Minulta on kadonnut ilo elämästä.

Olen aina yrittänyt olla postiivinen ja uskonut tulevaan, jaksanut ja jaksanut... Nyt on liikaa harmeja ja murheita tullut ja valoa ei näy. Elämä on raskasta ja stressaavaa, läheisten ihmisten vuoksi. Siski se okin niin katkeraa, kun olen parhaani yrittänyt ja aina lapset ja perheen laittanut etusijalle. Että "palkka" on sitten tämä. En jaksa. Havahdun kun ajattelin hetken kuullessani kuolleesta ikätoveristani, että onnekas... Jotenkin vaan en edes itse oikein tajua, että miten elämä on mennyt tällaiseksi, kun olen ennen pikemminkin rakastanut elämää. Taidan olla masentunut ja ahdistunut.