Väsynyt äiti! Vinkkejä kaivataan!

Lapsesi heräily selvästi johtuu tutista. Pidä jonkilainen unikoulu. Yöllä ei tapahdu yhtään mitään, silloin nukutaan eikä lutkuteta tuttia.

Toinen syy heräilyyn saattaa olla allergia, esim maitoallergia.

Ekaksi jättäisin tutin pois.

meillä poika vasta 5kk, mutta ihan sama homma meillä...alan kanssa olemaan tosi väsynyt. mä mietin että jos se on jotain allergiaa niin mistä tiedän mille poika on allerginen ..soseita saa 3 kertaa päivässä ja korviketta päälle...helpottaakohan tää ikinä...



peetu ja onni 5kk

Mulla ei ole tutista kokemuksia (muksu ei koskaan siihen innostunut enkä tyrkyttänytkään), mutta kuten mujerita tuossa sanoi ehkä tutista luopuminen auttaa.

marjo33:

Yöllä en anna maitoa vaan tutin, silitystä ja rauhottelua.

Otatko lapsen syliin, puheletko lapselle? Yö on nukkumista varten, ei seurustelua. Meidän 7,5 kk tyttö herää satunnaisesti öisin, ja silloin kun tuntuu kaipaavan rauhoittelua menen sängyn viereen ja laitan unirättiä poskea vasten. Vältän stimuloimasta lasta eli en katso silmiin enkä varsinkaan juttele mitään.

KL.

Jos heräilyssä on tutin katoaminen syynä, niin siihen auttaa, että laitat yöllä tutin tuttiketjulla kiinni yöpukuun. Meillä esikoinen oppi laittamaan tutin itse suuhun. Jostakin muistan myös lukeneeni, että tutin voisi sitoa lyhyellä nauhalla pinnasänkyyn kiinni. Niin se myös löytyisi tarvittaessa ja myös tippuisi suusta sitten kun lapsi on nukahtanut. Tosin heräilyssä on varmaan muustakin kyse, mutta jos tästä olisi edes vähän apua.

Vinkejä en osaa antaa, mutta jonkunlaista vertaistukea kuitenkin...



Itselläni myös lapset nukkuneet huonosti. Ensimmäinen vierotettiin yösyötöistä 9 kk:n iässä, ei syönyt tuttia. Siitä huolimatta katkottomia öitä alkoi tulla vasta kahden vuoden iässä ja edelleen heräilee silloin tällöin. Välillä poika kaipasi peittoa, välillä huusi tunninkin putkeen ilman mitään kunnon syytä (olivatko sitten jotain kauhukostauksia) ja välillä olisi vain halunnut leikkiä. Toinen kohta vuoden, herää monta kertaa yössä ja syökin vielä 1-2 kertaa joka yö (en ole raaskinut vierottaa, kun muu syöminen ollut iso ongelma). Katkottomia öitä en ole nukkunut siis yli kolmeen vuoteen.



Olen molempien lasten jälkeen palannut töihin heti vanhempainloman päätyttyä, eli yöheräilyjä olen hoitanut myös töissä käydessäni. Esikoisen aikaan olin välillä tosi epätoivoinen ja väsynyt. En oikein uskonut, että homma loppuu koskaan. Nyt en ole asiasta ottanut stressiä, uskon, että joskus lapset nukkuvat ja olen yllättävän pirteä. Jotenkin tuntuu, että osa väsymyksestä on psyykkistä ja johtuu siitä, että asiaa pähkii liikaa.



Jaksamista ja tsemppiä sinulle. Vaikka pienten lasten kanssa välillä on raskastakin, niin minä ainakin uskon, että tämä on elämäni ihaninta aikaa!

