Pystyttekö harrastamaan seksiä jos suhteessa on kaikki muuten pielessä?

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä täytyy sanoa, että kyllähän sitä tulee harrastettua vaikka tekisi mieli olla harrastamatta. Mutta ei se seksi tunnu kovin hyvältä jos on huono mieli. Jää jotenkin tyhjä olo. Minulle ainakin seksi on todella paljon muutakin kuin saavutettu orgasmi, melkein enemmän nautin siitä matkasta kuin saavutetusta huipusta.

Olen monesti päättänyt, että en enään harrastaisi rouvan kanssa seksiä kun tulee tunne, että ”antaa” vain velvollisuudesta. Sitten kuitenkin halut kasvaa niin kovaksi, että tyydyn siihen sääliseksiin.

Samoin hänen huutaminen lapsille ja jatkuvasti pahalla tuulella oleminen vie seksihaluja suunnattomasti.

En tiedä miten tuo lapsille kiukuttelu on jotenkin minullakin se joka on kaikkein haluja häivyttävämpää.

Mä on oikeasti ytittänyt tehdä kaikkeni tän suhteen parantamiseksi mutta olen luovuttanut koska tuntuu ettei mies tarvitse minua mihinkään muuhun kuin seksiin. Kaiken muun haukkumisen lisäksi saan viel nyt sitte kuulla tästäkin kun "pihtaan". Lähtisin jos se olis teknisesti helppoa mutta kun ei ole.

Ap

Monesti parisuhteen ongelmat voivat johtua stressistä esim. töissä. Jos näin on koen että seksi on keino lievittää sitä ja toivottavasti myös sitä kautta auttaa parisuhteen eheytymisessä.

Kauan oli ongelmaa, mutta sitten löysin epäterveet keinot seksiin. Onnistuin jyräämään ajatukseni ja tunteeni kokonaan pois ja keskittymään vain fyysiseen nautintoon. Johan alkoi sujua. Hain kyllä usein alkuvauhdit pornostakin ja sitten vain miehen kimppuun.

En pystyisi. Pienet kuprut ei haittaa, eikä välttämättä isommatkaan jos ne tulevat suhteen ulkopuolelta, mutta jos suhteen sisällä on pahoja ongelmia ja esim. henkinen yhteys katkennut kokonaan, niin en pysty virittäytymään seksiin.

Tuo on kurja tilanne teillä, ap. Jos ette pysty laittamaan käytännön syistä vielä lusikoita jakoon, niin voisiko pieni nollaus ja etäisyyden ottaminen helpottaa? Jos vaikka pääsisit muutamaksi päiväksi pois? Tai pystyisittekö sopimaan suoraan että olette vastedes ihan vaan kämppiksiä kunnes saatte asiat järjestettyä? Tai jos on vielä toivoa, niin voisiko pariterapiasta tai pienestä kahdenkeskisestä irtiotosta olla apua? Oletteko päässeet keskustelemaan noista asioista raivorehellisesti kahden kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seksi voi olla myös se tekijä, joka tuo kumppanit taas yhteyteen. Mutta ei varmaan siinä vaiheessa enää, jos noin erillään ollaan kuin ap kuvaa. Mutta jonkun riidan tai huonomman vaiheen jälkeen harrastettu seksi voi taas sytyttää kipinää uudelleen.

Varmasti näin ja mies jotenkin ajattelee että tämä on suhteen yhdessä pitävä voima.

Ei pysty tajuamaan että naisena mielestäni jotain muutakin pitäis olla kuin seksiä.

Pelkkä seksi ei ole = parisuhde.

Ap

Tässä muutama tosiasia (siis minun näkökulmastani omasta mielestäni varsin tunteellisena ja seksinhimoisena miehenä, jolla on seksiä vaimonsa kanssa keskimäärin joka toinen päivä).

Jos nainen ei halua kanssani seksiä, tulkitsen ettei hän minusta välitä, loukkaannun ja muutun etäisemmäksi aivan tarkoituksella. Saatan jopa osoittaa mieltä ja kiukutella jostain vähäpätöisestä asiasta. Vaimoni osaa tulkita sen johtuvan siitä, että minua ottaa päähän jäädä ilman seksiä ja onneksi yleensä osaa tulla asiassa vastaan suostuen seksiin melkein kuin säälistä ja älyän sen kyllä, mutta silti se helpottaa oloa, kun tiedän että minut vahvoine tunteineni on nähty.

