Äitini ei ansaitse äitienpäivää, en kuitenkaan halua loukata häntä.
Miten tulisi toimia? En haluaisi oikeastaan nähdä häntä huomenna saatika antaa lahjaa tai toivottaa hyvää äitienpäivää, mutta tiedän hänen loukkaantuvan, jos en vähintään lähetä onnentoivotuksia. Mitä te muut tekisitte tilanteessa? Äitienpäivätoivottelut tuntuu vaan niin feikiltä, kun tällä hetkelläkin käyn intensiivistä terapiaa, että pääsisin yli mm. väkivallasta, jota koin lapsuuden kodissani.
Kommentit (25)
Voi kun osaisin neuvoa, mutta en osaa! Oliko terapeutillasi jotain kantaa?
Ei sanonut mitään, vaikka kyselikin, että millaiset tunnelmat on, kun äitienpäivä lähestyy.
ap
Tuntuuko sekin liialta, että laittaisit toivotukset tekstiviestillä?
Mulla on ihan sama tilanne kuin sinulla, en todellakaan tiedä mitä tehdä..
Äitiäni onnittelen ja kyläilen.
Mutta kun isänpäivä tulee, se on minulle kuin normaali päivä. Yhteyttä en ota. Välejä ei ole. Tuskin hänkään piittaa asiasta.
Pystytkö antaa anteeksi. Se on suuri askel terapian edistymiseen
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:38"]
Tuntuuko sekin liialta, että laittaisit toivotukset tekstiviestillä?
[/quote]
Tuntuu. :( Samalla paha mieli hänen puolesta, koska tiedän, että pahoittaa mielensä, jos en laita. Toisaalta tiedostan nykyisin terapian myötä, että tämä syyllisyyden tunne johtuu äitini tyylistä esiintyä uhrina, vaikka tosiasiassa minä olen uhri suhteessamme, eikä hän. Syyllisyyden tunne on silti kova.
ap
En minäkään ihaile äitiäni, sain olla lapsena hänelle itse terapeuttina. Mutta onnittelen ja noudatan muodollisuuksia silti, ja tavallaan samalla koen päässeeni yli lapsuuden henkisestä hyväksikäytöstä ja siirtyneeni eteenpäin elämässä. Katkeruus ei kuitenkaan auta mitään.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:38"]
Tuntuuko sekin liialta, että laittaisit toivotukset tekstiviestillä?
[/quote]
Tuntuu. :( Samalla paha mieli hänen puolesta, koska tiedän, että pahoittaa mielensä, jos en laita. Toisaalta tiedostan nykyisin terapian myötä, että tämä syyllisyyden tunne johtuu äitini tyylistä esiintyä uhrina, vaikka tosiasiassa minä olen uhri suhteessamme, eikä hän. Syyllisyyden tunne on silti kova.
ap
[/quote]
Siinä tapauksessa mä kannustan sua olemaan onnittelematta. Ehkä voisit keskittyä huomenna siihen, että sanoisit itsellesi aina syyllisyyden tunteen tullessa mieleen, että sinun ei tarvitse muistaa äitiä, joka on kohdellut sinua kaltoin, eikä hänen mielipahansa ole sinun syytäsi.
VOinko kysyä, millaiset kotiolot sinulla oli lapsena?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:41"]
Pystytkö antaa anteeksi. Se on suuri askel terapian edistymiseen
[/quote]
Olen antanut hänelle anteeksi, enkä syytä häntä henkilökohtaisesti mistään. Kukaan ei psyykkisille ongelmilleen mitään voi, kun tilanne on tarpeeksi paha. Henkinen puoli ei valitettavasti ole vielä seurannut perässä ja tunnen fyysisesti pahaa oloa hänen läheisyydessään menneisyyden takia. En usko, että pystyisin ikinä antamaan anteeksi niin, että voisin täysin psyykkisesti ja henkisesti unohtaa hänen tekonsa ja jatkaa puhtaalta pöydältä. En vaikka kuinka sitä haluaisinkin. Tapahtumia ei voi jälkikäteen pyyhkiä pois. :(
ap
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:38"]
Tuntuuko sekin liialta, että laittaisit toivotukset tekstiviestillä?
[/quote]
Tuntuu. :( Samalla paha mieli hänen puolesta, koska tiedän, että pahoittaa mielensä, jos en laita. Toisaalta tiedostan nykyisin terapian myötä, että tämä syyllisyyden tunne johtuu äitini tyylistä esiintyä uhrina, vaikka tosiasiassa minä olen uhri suhteessamme, eikä hän. Syyllisyyden tunne on silti kova.
ap
[/quote]
Siinä tapauksessa mä kannustan sua olemaan onnittelematta. Ehkä voisit keskittyä huomenna siihen, että sanoisit itsellesi aina syyllisyyden tunteen tullessa mieleen, että sinun ei tarvitse muistaa äitiä, joka on kohdellut sinua kaltoin, eikä hänen mielipahansa ole sinun syytäsi.
VOinko kysyä, millaiset kotiolot sinulla oli lapsena?
[/quote]
Fyysistä väkivaltaa, henkinen hylkääminen, välinpitämättömyys, verbaalinen väkivalta, yms.
ap
Mielestäni ei ole ollenkaan liioiteltua lähettää äitienpäivätoivotuksena 'Käyn terapiassa väkivaltasi takia' tms.. Ehkä äidistäsi tuntuu edes promillen osalta niin pahalta mitä sinusta muuten. Tiedät että todella provosoivaa, mutta olen itsekin pikku hiljaa alkanut puhumaan suoraan ja se tuntuu hyvältä.
