Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kehonkuvan vinksahtaminen painon mukaan, onko muilla?
13.01.2022 |
Painoni on aikuisiällä vaihdellut useasti kaikkea 55 kg - 82 kg välillä. Nyt olen taas tuolla yläpäässä.
Huomaan, että mielikuvani kehoni koosta vaihtelee, nyt isoimmassa painossani koen itseni jotenkin sopusuhtaiseksi MUTTA läskiksi (no tämä selittynee osaksi sillä, että nyt minulla on d-kupin rinnat leveän lantion parina, ollessani laihimmillani minulla on edelleen leveä lantio, mutta rintoja ei nimeksikään)
Toisaalta se, KUINKA läskiksi itseni koen, vaihtelee. Välillä näen itseni likimain normaalin kokoisena pyöreähkönä ihmisenä, toisinaan mietin että pysähtyvätkö ihmiset oikein miettimään, kuinka valtava olenkaan. Koen itseni joinain päivinä isoksi palloksi.
Kuvissa näytän yleensä hoikemmalta kropastani kuin koen olevani, mutta taas kasvoni kuvissa ovat pyöreämmät kuin itse peilistä näen.
Myös se on omituista, että ollessani itse painavimmillani, hoikat ihmiset näyttävät TODELLA hoikilta, eikä minua lihavammat näytäkään niiiin lihavilta. Kun taas ollessani laihimmillani, nämä hoikkana pitämäni ihmiset ovatkin ykskaks normaalivartaloisia tai jopa pyöreitä! (vaikkei painonsa ole muuttunut mihinkään, oma painoni vain) ja lihavat näyttävät sitten superlihavilta. Tietenkään en tätä kenellekään ääneen sano.
Minulla on myös itsestäni bikinikuva, jossa painan 68 kg. Kun painan alle 60 kg ja katson kyseistä kuvaa, näen kuvassa pyylevän ihmisen. Kun katson samaa kuvaa 82 kiloisena, kuvassa onkin ihan normaalikroppainen nainen.
En sinänsä enää ihmettele että esim anorektikot näkevät itsensä lihavina. Mieli todellakin vääristää näkymiä ihan miten sattuu.
Kommentit (15)
Minä nään itseni tasapaksuna keski-ikäisenä läskinä. Kuvissa näytän heinäsuovankokoiselta 70-vuotiaalta mummolta. On siinä vähän eroa ehkä, mitä ajattelee ulkonäöstään milloinkin. Ei niitä kuvia ehkä kannata katella kovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa tarinaasi mitään, mutta mieli on todella ihmeellinen. Minusta on vain kivaa, kun minusta lukee Oma Kannassa, että hoikka, kun olen pitänyt itseäni normaalina. Kas, kun tässä ylipainoisten maailmassa normaali onkin hoikka.
Painosi vaihtelu on kuitenkin ollut reilua. Olisi hyvä olla painossa aikuisena, joja on suunnilleen sama, muutama kilo vaihdellen toki. Toisaalta sekään ei ole tarpeellista. Ihminen voisi olla 60v vuotiaana samassa painossa kuin 20v, vaan usein ei ole.
Minkäikäinen olet? Sinun olisi hyvä päästä painoon, jossa et ajattele, mitä muut näkevät. Kehonkuva on useilla vääristynyt tänä aikana, kun informaatio on mitä on. Tsemppiä kuitenkin, ei se 82kg hirveää ole. Painon seilaaminen edestakaisin taas ei ole hyvä.
En ole koskaan ollut ylipainoinen mutta normaalipainon ylärajalla ja minun vartalotyypilläni sekin on jo tosi isokokoinen. Koin tuolloin todella suurta itseinhoa enkä viihtynyt kehossani ollenkaan. Nyt olen ollut kymmenisen vuotta normaalipainon alarajoilla, mutta edelleenkin koen itseni tosi isoksi. Tuntuu oudolta nähdä kuvia itsestä, joissa vartalo näyttää oikeasti hoikalta, sillä tunnen olevani paljon isompi. Kuin kuvassa olisi eri ihminen.
Välillä on päiviä, kun ihmisten ilmoille lähteminen tuntuu kokoni vuoksi vaikealta. Koen näyttäväni aivan kamalalta. Valokuviin joutumista välttelen viimeiseen saakkaa. Kuvilleni on silloin isompina aikoina ihan avoimesti naurettu, ja siitä on jäänyt kammo kameraa kohtaan. Olen mieluummin itse kuvaamassa.
Muut ihmiset näen ihan realistisesti sen kokoisina kuin ovat, oma painoni ei vaikuta siihen.
Olen hoikka ja 100-120kg nainen näyttää todella lihavalle, miesten isot mahat hämmästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa tarinaasi mitään, mutta mieli on todella ihmeellinen. Minusta on vain kivaa, kun minusta lukee Oma Kannassa, että hoikka, kun olen pitänyt itseäni normaalina. Kas, kun tässä ylipainoisten maailmassa normaali onkin hoikka.