Moi meil just samanlaista 1v 1kk kans,mut sen olen huomannut et jos illal syö huonommin,vähemmän tai nukutetaan niin sanotusti virkeänä,on itsellä kiire saaja lapsi nukkumaan,hampaiden tulo,hellyys ym vaikuttavat et resunen yö..Hampaiden tuloon joka lapsi reagoi aivan erilaisesti sen olen huomannut.Toinen ei tiedä mitään ja toinen reagoi joka hampaan tuloon.Ja tiedoksi et hammas särky ja korva särky alkaa nimenomaan vaakaasennossa särkemään..Itselläni oli vasta korva tulehdus ja sen jälkeen olen ymmärtänyt mitä lapset kärsii ennen kuin vanhemmat tajuavat viedä lääkäriin etes..syöminen ja juominen vaikeaa,huutaa kun pesee tukka tai vettä menee korviin ym...meil ku toinen nukahtaa toinen herää jne...mut silti nautin äitinä olosta vaik rankkaa onkin.

Esikoisen kanssa meillä auttoi se kun itse menin toiseen huoneeseen nukkumaan ja isä hoiti lasta muutaman yön. Lapsi oli tottunut äidin paijaamiseen ja osasi käyttää sitä hyväkseen (vaikka en mielestäni paijannut, päinvastoin yritin olla hyvin määrätietoinen). Isä laittoi lapsen takaisin sänkyyn ja tutin suuhun. Lapsi tyytyi tähän ja parin yön kuluttua tilanne alkoi rauhoittua. Isä oli ehkä kuitenkin enemmän se auktoriteetti ja lapsi vaistosi tämän. Tätä kannattaa kokeilla, saapahan ainakin itse nukuttua muutaman yön, ja kyllä se isäkin jaksaa muutaman yön jos sinäkin olet jaksanut 11 kuukautta.



Toisella lapsellamme yöheräilyyn syynä oli maitoallergia jonka tajusin vasta n. 10 kk:n iässä. Huom. meillä oli päiväunetkin levottomia. Suolisto ja iho-oireita meillä ei ollut lainkaan.



Tsemppiä ja voimia sinulle!

äiti+3 lasta

tuon ikäiselle pitäisin jo unikoulun. Eli kun lapsi herää, häntä rauhoitellaan silitellen selästä ja jos ei rauhoitu annetaan huutaa 5min. sitten jälleen rauhoitellaan, ettei tule hyvätyksi jätetyn olo, jos ei rauhoitu ja nukahda annetaan huutaa 10 min, sitten jälleen rauhoitellaan ja edelleen annetaan huutaa 15 min. ja rauhoittelua ja 5 min rauhoittelun 10min jne. Tätä jatketaan niin että lapsi nukkuu. siinä voi kyllä mennä koko yö, mutta 3 yön jälkeen lapsesi nukkuu. MInulla on sama ongelma, mutta vauvani on vasta 5,5 kk, mutta hän nukkui 4 kk ikään hyvin ja on aloittanut tämän nytten, Hän kokee unikoulun 7 kk iässä, kun olen varma ettei hän tarvitse enää yöllä rintaa, eli ei ole nälissään. Edelliset lapseni ole huudattanut 8-9 kk iässä ja olen ollut tyytyväinen tuloksiin. Kylläpä uni sitten maistuikin meille kaikille ja silloin on tapahtunut yöruokinnan vieroitus.

Väsyttää täälläkin. Oma poika on samanikäinen kuin sinun, herää 4...10 krt/yössä. Ja sisko(3v) oli aikanaan ihan samanlainen. Hän nukkui ensi kerran yön yli heräämättä 1v2kk iässä. Muistan vieläkin miten ihanalta se tuntui, ensimmäinen hyvin nukuttu yö!



Meillä äidin rinta toimii äänenvaimentimena, jotta muun perheen ei tarvitsisi herätä vauvan itkuun. Niin helppoa, mutta turmiollista - pahasta tavasta on tosi vaikeaa päästä eroon! Kesken unia herätetty äiti tarttuu mieluiten siihen helpoimpaan ratkaisuun, ja kaikenlainen " unikoulutus" tahtoo jäädä tekemätä hyvistä aikeista huolimatta...



Hus:n sivuilta löytyi tosi hyvä tiivistelmä vauvojen unesta, sen luettuani ymmärsin mikä meidän lasten heräilyn syynä on. Lainaan tähän ydinkohdan, koko juttu löytyy alla olevasta linkistä:



" ...terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät. Huonojen nukkujien hoidon kulmakivi on tukea lapsessa olevaa säätelyjärjestelmää, jonka varassa hän myös pystyy herättyään painumaan takaisin uneen. Tämä edellyttää vauvan aktivoimisen välttämistä ja tiettyjen biologisesti rauhoittavien menetelmien toistuvaa harjoittamista."



