellä asui kotiäitejä, mutta mitään ystävyyttä ei syntynyt, vaikka kutsuin kylään ja tyrkytin puhelinnumeroani. Ajattelin, että minussa on vikaa, kun ei minusta pidetä. Viikonloppuisin oli ihanaa, kävi vieraita ja me kyläilimme sukulaisilla, mutta maanantai aina masensi. Oikeastaan pääsin yksinäisyyden tunteesta vasta kun palasin töihin ja esikoinen aloitti päivähoidon. Nyt on mennyt vuosia ilman tuota yksinäisyyden kokemusta, mutta muistan sen tunteena aina.
Millaisia kokemuksia muilla? Onko yksinäisyys häpeä? Mitä sille voi itse tehdä? Entäs jos ei yrityksestä huolimatta saa seuraa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Usein ei ole helppoa löytää ihmisiä joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta. Läheisissä ystävyyssuhteissa jokin vain klikkaa, kuten tiedät, sen sijaan monien muiden ihmisten kanssa ei klikkaa. Jos haluat löytää samanhenkisiä ihmisiä, sinun tulee ensin tulla sinuiksi itsesi kanssa. Eli sinun kannattaa ensin siis hyväksyä yksinäisyytesi, ja opetella nauttimaan omasta seurastasi. Itse asiassa mehän olemme kaikki lopulta yksin. Jos pyrit ihmissuhteisiin muiden kanssa yksinäisestä ja epätoivoisesta tilasta, voi se hämmentää muita. Muille voi tulla sellainen olo että odotat että he tekevät sinut onnelliseksi, ja tämä on usein sellaista mikä herättää vastenmielisyyttä. Minulla on kokemusta yksinäisyydestä, ja olen tullut siihen tulokseen että jotkut ihmiset omat elämässä vain käymässä. Olen joskus yrittänyt kynsin hampain pitää kiinni lapsuudenystävistä jne. huomatakseni vain myöhemmin ettei meillä todellakaan ole mitään yhteistä. Siksi kannattaa pitää ensisijaisesti huolta suhteesta omaan itseen. Eli häpeä pois. On helpompaa ystävystyä sellaiseen yksinäiseen ihmiseen joka on onnellinen, kuin sellainen joka odottaa pelastetuksi tulemista. Ihmisten kanssa kannattaa aina sosialisoida, ja miettiä missä voisi tutustua uusiin ystäviin. Olen kuitenkin sitä mieltä että ns. ystäväksi tekeytyminen vain yksinäisyyden poistamiseksi ei ole muita kohtaan kovinkaan mukavaa.