Jos nainen suostuu kanssani seksiin, mutta ei edelleenkään itse halua sitä, huomaan sen kyllä ja tilanne ei ole juuri muuttunut edelliseen kohtaan nähden, paitsi että edelleen teen seksiin aloitteita vaikkakin harvemmin. Vaimoni osaa tulkita jo aloitteideni harvenemisesta, että kärvistelen jo puutteessa ja osaa yleensä tulla vastaan, jotta ei ajauduttaisi edellisessä kohdassa kuvattuun sääliseksiä vaativaan tilanteeseen. Tällaista vastaantuloa arvostan todella, koska ymmärrän vaimoni nähneen tunnetilani suht ajoissa.

Jos nainen haluaa seksiä kanssani, senkin huomaa tosi herkästi. Kiusoittelee, on hyväntuulinen, hyväilee, vastaa pieniin hellyydenosoituksiin, antautuu hyväiltäväksi vaikka työtasoa vasten takaapäin kun suukottelen niskaa ja likistelen. Lähtee mukaan leikkiin. Tällaisesta tilanteesta käsin on tunneihmisenä helppo tuntea itsensä halutuksi ja olla siitä onnellinen. Silloin en ole etäinen ja haluan keskustella vaimoni kanssa, voisin jopa kuvailla itseäni seuralliseksi tällaisessa ilmapiirissä. Helppo tehdä aloitteita ja kiva kun niihin vastataan. Tässä tunnetilassa haluan myös yllättää vaimoani pikku kivoilla jutuilla, teen herkullisen ruuan, ehdotan treffejä lähiravintolaan, vien leffaan, kehun nätiksi ja kivaksi, pidän hyvänä ja suukottelen. Tällaisesta seuraa positiivinen kierre, joka voimistaa itseään.

Pieni vaihtelu lyhytaikaisesti ensin mainituille parisuhdekemian alemmille tasoille ei haittaa lainkaan, mutta meille miehille monesti on helpompaa olla kiva ja läheinen silloin kun koemme, että seksiasiat sujuu ja olemme haluttuja. Vastaavasti silloin, kun ne alemmat tasot alkaa olla suhteen yleisin tila, monet miehet itseni mukaan lukien muutumme etäisiksi, hiljaisiksi, ärsyyntyviksi. Ymmärrän että se ärsyttää naista kanssaeläjänä, mutta niin se vaan menee monen miehen kohdalla, etenkin jos on laillani hiukan tunneherkkää lajia. Ja kun tiedän että vaimoani ärsyttää yli kaiken, kun heittäydyn etäiseksi, tiedän että enenpitkää hän haluaa ihan itse kivuta takaisin ylemmälle tasolle tehden ne välttämättömät myönnytykset, jotta haluan kanssaan sinne nousta ja sitten onkin molempien kannalta taas kaikki hyvin.

Korostan, että on muunlaisiakin miehiä olemassa, sellaisiakin jotka tarvitsevat läheisyyttä ja keskusteluja kokeakseen seksuaalisia haluja naiseensa kohdistuen, mutta luulen silti että he ovat jollakin tavalla vähemmistössä. Sen perusteella teen tässä kohtaa pienen yleistyksen ja väitän että seksin avulla miehen saa lähemmäs ja seksiä säännöstelemällä kauemmas.

Ap sijassa kokeilisin vaikka parin viikon seksikuuria niin, että toimisin mahdollisimman halukkaana ja aloitteellisena ja samalla katsoisin, miten se mieheen vaikuttaa, tuleeko hänestä läheisempi ja alkaako yhteiselo sujua kivemmalla tavalla. Mitä voit hävitä tällaisella kokeella? Aika moni murhe tuntuu pienemmältä luultavasti sinustakin kunnolla saaneena, kuin seksittömän kauden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seksi voi olla myös se tekijä, joka tuo kumppanit taas yhteyteen. Mutta ei varmaan siinä vaiheessa enää, jos noin erillään ollaan kuin ap kuvaa. Mutta jonkun riidan tai huonomman vaiheen jälkeen harrastettu seksi voi taas sytyttää kipinää uudelleen.

Varmasti näin ja mies jotenkin ajattelee että tämä on suhteen yhdessä pitävä voima.