Painosi vaihtelu on kuitenkin ollut reilua. Olisi hyvä olla painossa aikuisena, joja on suunnilleen sama, muutama kilo vaihdellen toki. Toisaalta sekään ei ole tarpeellista. Ihminen voisi olla 60v vuotiaana samassa painossa kuin 20v, vaan usein ei ole.
Minkäikäinen olet? Sinun olisi hyvä päästä painoon, jossa et ajattele, mitä muut näkevät. Kehonkuva on useilla vääristynyt tänä aikana, kun informaatio on mitä on. Tsemppiä kuitenkin, ei se 82kg hirveää ole. Painon seilaaminen edestakaisin taas ei ole hyvä.
Kiitos tsempeistä!
Tiedän toki ettei painon kuuluisi näin vaihdella eikä se ole hyväksi, ja olen parikymppisestä saakka yrittänyt tehdä järkevää elämäntapamuutosta ja pitää painoni aisoissa, mutten ole onnistunut saamaan siitä pysyvää. Parhaimmillaan painoni on pysynyt samassa lukemassa ehkä puoli vuotta. Muuten se aina lisääntyy hiljalleen, ellen aktiivisesti koko ajan kiinnitä huomiota ruokailuihin ja kieltäydy. Ja kyllä, tiedän ihan kaiken terveellisestä syömisestä, mikroista ja makroista jne.
Kärsin tunnesyömisestä ja minulla on jonkinsortin lievähkö syömishäiriö, johon ammattilaistenkaan apu ei ole pysyvästi auttanut eikä omat tunne- ja ruokapäiväkirjat. Reagoin voimakkaasti ruoan tuomaan mielihyvään, ja ruoka/ylensyönti on minulle samanlainen huume ja riippuvuus kuin joillekin tupakka, pelit, päihteet. Välillä pysyn kuivilla, sitten retkahtelen. Mutta yritys jatkuu...
Ap >40 v.
Vierailija kirjoitti:
Minä nään itseni tasapaksuna keski-ikäisenä läskinä. Kuvissa näytän heinäsuovankokoiselta 70-vuotiaalta mummolta. On siinä vähän eroa ehkä, mitä ajattelee ulkonäöstään milloinkin. Ei niitä kuvia ehkä kannata katella kovin.
Mä olen todennut ettei kuvia kannata katsella lainkaan eikä niitä kannata edes ottaa. Muidenkin ottamista kannattaa pysytellä poissa.
Ja ap, tiedän tuon tunteen. Hyvin puit sanoiksi, koska tuo on oikeasti tosi sekavaa ajattelua.
161/88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, minulla ihan sama kokemus! Painoni on vaihdellut 52-70 kg, ja nyt olen 70 kg, tunnen olevani kuitenkin hoikka ja näen juurikin oikeasti hoikat super lainoina ja itseni hoikkana...Kun painoin 52 kg näin taas normaalipainoiset ylipainoisina! Varmaan mieli suojelee näkemään totuutta? Kuvissa taas huomaan läskini, mutten peilistä.
Aloituksesta ja vastauksista päätellen ihmiset vertaavat muita peilikuvaansa juuri sillä hetkellä. Vertauskohde muuttuu, kun oma paino muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalipainoinen kirjoitti:
Aloituksesta ja vastauksista päätellen ihmiset vertaavat muita peilikuvaansa juuri sillä hetkellä. Vertauskohde muuttuu, kun oma paino muuttuu.
Hoikista lihavat näyttävät valtaville.
Vierailija kirjoitti:
Jojojoilu löysyttää ihon.
Toki jojoilu vanhoilla ihmisillä löysentä ihoa kuin muutenkin,ihon kimoisuus katoaa..Maan vetovoima vetää ihoa ,ryhtiä iän mukaan ales päin.Normaalia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa tarinaasi mitään, mutta mieli on todella ihmeellinen. Minusta on vain kivaa, kun minusta lukee Oma Kannassa, että hoikka, kun olen pitänyt itseäni normaalina. Kas, kun tässä ylipainoisten maailmassa normaali onkin hoikka.
Painosi vaihtelu on kuitenkin ollut reilua. Olisi hyvä olla painossa aikuisena, joja on suunnilleen sama, muutama kilo vaihdellen toki. Toisaalta sekään ei ole tarpeellista. Ihminen voisi olla 60v vuotiaana samassa painossa kuin 20v, vaan usein ei ole.
Minkäikäinen olet? Sinun olisi hyvä päästä painoon, jossa et ajattele, mitä muut näkevät. Kehonkuva on useilla vääristynyt tänä aikana, kun informaatio on mitä on. Tsemppiä kuitenkin, ei se 82kg hirveää ole. Painon seilaaminen edestakaisin taas ei ole hyvä.
