Lue keskustelun säännöt.
5kk vauvan erossaolo äidistä :(
08.05.2015 |
Löytyskö täältä kokemuksia tai vertaistukea, samassa tilanteessa olleita? Jouduin sappirakon poistoleikkaukseen, leikkaus tehtiin tänä aamuna ja pääsisin muuten kotiin jo tänä iltana, mutta kivut onkin niin kovat että täytyy myöntää etten pärjää joten varmaan se on oltava yön yli. Mies on kotona 5kk ikäisen vauvamme kanssa. Vauva alkoi vierastaa jo 4kk iässä ja vaikka ei toki isää vierastakaan niin kovasti äitiä ikävöi. Lähdin kotoa aamulla seitsemän aikaan. Vauvalla ja isällä on mennyt päivä hyvin mutta iltaväsyn tullen aloitti parin tunnin lohduttoman itkun johon ei mikään auttanut. Vauva ollut tähän asti täysimetyksellä, mutta parina päivänä on kokeiltu korviketta kun leikkausaika varmistui. Korvike on maistunut tosi hyvin pullosta ja kuulemma lapsi on syönyt vähän väliä. Eli nälkää ei kyllä joudu näkemään. Lopulta hetki sitten oli nukahtanut itkuunsa. :'( Nyt ihan tosissani mietin että traumatisoituuko lapsi tästä? Pääsen aamullakin lähtemään heti kun haluan, tällä hetkellä syvään hengittäminenkin sattuu mutta hoitaja kyllä väitti että aamulla on helpompaa. Toivon niin. Tuntuu niin kurjalta olla erossa vauvasta joka lohduttomana itkee ikäväänsä vaikka isänsä hellässä huomassa onkin. :(
Kommentit (37)
Pumpatun maidon perään on nyt turha itkeä, mut se olis ollut ehkä ihan hyvä vaihtoehto/lisä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Susta tuntuu varmasto nyt hyvin ikävältä, mutta vauvalla on kaikki oikein hyvin isänsä kanssa.
Vauvat eivät traumatisoidu erossaolossa vanhemmastaan JOS heitä hoitaa heille tuttu ja turvallinen aikuinen turvallisin rutiinein. Itkua varmasti on koska erossaolo on muutoa, mutta mitään vahinkoa ei käy. Ehkä vauva on nyt tovin vielä enemmän kiinni sinussa kun palaat kotiin, mutta se on ihan normaalia ja kertoo vain turvallisesta kiintymyssuhteesta teidän välillä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:26"]
Olin itse sairaalassa kun vauvani oli 7kk. Olin yli viikon, enkä kotiin tultuani saanut nostaa vauvaa/kumarrella tms useampaan viikkoon. Minusta vauva ei regoinut mitenkään. Isommat lapset kyllä olivat huolissaan minusta ja heillä oli alakuloisuutta ja pelkojakin melko pitkälle jälkikäteen. Itse kaipasin vauvaa niin, että kuvittelin yöllä hänen nukkuvan vieressäni, ja siihen mielikuvaan rauhoituin aina levottomassa potilashuoneessa nukkumaan.
Kyllä nuo pärjäävät! Se on vauvan isä kuitenkin. Minusta sairastumisessani oli se hyvä puoli, että äkisti oli todella jaettava vanhemmuus ja arki. Tämän jälkeenkin vastuu on jakautunut tasaisemmin kuin ennen poissaoloani.
[/quote]
Ai kamala kun tuli paha mieli tuosta mielikuvasta. Oli pakko käydä nuuhkuttamassa omaa 4kk vanhaa nukkuvaa vauvaa :D Mutta kuten sanoit, hyvin pärjäsivät varmasti.
Ja ap, ei varmasti traumatisoidu vauva :) Isä pitää hyvää huolta, ja toivottavasti pääset huomenna kotiin. Tsemppiä ja paranemisia!
Ole ihan rauhassa vaan sairaalassa jos vauva kerta korviketta juo :) itse olin sappileikkauksessa kun esikoinen oli 6kk, ei suostunut juomaan korviketta. Isä toi vauvan sairaalaan imetystä varten vielä juuri ennen leikkausta klo 9, ja leikkauksen jälkeen kun pääsin takas osastolle niin isä oli vauvan kanssa siellä klo 18.. Kiinteitä toki söi tossa välissä ja rintmaitoa oli koitettu hörpyyttää mutt juonut oli rhkä 10ml.. Läksin sitten kotia yöksi vauvan kanssa, kivutkin kyllä sen jo sallivat.
Pointti siis kuitenkin se että jos vauva saa maitoa niin sulla ei oo mikään kiire kotiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanut, että vauva traumatisoituisi isänsä seurassa. Mietin äidin yhtäkkistä häviämistä. Ja meillä vauvalla ei ole ollut lohduttomia iltaitkuja oikeastaan missään vaiheessa joten ikäväänsä huutaa. Tiedostan itsekin että hormoonit vaikuttaa näihin tuntemuksiin, hainkin vertaistukea siihen, ihan näin ilkeitä vastauksia en odottanut. Kuitenkin on tietääkseni tutkittu juttu, ettei noin pienelle ole hyväksi olla pitkiä aikoja erossa äidistä. Luulen kyllä että asia olisi hieman toisin jos olisi korvikelapsi ollut kokonaan..