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



Vierastan itse ns. huudatusunikouluja, ainakin minun molemmilla lapsillani itku yltyy hetkessä hysterian puolelle jos eivät saa minkäänlaista kontaktia äitiinsä, ja oman kullannupun näkeminen niin epätoivoisessa tilassa saa minutkin hysteeriseksi. Olen innostunut ns. Tassuhoidosta, mutta tässä on ollut kaikenlaisia tekosyitä (flunssia, puhkeavia hampaita yms.) viimeaikoina etten ole vielä päässyt aloittamaan hoitoa täydellä teholla. Uskon että tämä kuitenkin toimii, ainakin muutamat yöitkut olen saanut laantumaan " tassutellen" .



http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm



Toivottavasti tästä oli jotain apua & lohtua. Tsemppiä!

Jos et itse jaksa/voi/pysty pitämään unikoulua, on monia paikkoja, jotka sen tekevät puolestasi (ensikodit, sairaalat jne). Kukaan ei jaksa jatkuvaa valvomista. Nyt vaan rohkeesti unikoulua pitämään.

Toinen vaihtoehto olis se, että laitat sängyn täyteen tutteja. Kaipa vauva osaa jo itse laittaa tutin suuhunsa?



Me pidettiin ' huudatus' unikoulu, kun vauva oli 7kk saman syyn takia. Toimi heti ekasta yöstä lähtien. Suosittelen.



sitruska ja lapset 2,5kk/2v4kk

meillä oli yhtä pahaa heräilyä 9 kk vauvalla, joka loppui muutama viikko sitten HUS:n uniohjeisiin. Vauvan heräily johtui ilmeisesti turvattomuudesta, siihen auttoi, kun meni heti rauhoittamaan vähäeleisesti, ettei ehtinyt huutaa itseään hereille. Samalla vauvalle alettiin antaa päivisin enemmän ruokaa, ettei tulisi yöllä nälkä, mutta yhden unimaidon se vieläkin syö.



Nukutustilannetta muutettiin niin, että nukutettiin vauvan omassa huoneessa ensin sylissä " uneliaaksi" ja sitten laitettiin sänkyyn nukkumaan. Tein myös vauvalle unirievun liinasta, jota pidin paidan alla, siitä tuli hetkessä tärkeä vauvalle, hän näyttää aina turvaavan nukahtaessaan yöllä itse. Tutti häneltä putoaa yleensä suusta heti nukahdettua.



Ohjeet kuulostavat heppoisilta, mutta tilanne on ollut jo tosiaan pari viikkoa parempi ja tuntuu paranevan yhä joka yö. Vanhanaikaista huudatusunikouluakin ensin harkitsin epätoivoissani, mutta sitten järki voitti. Siinä tulee vauvalle traumoja ja häiriöitä persoonallisuuteen.

Vielä... netissä on tällaista tietoa:



Kotiunikoulu lastenneuvolan tuella



Helsingin pohjoisen terveyskeskuksen alueella on vuosien perinne tarjota vauvan yölevottomuudesta kärsiville perheille tuki, josta käytetään nimitystä kotiunikoulu.



Periaatteena on, että vauvaperhe saa apua omassa luonnollisessa ympäristössään. Tällä säästetään sekä vauvaa että vanhempia erokokemuksilta vaiheessa, jossa on vielä muitakin mahdollisuuksia kuin yöhoito kodin ulkopuolella.



Samalla mahdollistetaan sekä vauvalle että vanhemmille uusi hyödyllinen vuorovaikutuskokemus, josta oletettavasti on hyötyä myös myöhemmille tilanteille, joissa vanhemmat joutuvat arvioimaan lapsen tarpeet ja niihin vastaamisen keinot. Käytäntö vahvistaa vanhempien pätevyydentunnetta ja vauva saa kokemuksen vanhempien kyvystä suojata häntä riittävästi vaikeinakin hetkinä.