Kiitos tsempeistä!
Tiedän toki ettei painon kuuluisi näin vaihdella eikä se ole hyväksi, ja olen parikymppisestä saakka yrittänyt tehdä järkevää elämäntapamuutosta ja pitää painoni aisoissa, mutten ole onnistunut saamaan siitä pysyvää. Parhaimmillaan painoni on pysynyt samassa lukemassa ehkä puoli vuotta. Muuten se aina lisääntyy hiljalleen, ellen aktiivisesti koko ajan kiinnitä huomiota ruokailuihin ja kieltäydy. Ja kyllä, tiedän ihan kaiken terveellisestä syömisestä, mikroista ja makroista jne.Kärsin tunnesyömisestä ja minulla on jonkinsortin lievähkö syömishäiriö, johon ammattilaistenkaan apu ei ole pysyvästi auttanut eikä omat tunne- ja ruokapäiväkirjat. Reagoin voimakkaasti ruoan tuomaan mielihyvään, ja ruoka/ylensyönti on minulle samanlainen huume ja riippuvuus kuin joillekin tupakka, pelit, päihteet. Välillä pysyn kuivilla, sitten retkahtelen. Mutta yritys jatkuu...
Ap >40 v.
Oletko sinkku vai perheellinen.Minusta sinulla on hyvä käsitys omasta tilanteestasi syömisen suhteen. Useinhan syömishäiriöissä toistuu kaavamainen käytös ja jos sen kaavan saisi purettua tai korvattua jollakin toisella käytöksellä, niin voisi helpottaa. Pika-apua ei tietenkään ole, mutta esim. Jos tunnistat etukäteen, milloin syöt liikaa, niin voisiko ennakoida ja järkätä päivään jotakin toimintaa, ulkoilua, uimista, hyvä kirja...yms.
Tämä lihoaminen on myös ruokatarjonnasta kiinni, ostetaan kotiin suuret varastot, joita sitten syödään tylsyyteen tai johonkin muuhun tarpeeseen tai ajankuluksi.
Jos olet nyt normaalipainossa, niin näkemyksesi itsestäsi voi muuttua kyllä normaaliksi ajan kanssa toki. Onko luotettavaa ystävää, joka sanoisi rehellisesti mielipiteesi. Osaatko pukeutua oikein korostamalla hyviä puoliasi. Laihtuahan ei sinun tarvitse, paino olisi hyvä pysyttää ennallaan. Jos osaat itse valita sopivat ja pukevat vaatteet, niin niilläkin on osuutensa, miten näet itsesi.
Saanko kysyä, paljonko painat nyt.
En muista että fiilikseni muiden painosta olisi vaihdellut oman painoni mukaan.
Mutta joskus kun olin lähempänä normaalipainon ylä- kuin alarajaa, yhtäkkiä vain tajusin että olen aika läski. Tajusin sen jollain lailla aiemminkin ja yritin kyllä aina jollain tavalla passiivisesti laihduttaa, mutta kerran vain tajusin sen oikein kunnolla. Sitten otin oikein tehtäväkseni laihduttaa.
Sen jälkeen kun olin jotain 3 kiloa kevyempi, ihmettelin miten kestin olla aiemmassa tilassani. Olin ollut aiemmin hiukan ylipainoinenkin jonkin aikaa ja silloin kyllä halusin heti takaisin entisiin mittoihini, mutta sitten niissä entisissä mitoissa tajusin että nekin ovat liikaa minun kropassani.
Sitten kun olen laihtunut vielä lisää, en enää ymmärrä miten olen kestänyt olla pari kiloa painavampi jne. Se raja menee koko ajan alemmas ja kaikki sitä enempi alkaa kammottaa. Silti jonain päivänä saatan ajatella, että näytän aika hoikalta ja jonain toisena taas, että hui, miten olen näin lihava, vaikkei paino ole muuttunut. Ja kuvissa näytän hoikemmalta kuin odottaisin, muihin verrattuna olen usein pienempi ja hämmästyn siitä.
En silti oikein ole varma olenko hoikka vai en. Joskus ihmiset sanovat minua pieneksi, mutta niin sanoivat kyllä monta kiloa painavampanakin, koska olen rakenteeltani sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jojojoilu löysyttää ihon.
Toki jojoilu vanhoilla ihmisillä löysentä ihoa kuin muutenkin,ihon kimoisuus katoaa..Maan vetovoima vetää ihoa ,ryhtiä iän mukaan ales päin.Normaalia!
Kyllä tuo kaikenikäisille saattaa käydä, nuorillekin jää roikkuvaa nahkaa samoin raskaus löysyttää joillakin vatsanahan. Somesta bongattua kuvien kera.
Alue: Aihe vapaa
Ok.