Olen huolissani läheisestäni jolla diabetes eikä huolehdi itsestään =(((

Voisiko olla, ettei hän ole vielä hyväksynyt sairauttaan?



Diabetes on kyllä kamala sairaus jos se ei ole hoitotasapainossa. Panee hiljalleen koko elimistön paskaksi.

Ei huolehtinut itsestään. Molemmat silmät sokeutui. Kipu ei silti lakannut. Nyt molempien paikalla tekosilmät. Nuori ihminen elämä pilalla.

Kyllä meillä jokaisella on velvollisuus auttaa toisiamme ja välittää. Sitä auttamista ja välittämistä nyt tässä olisi herätellä nuorta diabeetikkoa tajuamaan oma tilanteensa ja tuuppia häntä lääkäriin, kontrolleihin ja ehkä vertaisryhmiinkin. Aina se auttaminen ei kanna hedelmää eikä mikään tuuppiminen ehkä auta, mutta se ei ole veruke jättää yrittämättä. Nuorella ihmisellä voi olla defensiivinen kieltovaihe päällä, minkä vuoksi hän laiminlyö hoitoaan, mutta jahka saa riittävästi tietoa ja tulee sinuiksi sairautensa kanssa, hän ehkä suhtautuu vastuullisemmin itsensä hoitamiseen.

meni viime kädessä vasta sairaalaan, olisi laitettu ambulanssilla päivystyksestä eteenpäin muttei suostunut sillä menemään vaan toisella kyydillä sitten... Haima ei toimi ollenkaan. Mahassakin tuntuu olevan jokin patti eikä sitäkään mene näyttämään lääkäriin. En kohta enää itse pysty nukkumaan kun olen niin huolissani hänestä, mutta enhän voi mitenkään väkisellä häntä hoitoon saattaa!!

ap

toisen puolesta, jokaisen aikuisen ihmisen täytyy kantaa oma vastuunsa omasta elämästään, toisen puolesta sitä ei voi kukaan tehdä. 4

motivoitua koska alkuvaiheessa (ns. remissiovaihe) oma haima tuottaa jonkin aikaa insuliinia jolloin hoitotasapaino on lähes mahdotonta pitää hyvänä. On surullista että jo näin varhaisessa vaiheessa on tullut noin merkittäviä muutoksia elimistössä.



Lievennän siis edellä kirjoittamaani, alkuvaiheessa tuen saaminen on paljon tärkeämpää ja sillä voidaan saavuttaa parempia tuloksia kuin silloin jos diabetesta on sairastanut kauan. On onnistuttava näyttämään toteen se että hoidetun diabeteksen kanssa voi elää hyvää ja suhteellisen vähän rajoittunutta elämää. Tässä auttaa parhaiten vertaistuki johon voi vaikka lupautua mennä mukaan, jolloin kynnys madaltuu.



Voimia, toivottavasti kaikki vielä kääntyy hyväksi 4

Se tulee jotenkin mieleen. Jos on, pitäisi masennusta pystyä hoitamaan, se olisi avain fyysisenkin terveyden hoitamiseen.



On sulla ap kyllä tosi raskas tilanne, en tiedä, mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Toivottavasti et ole yksin vaan diabeetikolla on muitakin hänestä huolestuneita läheisiä!



Kyselemällähän voisit vielä yrittää lähestyä tilannetta, kysyä, miksi ei halua lähteä lääkäriin, mikä siinä pelottaa tai ahdistaa, pelkääkö kuolemaa, onko vaikea itse pistää insuliinia, onko ollut ikäviä kokemuksia lääkäreistä tämän asian tiimoilla, miten aikoo hoitaa terveyttään jne...



2/5

Pistää kyllä insuliinia ja koettaa katsoa mitä syö/juo. Mutta muuten ei hoida... esim hampaat on ihan risat. Kuinka todennäköistä on että hän pian vaikka kuolee jos ei ala huolehtimaan itsestään, tätä menoa? En halua menettää häntä, hän on minulle rakas ja tärkeä. Tilanne on vaikea. Tiedän että hän suuttuu minulle jos yritän suostutella häntä hakeutumaan lääkäriin.

ap

Yritä motivoida häntä käymään edes vuosikokeissa, monet diabeetikot kokevat muut käynnit tarpeettomina eikä niillä todellisuudessa ole niinkään suurta merkitystä. Vuosikokeessa siis testataan munuaiset, pitkäaikaisverensokeri, silmänpohjat jne.



Mieleeni tulee ensimmäisenä se että remissiovaiheessa hoitotasapaino ei ole ollut hyvä (se erittäin harvoin on) ja siitä on tullut jatkuvasti pyyhkeitä. Se kieltämättä tuskin kannustaa hakeutumaan lääkäriin. 4

Pitäisikö olla?

auttaa? Aika naivia sanon minä.

hammashoitolaan. Tulehdukset hampaissa nakkelevat verensokeriarvoja ja näin vaikeuttavat tasapainon löytymistä. Hammashoito on käsittääkseni lähes ilmasta ja sinne pääsee nopsasti. Siitä se lähtee..t. toinen diabeetikon läheinen

Isälläni todettiin 2-tyypin diabeter pari vuotta sitten eikä hänkään huolhdi riittävästi itsestään. Tai ottaa kyllä mukisematta piikit ja muuta, mutta syö todella epäterveellisesti vaikka sairasti aivoinfarktin, ei käy hammaslääkärissä, antaa kotinsa (lapsuudenkotini) rapistua ym ym. Hän ja äitini erosivat 6vuotta sitten että masennusta saattaa olla paljonkin pelissä. Inhottavaa kun ei voi tehdä oikein mitään :(