Peruslähtökohta on, että perheellä on oikeus omanlaiseensa elämään. Jos vanhemmat eivät koe vauvan yöheräilyä, syöttöjä tai vieressä nukkumista ongelmana, siihen ei puututa.



Vauvan uniasiat otetaan kuitenkin esille viimeistään puolivuotiskäynnillä. Mikäli vanhemmat kokevat uupumusta ja neuvottomuutta eikä neuvolan tavanomaiseen työhön kuuluva tuki ole auttanut, heille kerrotaan mahdollisuudesta tehostettuun tukeen, jossa vanhemmat ovat kuitenkin itse aktiivisina toimijoina. Lääkärin on syytä tarvittaessa varmistaa, ettei vauvalla ole mitään sellaista terveysongelmaa, joka selittää levottomuutta.



Pohjoisen terveyskeskuksen alueella perheiden apuna uniasioissa toimii psykologi, mistä on omat hyötynsä, mutta mikä ei ole silti välttämätöntä toiminnalle.



Kun vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä, sovitaan mahdollisimman pian pitkästä ( vähintään 1-2 tuntia) kotikäynnistä perheeseen. Mukana siellä ovat molemmat vanhemmat ja vauva, joka on hereillä.



Koska vauvojen uniongelmien hoitamiseksi on olemassa erilaisia unikoulun nimellä kulkevia menettelytapoja, vanhemmille kerrotaan aluksi lyhyesti, mihin nyt esiteltävä malli perustuu. Oleellista on tuoda esiin vauvan yksilöllisyyden huomioiminen sekä periaate siitä, ettei yöllä tehdä liikaa eikä liian vähän rauhoitustoimia, jotta itsesäätelyn omaksuminen saisi sopivasti tilaa.



Ensimmäinen tavoite on saada vanhemmat motivoitumaan ja luottamaan siihen, että vauvan yöongelmiin voidaan puuttua hänen siitä kärsimättä. Vanhempia painavat kysymykset, epäilyt, ahdistukset jne.käydään huolellisesti läpi. Tieto vauvan unen fysiologiasta, turvallisuuden peruselementeistä, tarpeiden ja tottumusten eroista jne.on tärkeätä uudelle asennoitumiselle yöongelmaan.



Yöongelman hoidon onnistuminen riippuu siitä, miten vanhemmat vakuuttuvat kyvystään hoitaa tilanne. Työntekijän vakuuttava, empaattinen ote siirtyy tunnetartuntana vanhempiin ja edelleen vauvaan.







Toinen tavoite on saada vanhemmat tunnistamaan oman vauvansa erityispiirteet. Useat vanhemmat ovat näistä jo varsin hyvin selvillä, mutta heillä on epävarmuutta tai virheellistä tietoa siitä, mitä vauva turvallisuudentunteen vaarantumatta sietää.



Vanhempien kanssa käydään läpi vauvan kasvuhistoria, hoitokäytännöt, ongelmat ja heidän huomionsa vauvan käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa. Tällä luodaan kuva vauvan itsesäätelytoimintojen tilasta, ärsykeherkkyydestä, paniikkialttiudesta, lohdutettavuudesta jne. Selvitellään myös vauvan ja perheen vuorokausirytmi ja siihen liittyvät tapahtumat sekä ne keinot ja kokemukset, joita öiden rauhoittamisesta on tähän mennessä ollut. Tämä kaikki sisältää informaatiota siitä, miten vuorovaikutus toimii ja kuinka selkeästi vauva viestii ja miten viestien tulkinta ja niihin vastaaminen onnistuu. Koska vauva on tilanteessa mukana, täydentyy kuva myös suoralla havainnointimateriaalilla vauvan käyttäytymisestä ja vanhempien suhtautumisesta häneen. Erittäin hyödyllistä tietoa saadaan, jos vauva sattuu hermostumaan jostakin syystä tilanteessa.



Vanhemmat esittelevät myös mielellään vauvan nukkumapaikan ja voidaan yhdessä arvioida liittyykö siihen joitakin vireystilaan liittyviä tekijöitä.



Kolmas tavoite on sopia käytännön menettely vauvan hoidossa.



Päätetään, kuka on jaksavin ottamaan ¿yöprojektin¿ vastuun. Ratkaisevaa on, kumpi vanhemmista sietää paremmin lohduttaa itkevää lasta itse hermostumatta tai hätääntymättä. Käytännössä asian ratkaisee useimmiten äidin väsyneisyys, jolloin jos vain mahdollista sovitaan isän aktiivisesta roolista. Varsinkin jos on tarpeen päästä eroon tiheästä yöimetyksestä, isä on valintana parempi myös vauvan kannalta. Hän ei herätä vauvassa samanlaisia assosiaatioita maidosta kuin äiti. Laajojen kokemusten mukaan isät pystyvät myös olemaan määrätietoisempia. Isät sitoutuvat kokemuksen mukaan hyvin tähän tehtävään, koska menettely on niin selkeätä. Isien ja vauvojen vuorovaikutus on usein aktivoitunut myös muina aikoina. Eduksi on, jos sama vanhempi voi hoitaa yöt projektin ajan, koska se tuo vauvan kannalta selkeyttä tilanteeseen.



Äidin kanssa sovitaan, että hän pysyttelee pois yötilanteista ja isä päättää koska hän ei selviä ilman apua. Isä tuo vauvan sovitusti äidin rinnalle ruokailemaan, jos se on tarpeen. Isä myös laittaa vauvan jo illalla nukkumaan. Perheen huonejärjestelyistä riippuu, miten nukkumisolot järjestetään. Ei ole tarpeen, että molemmat vanhemmat valvovat vauvan takia. Monissa perheissä äiti on muuttanut nukkumaan toiseen huoneeseen korvatulppien kanssa .



Joissakin tapauksissa vauvan tarkistamistarve on rauhoittunut kun vanhempi on joksikin aikaa siirtynyt nukkumaan vauvan huoneeseen. Vauva on aluksi kyllä heräillyt, mutta jatkanut unia kun on nähnyt tutun hahmon sängystään. Tämä voi olla vaihtoehto silloin kun ollaan uupuneita pomppimaan jatkuvasti vauvan luo.



Vauvan päivärytmi suunnitellaan sellaiseksi, että se sopii perheelle. Siitä pidetään suunnilleen kiinni siitä huolimatta miten yö on mennyt. Yleensä hyvä heräämisaika on n. klo 6¿8 ja nukkumaan mennään klo 20¿21 aikoihin. Päiväunet rytmittyvät n. 3¿4 tunnin valveillaolojaksojen väliin. Tavallista on n. 10 tunnin yöunijakso ja 3¿4 tuntia yhteenlaskettua päiväunta.



Sekä päivä- että yöuniin pyritään luomaan samanlainen käytäntö eli tukemaan itsekseen nukahtamista. Joillakin hyvin strukturoitumattomilla vauvoilla voi olla jopa tarpeen, että oma sänky on aina ¿kunnon nukkumisen¿ tyyssija.



Vanhempien kanssa käydään läpi vauvan erilaisen itkun tulkinta. Vanhemmat yleensä ovat hyvin perillä siitä, missä lähestytään hätäitkun rajaa. Vanhempaa neuvotaan kuuntelemaan vauvan itkun sävyä ja toimimaan sen mukaan. Mikäli itku on pientä ¿kitinää¿, vaimenee aina välillä eikä ole intensiteetiltään kiihtynyttä, vanhemmille suositellaan malttia ja korkeintaan etäämmältä ¿tilanteen tarkistusta¿. Vauva saattaa olla kevyen unen vaiheessa hakemassa unta ja stimuloituisi turhaan hereille jos häntä nosteltaisiin tms.



Mikäli vauvan itku kiihtyy ja siitä tulee yhtämittaista, vauvan luo mennään, mutta tyynnyttely aloitetaan lievemmin keinoin ja niitä voimistetaan vauvan tarpeiden mukaan. Vauva yritetään saada tyyntymään ensisijaisesti omaan sänkyyn. Käsi asetetaan tuntuvasti vauvan päälle, häntä voidaan rytmisesti heijata ja sivellä rauhallisin vedoin mikäli pelkkä kosketus ei tyynnytä. Rauhoittava mutina voidaan liittää mukaan. Valoja ei sytytetä eikä vauvan huomiota yritetä herättää leluilla, katsekontaktin hakemisella, nimen toistamisella tms. mikä nostaa vireystilaa.