Ja isä on kyllä hoitanut vauvaa paljon yksinkin, päivänkin olen joutunut olemaan poissa mutta en yön yli koskaan. Mutta ei nyt siitä tarvi alkaa lynkkaamaan, ettenkö isän antaisi olla tärkeä vauvalle.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:37"]
En tarkoittanut, että vauva traumatisoituisi isänsä seurassa. Mietin äidin yhtäkkistä häviämistä. Ja meillä vauvalla ei ole ollut lohduttomia iltaitkuja oikeastaan missään vaiheessa joten ikäväänsä huutaa. Tiedostan itsekin että hormoonit vaikuttaa näihin tuntemuksiin, hainkin vertaistukea siihen, ihan näin ilkeitä vastauksia en odottanut. Kuitenkin on tietääkseni tutkittu juttu, ettei noin pienelle ole hyväksi olla pitkiä aikoja erossa äidistä. Luulen kyllä että asia olisi hieman toisin jos olisi korvikelapsi ollut kokonaan.. Ja isä on kyllä hoitanut vauvaa paljon yksinkin, päivänkin olen joutunut olemaan poissa mutta en yön yli koskaan. Mutta ei nyt siitä tarvi alkaa lynkkaamaan, ettenkö isän antaisi olla tärkeä vauvalle.
[/quote]
Ilkeitä ja ilkeitä. Olisiko ollut kuitenkin vähän ilkeämpää sanoa että PILASIT lapsesi loppuelämän?
Mitä et muuten tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja hyvin hankala olisi isän ollut käyttää vauvaa sairaalassa. Matkaa on ja autoa meillä ei ole.
Vauva ei tule muistamaan sitä, että olit poissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:37"]
En tarkoittanut, että vauva traumatisoituisi isänsä seurassa. Mietin äidin yhtäkkistä häviämistä. Ja meillä vauvalla ei ole ollut lohduttomia iltaitkuja oikeastaan missään vaiheessa joten ikäväänsä huutaa. Tiedostan itsekin että hormoonit vaikuttaa näihin tuntemuksiin, hainkin vertaistukea siihen, ihan näin ilkeitä vastauksia en odottanut. Kuitenkin on tietääkseni tutkittu juttu, ettei noin pienelle ole hyväksi olla pitkiä aikoja erossa äidistä. Luulen kyllä että asia olisi hieman toisin jos olisi korvikelapsi ollut kokonaan.. Ja isä on kyllä hoitanut vauvaa paljon yksinkin, päivänkin olen joutunut olemaan poissa mutta en yön yli koskaan. Mutta ei nyt siitä tarvi alkaa lynkkaamaan, ettenkö isän antaisi olla tärkeä vauvalle.
[/quote]
Kuka täällä on vastannut ilkeästi? Taidat (ymmärrettävästikin) olla vähän herkillä nyt. Sinulla on syy olla poissa, isä ja vauva pärjäävät ja huomenna saat vauvan taas syliin. Älä huoli ja koita levätä!
Ihan mielenkiinnosta, ap, miten oot onnistunut sappikivet saamaan.. sehän on lihavien vanhusten vaiva :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän huolesi, mutta yhden yön poissaolo ei varmasti traumatisoi vauvaa kun hän on omassa kodissaan isänsä kanssa.
Täällä ihmiset todella herkästi reagoi siihen, jos ei pidä äitiä ja isää absoluuttisen tasavertaisina lapseen nähden syntymästä saakka. Todellisuudessa näin harvoin on vauvojen ja pikkutaaperoiden kohdalla jos isä käy töissä. (Ja mun mies on ollut yli vuoden kotona molempien kanssa, eli en ole ominut lapsia, mutta en myöskään ole kokenut hyväksi olla juuri erossa lapsista vauvoina). Mutta siis ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta mutta vauvalle ei varmasti koidu tuosta haittaa.
Vähän hupsua, että tuon pituinen poissaolo huolettaa. Itse olin vauvan ollessa vähän tuota nuorempi kahden viikon ulkomaanmatkalla ja ihan hyvin pärjäsi toisenkin vanhempansa kanssa. Mutta pikaiset paranemiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:50"]Ihan mielenkiinnosta, ap, miten oot onnistunut sappikivet saamaan.. sehän on lihavien vanhusten vaiva :D
[/quote]
En ole ap, mutta multa poistettiin tulehtunut sappirakko 31-vuotiaana. Ei ollut edes kiviä. Painoindeksi alle 20.
Meillä mies oli vauvan kanssa kahdestaan sukuloimassa to-su, kun vauva oli 2½ kk. Hyvin heillä oli mennyt, mies tosin vähän päivitteli, kun muut eivät hoitaneet vauvaa ollenkaan, vaan hänen piti =D. Minä nautin yksinolostani kotona.
Pikkuisen ikävää voisi helpottaa tuoksusi esim. vaikka paitasi muodossa.
Olin itse sairaalassa kun vauvani oli 7kk. Olin yli viikon, enkä kotiin tultuani saanut nostaa vauvaa/kumarrella tms useampaan viikkoon. Minusta vauva ei regoinut mitenkään. Isommat lapset kyllä olivat huolissaan minusta ja heillä oli alakuloisuutta ja pelkojakin melko pitkälle jälkikäteen. Itse kaipasin vauvaa niin, että kuvittelin yöllä hänen nukkuvan vieressäni, ja siihen mielikuvaan rauhoituin aina levottomassa potilashuoneessa nukkumaan.
Kyllä nuo pärjäävät! Se on vauvan isä kuitenkin. Minusta sairastumisessani oli se hyvä puoli, että äkisti oli todella jaettava vanhemmuus ja arki. Tämän jälkeenkin vastuu on jakautunut tasaisemmin kuin ennen poissaoloani.