Ei pysty tajuamaan että naisena mielestäni jotain muutakin pitäis olla kuin seksiä.

Pelkkä seksi ei ole = parisuhde.

Ap

Tässä muutama tosiasia (siis minun näkökulmastani omasta mielestäni varsin tunteellisena ja seksinhimoisena miehenä, jolla on seksiä vaimonsa kanssa keskimäärin joka toinen päivä).

Jos nainen ei halua kanssani seksiä, tulkitsen ettei hän minusta välitä, loukkaannun ja muutun etäisemmäksi aivan tarkoituksella. Saatan jopa osoittaa mieltä ja kiukutella jostain vähäpätöisestä asiasta. Vaimoni osaa tulkita sen johtuvan siitä, että minua ottaa päähän jäädä ilman seksiä ja onneksi yleensä osaa tulla asiassa vastaan suostuen seksiin melkein kuin säälistä ja älyän sen kyllä, mutta silti se helpottaa oloa, kun tiedän että minut vahvoine tunteineni on nähty.

Jos nainen suostuu kanssani seksiin, mutta ei edelleenkään itse halua sitä, huomaan sen kyllä ja tilanne ei ole juuri muuttunut edelliseen kohtaan nähden, paitsi että edelleen teen seksiin aloitteita vaikkakin harvemmin. Vaimoni osaa tulkita jo aloitteideni harvenemisesta, että kärvistelen jo puutteessa ja osaa yleensä tulla vastaan, jotta ei ajauduttaisi edellisessä kohdassa kuvattuun sääliseksiä vaativaan tilanteeseen. Tällaista vastaantuloa arvostan todella, koska ymmärrän vaimoni nähneen tunnetilani suht ajoissa.

Jos nainen haluaa seksiä kanssani, senkin huomaa tosi herkästi. Kiusoittelee, on hyväntuulinen, hyväilee, vastaa pieniin hellyydenosoituksiin, antautuu hyväiltäväksi vaikka työtasoa vasten takaapäin kun suukottelen niskaa ja likistelen. Lähtee mukaan leikkiin. Tällaisesta tilanteesta käsin on tunneihmisenä helppo tuntea itsensä halutuksi ja olla siitä onnellinen. Silloin en ole etäinen ja haluan keskustella vaimoni kanssa, voisin jopa kuvailla itseäni seuralliseksi tällaisessa ilmapiirissä. Helppo tehdä aloitteita ja kiva kun niihin vastataan. Tässä tunnetilassa haluan myös yllättää vaimoani pikku kivoilla jutuilla, teen herkullisen ruuan, ehdotan treffejä lähiravintolaan, vien leffaan, kehun nätiksi ja kivaksi, pidän hyvänä ja suukottelen. Tällaisesta seuraa positiivinen kierre, joka voimistaa itseään.

Pieni vaihtelu lyhytaikaisesti ensin mainituille parisuhdekemian alemmille tasoille ei haittaa lainkaan, mutta meille miehille monesti on helpompaa olla kiva ja läheinen silloin kun koemme, että seksiasiat sujuu ja olemme haluttuja. Vastaavasti silloin, kun ne alemmat tasot alkaa olla suhteen yleisin tila, monet miehet itseni mukaan lukien muutumme etäisiksi, hiljaisiksi, ärsyyntyviksi. Ymmärrän että se ärsyttää naista kanssaeläjänä, mutta niin se vaan menee monen miehen kohdalla, etenkin jos on laillani hiukan tunneherkkää lajia. Ja kun tiedän että vaimoani ärsyttää yli kaiken, kun heittäydyn etäiseksi, tiedän että enenpitkää hän haluaa ihan itse kivuta takaisin ylemmälle tasolle tehden ne välttämättömät myönnytykset, jotta haluan kanssaan sinne nousta ja sitten onkin molempien kannalta taas kaikki hyvin.

Korostan, että on muunlaisiakin miehiä olemassa, sellaisiakin jotka tarvitsevat läheisyyttä ja keskusteluja kokeakseen seksuaalisia haluja naiseensa kohdistuen, mutta luulen silti että he ovat jollakin tavalla vähemmistössä. Sen perusteella teen tässä kohtaa pienen yleistyksen ja väitän että seksin avulla miehen saa lähemmäs ja seksiä säännöstelemällä kauemmas.

Ap sijassa kokeilisin vaikka parin viikon seksikuuria niin, että toimisin mahdollisimman halukkaana ja aloitteellisena ja samalla katsoisin, miten se mieheen vaikuttaa, tuleeko hänestä läheisempi ja alkaako yhteiselo sujua kivemmalla tavalla. Mitä voit hävitä tällaisella kokeella? Aika moni murhe tuntuu pienemmältä luultavasti sinustakin kunnolla saaneena, kuin seksittömän kauden aikana?

Rukoilen polvillani: ole kiltti ja kirjoittele ajan saatossa vielä lisää tälle palstalle, jooko. Aivan mahtavaa tekstiä ja pohdintaa kaikin puolin, yksi palstan ehdottomista helmistä pitkään aikaan. Ja alkoi p**ettaa niin vietävästi tuo sun kuvaus kosketteluista jne. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seksi voi olla myös se tekijä, joka tuo kumppanit taas yhteyteen. Mutta ei varmaan siinä vaiheessa enää, jos noin erillään ollaan kuin ap kuvaa. Mutta jonkun riidan tai huonomman vaiheen jälkeen harrastettu seksi voi taas sytyttää kipinää uudelleen.

Varmasti näin ja mies jotenkin ajattelee että tämä on suhteen yhdessä pitävä voima.

Ei pysty tajuamaan että naisena mielestäni jotain muutakin pitäis olla kuin seksiä.

Pelkkä seksi ei ole = parisuhde.

Ap

Tässä muutama tosiasia (siis minun näkökulmastani omasta mielestäni varsin tunteellisena ja seksinhimoisena miehenä, jolla on seksiä vaimonsa kanssa keskimäärin joka toinen päivä).

Jos nainen ei halua kanssani seksiä, tulkitsen ettei hän minusta välitä, loukkaannun ja muutun etäisemmäksi aivan tarkoituksella. Saatan jopa osoittaa mieltä ja kiukutella jostain vähäpätöisestä asiasta. Vaimoni osaa tulkita sen johtuvan siitä, että minua ottaa päähän jäädä ilman seksiä ja onneksi yleensä osaa tulla asiassa vastaan suostuen seksiin melkein kuin säälistä ja älyän sen kyllä, mutta silti se helpottaa oloa, kun tiedän että minut vahvoine tunteineni on nähty.

Jos nainen suostuu kanssani seksiin, mutta ei edelleenkään itse halua sitä, huomaan sen kyllä ja tilanne ei ole juuri muuttunut edelliseen kohtaan nähden, paitsi että edelleen teen seksiin aloitteita vaikkakin harvemmin. Vaimoni osaa tulkita jo aloitteideni harvenemisesta, että kärvistelen jo puutteessa ja osaa yleensä tulla vastaan, jotta ei ajauduttaisi edellisessä kohdassa kuvattuun sääliseksiä vaativaan tilanteeseen. Tällaista vastaantuloa arvostan todella, koska ymmärrän vaimoni nähneen tunnetilani suht ajoissa.

Jos nainen haluaa seksiä kanssani, senkin huomaa tosi herkästi. Kiusoittelee, on hyväntuulinen, hyväilee, vastaa pieniin hellyydenosoituksiin, antautuu hyväiltäväksi vaikka työtasoa vasten takaapäin kun suukottelen niskaa ja likistelen. Lähtee mukaan leikkiin. Tällaisesta tilanteesta käsin on tunneihmisenä helppo tuntea itsensä halutuksi ja olla siitä onnellinen. Silloin en ole etäinen ja haluan keskustella vaimoni kanssa, voisin jopa kuvailla itseäni seuralliseksi tällaisessa ilmapiirissä. Helppo tehdä aloitteita ja kiva kun niihin vastataan. Tässä tunnetilassa haluan myös yllättää vaimoani pikku kivoilla jutuilla, teen herkullisen ruuan, ehdotan treffejä lähiravintolaan, vien leffaan, kehun nätiksi ja kivaksi, pidän hyvänä ja suukottelen. Tällaisesta seuraa positiivinen kierre, joka voimistaa itseään.

Pieni vaihtelu lyhytaikaisesti ensin mainituille parisuhdekemian alemmille tasoille ei haittaa lainkaan, mutta meille miehille monesti on helpompaa olla kiva ja läheinen silloin kun koemme, että seksiasiat sujuu ja olemme haluttuja. Vastaavasti silloin, kun ne alemmat tasot alkaa olla suhteen yleisin tila, monet miehet itseni mukaan lukien muutumme etäisiksi, hiljaisiksi, ärsyyntyviksi. Ymmärrän että se ärsyttää naista kanssaeläjänä, mutta niin se vaan menee monen miehen kohdalla, etenkin jos on laillani hiukan tunneherkkää lajia. Ja kun tiedän että vaimoani ärsyttää yli kaiken, kun heittäydyn etäiseksi, tiedän että enenpitkää hän haluaa ihan itse kivuta takaisin ylemmälle tasolle tehden ne välttämättömät myönnytykset, jotta haluan kanssaan sinne nousta ja sitten onkin molempien kannalta taas kaikki hyvin.

Korostan, että on muunlaisiakin miehiä olemassa, sellaisiakin jotka tarvitsevat läheisyyttä ja keskusteluja kokeakseen seksuaalisia haluja naiseensa kohdistuen, mutta luulen silti että he ovat jollakin tavalla vähemmistössä. Sen perusteella teen tässä kohtaa pienen yleistyksen ja väitän että seksin avulla miehen saa lähemmäs ja seksiä säännöstelemällä kauemmas.

Ap sijassa kokeilisin vaikka parin viikon seksikuuria niin, että toimisin mahdollisimman halukkaana ja aloitteellisena ja samalla katsoisin, miten se mieheen vaikuttaa, tuleeko hänestä läheisempi ja alkaako yhteiselo sujua kivemmalla tavalla. Mitä voit hävitä tällaisella kokeella? Aika moni murhe tuntuu pienemmältä luultavasti sinustakin kunnolla saaneena, kuin seksittömän kauden aikana?

Olipa hyvä kirjoitus. Tunnistin tuosta itseni ja vaimoni. Noin se on meilläkin mennyt. Tunteet seilaa aika vahvasti seksuaalisuuden kanssa ja seksinpuute muuttaa käyttäytymistä vaikka miten yrittäisi sitä välttää. Vaimo oppi lukemaan turhautumistani ja pillunpuutetta paljon minua aikaisemmin. Havahduin joskus vaimon kommenttiin, että jaaha, eihän sinua taas kestä kukaan. Itse en ollut huomannut omassa käytöksessäni mitään, vaikka olin ilmeisen äksy.

Niin kauan kun on tunteita toista kohtaan, seksihalut pysyvät. Toki riitely saattaa hetkellisesti viedä fiiliksen, mutta ei se haluja täysin vie. Puolisolta taas menee halut heti jos on jotain kränää suhteessa ja aistin tämän kyllä, joten en ehdottele seksiä silloin. Mutta en osaa oikein myöskään olla aloitteellinen tilanteen selvittelyssä, joten riita saa mknut olemaan hiljaa - mikä taas pahentaa tilannetta toisen silmissä. Mutta yli 20 vuoden yhteisellä kokemuksella kaikki on kuitenkin isossa kuvassa hyvin, eikä riidat kestä maailman tappiin.

Kyllä minustakin miehenä tuntuu, että kun

minä vaan naiseltani seksiä saan, niin kyllä

minä mies ”parka” koukussa naiseeni olen,

siis tunnetasolla nimenomaan. Se vaan että

miten niitä tunteita tois esiin .

Naisilla se varmaan menee toisinpäin, että

tunteita pitää olla että sekstaamaan pystyy.

Siksihän se ajaa miehet kuin luonnostaan

flirttailemaan varsinkin vieraille naisille ja

naiset lukevat sen hellyydeksi ja moittivat

omaa miestään ,ettei oma mies osaa olla

hellä, vaikka ei se todellisuudessa sen

hellempi ollut toinenkaan vaan flirttailija

En kyllä oikeastaan.. Menee halut, jos mies v*tuttaa..

Musta tuntuu jotenkin vaan niin järjettömältä naisena että jos mieheni ei kerta kaikkiaan halua katsoa kanssani edes telkkaria ja ruokaostoksetkin tehdään ja syödään erillään niin minun pitäisi silti suostua seksiin.

Jotekin se vaan tuntuu niin väärältä ja juurikin siltä että olen vain henkilö johon itsensä tyhjentää kun muita ei ole saatavilla.

Hän on myös haukkunut minua asiasta.

Tää on jotekin vaan niin mahdotonta mulle.

Ap