Mikäli vauva on sen ikäinen, että hän kampeaa jatkuvasti pystyyn, häntä voidaan pitää rauhallisella otteella paikallaan, ettei hän stimuloidu omasta reuhtomisestaan. Jos vauva tuntuu rentoutuvan, käsi siirretään pois ja vauva jätetään yksin vaipumaan uneen. Mikäli vauva vain kiihtyy, hänet otetaan tukevasti rintaa vasten ja pidellään siinä kunnes hän rentoutuu ja itkun sävy muuttuu tyynemmäksi. Vanhemmille on syytä korostaa, että sylitilanteessa vauvalla ei ole hätää, vaikka itku jatkuisikin.



Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että vauva nukahtaa syliin, vaan hänet lasketaan taas omaan sänkyyn ja pidetään hetki käsikontakti. Jos hän edelleen tuntuu tyyntyvän, käsikin otetaan pois ja vauvan annetaan vaipua uneen. Joka kerta kun vauva herää yöllä, reagoidaan tämän mallin mukaan eli omat toimet säädellään vauvan viestiä ja hänen oloaan tulkiten.



Kun vauva laitetaan nukkumaan, toimitaan myös olotilan kuuntelun periaatteella. Jotta yöunet onnistuisivat, on oleellista, että vauva syö illalla kunnolla puuroa, velliä tms. Iltarituaalien jälkeen vauva viedään sänkyyn ja hänelle jutellaan samalla vakuuttavasti siitä, että nyt mennään nukkumaan. Paitsi sanallista viestiä, vauva saa tällöin myös tärkeän vakuuttavan tunnetartunnan. Jos vauvalla on jo unilelu tai rätti, se tulee mukaan unen saantia helpottamaan.



Mikäli vauvalla ei syystä tai toisesta ole tällaista apuvälinettä, sellainen pyritään jo päiväaikaan ¿leimaamaan¿. Tiettyä nallea tai rättiä voidaan pitää mukana esim. imetys- tai hellittelyhetkinä, jolloin siihen assosioituvat rauhoittavat tuoksut ja mielikuvat. (Unirätti ei ole esim. kurkkimisleikin väline hereillä ollessa!) Nopea apu voi löytyä, jos äiti luovuttaa päältään sopivasti nuhjaantuneen paidan vauvalle tyynnytysvälineeksi. Jos vauva nukkuu vaunuissa päiväunetkin levottomasti, rätin voi laittaa sinnekin mukaan poskikontaktiin.



Mikäli tutti on ollut nukahtamiselle oleellinen, sitä ei kannata välttämättä yrittää poistaa. Jos vauva tuntuu heräilevän siihen, että hän havahtuu yöllä haeskelemaan suusta pois lipsahtanutta tuttia, tutin voi laittaa lyhyeen nauhanpätkään kiinni yöpuvun kaula-aukon reunaan. Vauvat oppivat yllättävän hyvin hamuamaan sen näin lähietäisyydeltä takaisin suuhun. Tutti saattaa menettää merkitystään kun vauva oppii käyttämään rättiä aktiivisesti.



Vauvan luo ei tarvitse jäädä ¿nukuttamaan¿. Mikäli vauva on levoton sängyssään ja esim. heittelehtii, kitisee tms. toimitaan kuten yöllä: kuunnellaan. Kiihtymiseen vastataan samalla tavalla kuin yöllä.



Käytäntö on osoittanut, että alle vuoden ikäiset vauvat voivat kiusaantua nälän tunteesta aamupuolella yötä. Mikäli vauva klo 4¿5 aikaan aamulla ei ole rauhoittuakseen, nopea ja eleetön syöttö voi olla tarpeen. Tavallisesti se auttaa vauvan nukkumaan normaaliin heräämisaikaansa asti.



