Haastavat lapset ja sääntöjen noudattaminen
Onko kukaan muu tehnyt tämänsuuntaista havaintoa: monet (eivät siis ihan kaikki) tuttavapiiriin kuuluvat haastavat pikkulapset, esim nepsy, adhd, autismi tai asperger, eivät tottele vanhempiaan, eivätkä vanhemmat nähdäkseniloppujen lopuksi näytä tekevän juuri mitään jos lapsi ei tottele suullisia toiveita jonkin kielletyn toiminnan suhteen. Kielletty juttu voi olla vaikkapa jonkun toisen lapsen kiusaaminen jollain tavalla, toisten omaisuuden vahingoittaminen kylässä, kaupassa tms. , tai riehuminen niin että jotain saattaa sattua, joko lapselle tai ympäristölle. Tai vaikka kiroilu, muu huutaminen jne. Ei siis pääse ollenkaan kaikkiin, mutta näyttää olevan havaintojeni kanssa aika yleistä. Onko tämä syy vai seuraus - sitä välillä mietin. Puutuin itse tuohon omien lasten riehumiseen ja jos lapsi ei totellut, selitin mitä siitä voi seurata, jos vaikka yrittää heittää hiekkaa naapurin autoa kohden tai roikkuu kaupassa jossain ovessa, heittelee myytäviä tavaroita tms niin että jotain voi mennä rikki. Etukäteen kerroin että jos jatkat ja jotain menee rikki niin meidän pitää se maksaa ja sitten ei voi ostaa mitään kivaa tosi pitkään aikaan. Ja jos ei siltikään meinattu totella, niin vein vaikka kädestä kiinni pitäen väkisin pois kaupasta tai missä olimmekaam, ja sitten oli aina jokin konkreettinen, välitön seuraamus, kuten ei jäätelöä joka oli aiemmin luvattu tms. Jos kylässä riehuttiin eikä toteltu niin sieltä lähdettiin aika nopsaan pois. Nyt olen havainnut sellaista, että jotkut vain rauhallisesti esittävät lapselle ikäänkuin toiveen että älä viitsi tehdä noin, tai ei saa lyödä sillä lelulla toista, mutta loppujen lopuksi lasta ei juurikaan rajoiteta. Ehkä olen itse sitten oilanmut omien lasten itsetuntoa tällä rajoittamisella, mutta en kyllä halunnut että riehuvat kuin pienet apinat, toisten omaisuutta mahdollisesti tuhoten.
Mut onko kukaan muu tällaista havainnut? Tai onko erittoslapsissa siis jokin sellainen juttu, että heitä ei saa kunnolla kieltää? Näin minulle yksi äiti perusteli, että toivottavasti hänen n 5v lapsi nyt lopettaisi riehumisen lasten leikkipaikassa, siinä oli muutkin jo vähän vaarassa, ja etenkin toisten leikkivälineet, eikä kieltäminen kuulemma auta. Lapsella oli jokin diagnoosi, näin käsitin, mutta miten laoai voi itse oppia, säätelemään toimi tahansa, vaikka erityislapsi olisikin? Tätä jäin miettimään.
Kommentit (5)
Ennen vanhaan oli kurittomia lapsia joille pyrittiin pitämään kuria.
Nykyisin taas on nepsy-, adhd-, autismi-, asperger- yms. lapsia joille ei pidetä kuria, koska se diagnoosi selittää, miksi he käyttäytyvät huonosti.
Onko täällä paikalla ketään ammatti-ihmistä, joka osaisi sanoa, miten yleensä tällaisten lasten vanhempia neuvotaan toimimaan silloin, kun alle kouluikäinen lapsi alkaa riehumaan? Onko todella niin että esitetään vain toive paremmasta käytöksestä ja katsotaan toiseen suuntaan? Toivotaan ettei nyt mitään kovin pahaa sattuisi? Eikö siis voi vaikka ottaa lapsen pois koko tilanteesta, etteivät muut joudu kärsimään? Tuntuu ihmeelliseltä toimintatavalta tämä pelkkä hyssyttely. Luulisi että se voi vaikka pahentaa lapsen käytöstä ja oireilua, sen sijaan että napakasti vain estetään riehuminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä paikalla ketään ammatti-ihmistä, joka osaisi sanoa, miten yleensä tällaisten lasten vanhempia neuvotaan toimimaan silloin, kun alle kouluikäinen lapsi alkaa riehumaan? Onko todella niin että esitetään vain toive paremmasta käytöksestä ja katsotaan toiseen suuntaan? Toivotaan ettei nyt mitään kovin pahaa sattuisi? Eikö siis voi vaikka ottaa lapsen pois koko tilanteesta, etteivät muut joudu kärsimään? Tuntuu ihmeelliseltä toimintatavalta tämä pelkkä hyssyttely. Luulisi että se voi vaikka pahentaa lapsen käytöstä ja oireilua, sen sijaan että napakasti vain estetään riehuminen.
Kaikenlaisia lapseen kohdistuvia pakkotoimia ja rankaisemista on alettu katsoa yhä enemmän kieroon. Nykyisin kasvatuskulttuuri lähtee siitä, että asiat ratkaistaan (harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta) puhumalla.
Tämä näkyy myös ammattilaisten toiminnassa. Ei päiväkodeissakaan juuri enää pidellä kiinni lapsia tai käytetä rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä paikalla ketään ammatti-ihmistä, joka osaisi sanoa, miten yleensä tällaisten lasten vanhempia neuvotaan toimimaan silloin, kun alle kouluikäinen lapsi alkaa riehumaan? Onko todella niin että esitetään vain toive paremmasta käytöksestä ja katsotaan toiseen suuntaan? Toivotaan ettei nyt mitään kovin pahaa sattuisi? Eikö siis voi vaikka ottaa lapsen pois koko tilanteesta, etteivät muut joudu kärsimään? Tuntuu ihmeelliseltä toimintatavalta tämä pelkkä hyssyttely. Luulisi että se voi vaikka pahentaa lapsen käytöstä ja oireilua, sen sijaan että napakasti vain estetään riehuminen.
Kaikenlaisia lapseen kohdistuvia pakkotoimia ja rankaisemista on alettu katsoa yhä enemmän kieroon. Nykyisin kasvatuskulttuuri lähtee siitä, että asiat ratkaistaan (harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta) puhumalla.
Tämä näkyy myös ammattilaisten toiminnassa. Ei päiväkodeissakaan juuri enää pidellä kiinni lapsia tai käytetä rangaistuksia.
Ammattilaiset joutuvat yleensä mukailemaan yleistä mielipidettä mutta ei se tarkoita sitä, että läheskään kaikki ammattilaiset pitäisivät muodin mukaista toimintaa järkevänä. Kahdenvälisissä keskusteluissa esim. tarhan lastenhoitajien kanssa kuulee totuuksia...
Oho, tulipas kirjoitusvirheitä kun kännykällä kirjoitan, mutta ehkäpä tuosta selvän saa. Ymmärrän että erityislapsen kanssa on varmasti isoja haasteita, mutta eivät kai hekään itsestään opi, mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei?