47 tänään!
Viidenkympin ahdistus iskee jo etukäteen. Ei mitään juhlintahaluja.
Kommentit (21)
Samanlaisia tuntemuksia täälläkin päin: 46 ja tuntuu iän puolesta aika rikkinäiseltä, varsinkin tuo numero. Oikea polvi on alkanut ronata, en tiedä, mikä siihen on tullut. Olen normaalipainoinen. Voi v*ttu tätä elämää!
Voi iskeä vaikka viidenkympin villitys.
Mikä siinä ahdistaa? Milloin ihmistä ei yleisesti ahdistaisi?Ihmistä alkaa ahdistamaan siitä hetkestä kun tänne pullahtaa. Sehän on ihan itsestä kiinni haluaako käyttää aikaansa sellaisen asian murehtiseen mihin ei voi vaikuttaa.
Minä olen elänyt herra 47:na jo melkein 2,5kk. Jotenkin tämä 2000-luku on juossut oikein erityisen lujaa verrattuna elämään 1900-luvulla :/
Täytin itse joulukuussa 28 vuotta. Aina se ikä ahdistaa, ahdisti jo 21-vuotiaana, vaikka nyt 28-vuotiaana 21-vuotias on vielä niiiiin nuori, lähes teini.
N28
Voi lapset- kunhan kasvatte aikuisiksi näköala onneksi avartuu. Ehkä.
N58,ei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Täytin itse joulukuussa 28 vuotta. Aina se ikä ahdistaa, ahdisti jo 21-vuotiaana, vaikka nyt 28-vuotiaana 21-vuotias on vielä niiiiin nuori, lähes teini.
N28
Vuonna 2002 tuli itselle se 28v täyteen ja tuntuu että eihän siitä niin kauan ole, mutta nyt sitä onkin jo 47v :/
Minä pääsin jo seuraavaan lukemaan. Mikäs tässä. Raihnainen rahjus olen, mutta näillä mennään. Hieno päivä on ollut tänäänkin.
Kyllähän jos esim. autokyytiä on saanut vaikka vaivaiset 10 tuhatta km vuodessa, nyt olisi mittarissa jo 470 tuhatta km, melko hirvittävä kilometrilukema, ihan loppuunajettu räähkä :P
Onnea!
Piti oikein laskea, että paljonko itse täytän, mutta sama on lukema seuraavaksi. Onneksi puoliso on jo ylittänyt viidenkympin maagisen rajan niin ei tunnu paljon missään.
Ikä on pelkkiä numeroita. Itse olen 67 eikä ole valittamista elämän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Voi lapset- kunhan kasvatte aikuisiksi näköala onneksi avartuu. Ehkä.
N58,ei ahdista.
"Niin nuori!" (Mai-Brit Heljo, 95)
Vanhenemisen ahdistus lienee kaikista pahinta, kun se on jatkuvasti läsnä ja pahenee varmaan vaan. Oma vanheneminen ja läheisten ahdistaa usein. Ei tällaista ollut silloin kun itse oli parikymppinen ja vanhemmatkin vasta keski-iässä.
Olisipa ihmisen ikä edes 200 vuotta, ensimmäiset sata vuotta menisi harjoitellessa ja toisella sadalla osaisi ehkä jo elää :P
Mikä siinä ahdistaa? Voit kuolla vaikka huomenna, iloitse nyt tästä päivästä vaan. Mennyttä et saa takaisin ja huomisesta ei tosiaan tiedä kukaan.
Mutta vielä pahempi se olisi jos et olisi täyttänyt 47.
Sama ikä itselläkin edessä mutta eikai tässä mitään. Kuntoa ja voimaa on vielä ihan hyvin ja sitä erektiotakin tarpeen tullen. Tukkaa on päässä mutta parrassa on vähän harmaata jo.
Loppujen lopuksi olen ihan sama ihminen kuin ennenkin. Vähän kokeneempi ja toki ehkä vähemmän terävä kuin 25v sitten. Tosin nuorena oli varmasti itsekritiikin puutetta ja liikoja luuloja itsestä. Olen oppinut että suuri osa ihmisistä on ihan tarpeeksi fiksuja ja mukavia - tai no tämä käsitykseni johtunee osittain myös siitä että en seurustele ihan keiden tahansa kanssa.
En viitsi enää katsoa itseäni peilistä, näky masentaa niin kovin, vaikka olen elänyt siististi. Ehkä liiankin siististi. Rypyissä löytyy. Nahka jo hieman roikkuu. Pitäisi kai olla pulskempi, niin rypytkin oikenisivat. (Olen solakka.) M45
Koita nauttia , murehdi sitten kun tulee 50 . Harmittaa että murehdin etukäteen .