Vanhempien kanssa sovitaan, että he pitävät vauvan nukkumista koskevaa unipäiväkirjaa, koska se konkretisoi yön tapahtumat. Viisikin minuuttia voi tuntua piinaavalta ikuisuudelta yöllä. Ylös kirjattavia ovat nukkumaanmeno- ja nukahtamisaika, heräilyt ja niiden kesto, aamuherääminen ja päiväunien ajankohta ja kesto. Hyvä on kirjata myös tyynnyttämistoimet.



Sovitaan myös puhelinseurannasta, jossa käydään läpi yön tapahtumat. Tämä tapahtuu päivittäin ja on erittäin tärkeätä vanhempien motivaation, yöllisten tilanteiden tulkinnan ja mahdollisten toimintatapamuutosten vuoksi. Puhelinseuranta lopetetaan kun yöelämä on siedettävällä tasolla ja vanhemmat kokevat selviävänsä omin neuvoin. Tarvittaessa tehdään uusi kotikäynti.



Kun kyseessä on tavallinen, terve vauva uusien yötottumusten saavuttaminen kestää yleensä 3¿4 yötä, osalla voi mennä viikkokin. Yleensä muutokset alkavat näkyä joko heräämisaikojen vähenemisenä tai levottomuusjaksojen keston lyhenemisenä. On myös tapauksia, joissa vanhempien vakaa, rauhoittunut päätös on vaikuttanut jo ensimmäiseen yöhön. Yleensä on kuitenkin tarpeen antaa vanhemmille ennakkotieto, että ensimmäinen yö saattaa olla vaikea. Positiivinen yllättyminen on aina mukavaa!



Tärkeätä on myös ottaa esille, että vauvan uni on vaihtelevaa. Sairastelut, kiihkeät kehitystapahtumat, matkat tms. häiritsevät jo saavutettujakin rytmejä. On myös painotettava sitä, että sairastaessaan tai ollessaan muun stressin alainen, vauva tarvitsee enemmän lohtua kuin normaalioloissa. Yöjärjestys palautetaan tilanteiden tasaannuttua samoilla keinoilla.



Käytäntö on osoittanut, että n. 80% tavallisten vauvojen yölevottomuudesta saadaan rauhoittumaan vanhempien mielestä vähintään siedettävälle tasolle.



Kuitenkin myös niille vauvoille, joilla rakenteellinen kypsymättömyys estää rytmien muodostumisen, on eduksi, että itsesäätelyn kehittymistä häiritseviä menettelytapoja voidaan välttää. Näissäkin tilanteissa on tärkeätä käydä vanhempien kanssa läpi se mitä vauva tarvitsee ja ei tarvitse, sekä miettiä keinot miten vanhemmat jaksavat vaikeahoitoisen vauvansa kanssa.



Lopen uupuneet vanhemmat eivät jaksa välttämättä aloittaa kotiunikoulua. Silloin jää mietittäväksi, voiko joku tuttu ja turvallinen henkilö tulla avuksi kotiin tai miettiä vauvan hoitoa muualla.



Jos molemmat vanhemmat eivät koe kotiunikoulun menettelyä hyväksyttävänä ja turvallisena, sitä ei pidä aloittaa. Vanhempien epävarmuus ja ahdistus lisäävät vauvan levottomuutta.







Kirjoittaja: Psykologi Katja Rantala

Maunulan terveysasema, Helsinki

Kaikki vauvat eivät jaksa olla koko yötä syömättä. Tankkaus jatkuu iltayöstä tai viimeistään aamuyöstä. Tilanne on ongelmallisempi, jos vauva ei ala ottamaan velliä/maitoa vaan haluaa vain kitistä tuttia suuhunsa. Tällöin kyse voi olla siitä, että vauva ei osaa nukahtaa itse uudelleen. Oman kokemukseni on, että kaikki yli 6kk ikäiset eivät jaksa syödä päivällä riittävästi, ja vastoin ohjeita olen antanut yöllä ruokaa, ja loppu yö nukutaan sitten heräämättä.

Meillä luovuttiin tutista 11 kk iässä ja sen jälkeen ei ole öisin juuri heräillyt. Poikamme nyt siis 1 v 2 kk. Poikkeuksina öistä ovat sittemmin olleet sairastelu ja nyt hoidon aloittaminen, jolloin on satunnaisesti öisin heräillyt.