Eipä yks kukka ole dulta poiskaan
Entäs ajatus, että äiti on aikuinen ihminen, jonka asioista et ole vastuussa? Hänellä on toimivat kädet ja jalat, tehkööt jotain jos itse haluaa välienne eteen. Ja jos et halua kuulla hänestä, sinulla on oikeus siihen. Et tee mitään pahaa, vaikka et toivotakaan äidillesi hyvää äitien päivää. Itseäni auttoi kovasti tuo, kun joku sanoi, että äitini on aikuinen ihminen. En ollut oikein sisäistänyt asiaa.
Toinen asia, jonka äskettäin oivalsin on se, että jos en tee pahaa ei minun tarvitse kantaa syyllisyyttä muiden tunteista. Et sinä tee pahaa vaikket tervehdi äitiäsi, jos se ottaa tänä vuonna liian koville. Sinun tulee olla terveesti itsekäs. Äitisi ei määrittele, mikä on tervettä itsekkyyttä, eihän hän ole sitä sinulle koskaan suonut, jos on vähääkään kuin minun äitini.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:47"]
Mielestäni ei ole ollenkaan liioiteltua lähettää äitienpäivätoivotuksena 'Käyn terapiassa väkivaltasi takia' tms.. Ehkä äidistäsi tuntuu edes promillen osalta niin pahalta mitä sinusta muuten. Tiedät että todella provosoivaa, mutta olen itsekin pikku hiljaa alkanut puhumaan suoraan ja se tuntuu hyvältä.
[/quote]
Tuo tuntuu jo vähän brutaalilta, vaikka ymmärränkin miksi teet noin. En ole varma onko äitienpäivä juuri se päivä, jolloin haluan asian ilmaista. En varsinaisesti halua tuottaa äidilleni pahaa mieltä, sillä en koe, että se auttaisi ketään. Hän on pyytänyt tekojaan anteeksi, mutta ei samalla ymmärrä tai myönnä tekojensa vakavuutta ja kuittaa ne oikeasti kivuliaat tapahtumat minun mielikuvituksen tuotteena. Asiasta ollaan puhuttu niin paljon, etten usko, että saan hänet asiaa tajuamaan, enkä toisaalta näe mitä hyötyä siitä enää edes olisi. Se ei muuta menneisyyttä enkä usko, että oloni parantuisi siitä ollenkaan.
ap
Jos olette väleissä ja näette välillä, niin sinuna laittaisin tekstiviestin. Jos ette, niin sitten en laittaisi. Ehkä sinuna yrittäisin miettiä miten tekisin sitten joskus kun se eheytyminen on kunnolla alkanut. Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin, että olinkin vain yrittänyt omilla sanoilla, toivotuksilla ja toimilla saada äidissä jotain muutosta aikaiseksi. Johan muuttui elämä helpoksi kun annoin hänen olla mitä on, ja tein sitten päätöksen haluanko olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa vai en. Keskity huomenna enemmän itseesi kuin äitiisi, olet varmasti sen ansainnut vaikkei sinulla lapsia olisikaan!
Jos olisin sä, niin jättäisin onnentoivotukset tältä vuodelta... Ehkä sitten ensi vuonna, tai sitten ei.
Mullakin on omalla tavallaan huono äitisuhde, ja olen myös paininut tuollaisen syyllisyydentunteen kanssa. Sun täytyy muistaa, että se tunne kumpuaa jostain syvältä sun sisältäsi, mutta se ei vastaa totuutta. Kun tiedostat sen tunteen ja sanot sen tullessa itsellesi, että se on vain tunne ja ei ole mitään hätää, opit pikkuhiljaa hallitsemaan sitä. En oikein osaa neuvoa, mitä tulevaisuudessa sun kannattaisi tehdä. Kun äidilläsi (kuten minunkin äidillä) on mielenterveysongelmia, niin ei hän siitä välttämättä tule muuttumaan. Jotenkin sen kanssa täytyy elää ja hyväksyä vielä sekin, että sama kohtelu saattaa vaan jatkua...
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:48"]
Eipä yks kukka ole dulta poiskaan
[/quote]
Tuo kukka myös minulle huomenna! Ei se sulta ole poiskaan. Tää on varmaan joku mies joka tuon kirjoitti. Hakkasiko ja haukkuiko sun äiti sinua kans, mutta viet silti kukkia?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:55"]
Jos olette väleissä ja näette välillä, niin sinuna laittaisin tekstiviestin. Jos ette, niin sitten en laittaisi. Ehkä sinuna yrittäisin miettiä miten tekisin sitten joskus kun se eheytyminen on kunnolla alkanut. Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin, että olinkin vain yrittänyt omilla sanoilla, toivotuksilla ja toimilla saada äidissä jotain muutosta aikaiseksi. Johan muuttui elämä helpoksi kun annoin hänen olla mitä on, ja tein sitten päätöksen haluanko olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa vai en. Keskity huomenna enemmän itseesi kuin äitiisi, olet varmasti sen ansainnut vaikkei sinulla lapsia olisikaan!
[/quote]
Siis normaalin tekstiviestin eikä katkeraa "thanks a lot mom"-viestiä.
Onko kellään samaa tilannetta?
ap