Lue keskustelun säännöt.
PAKONOMAINEN HAAVEILU
08.05.2015 |
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Maladaptive_daydreaming_%28pakonomainen_haaveilu%29
Vihdoinkin tiedän selityksen tälle kaikelle! Luulin et olen ainoa jolla on päänsä sisällä ns.toinen maailma. Olen jo monta vuotta luonut tarinaa pääni sisällä ja luullut itseäni vähintään sekopääksi. Kuvittelen itseni realistiseen maailmaan, jossa asiani ovat paremmin ja olen huomannut että pakenen ongelmiani/ahdistustani sinne. Tykkään jatkaa tarinaa joka päivä, aina kun on mahdollista. (Esim. musiikkia kuunnellessa)
Onko kellään samanlaista? Vai olenko jotenkin outo?
T.16-vuotias outolintu.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 09:12"]Täällä 40v nainen joka tehnyt tätä sinun ikäisestä saakka. Olen ihan normaali ihminen, mielikuvitukseni vaan on loppumaton :) minä kirjoittelen paljonkin! Nauti ap! Tätä lahjaa ei ole monille suotu!
[/quote]
Jee on muitakin! :D luulin olevani ainoa. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä mielikuvitus on loppumaton luonnonvara!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 09:14"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 09:12"]Täällä 40v nainen joka tehnyt tätä sinun ikäisestä saakka. Olen ihan normaali ihminen, mielikuvitukseni vaan on loppumaton :) minä kirjoittelen paljonkin! Nauti ap! Tätä lahjaa ei ole monille suotu!
[/quote]
Lisäyksenä vielä että en ole koskaan ollut masentunut enkä sairastanut mitään mielisairauksia tms. Tuo linkittämäsi juttu oli kirjoitettu kovin tuomitsevasti.
[/quote]
Niin kun luin tuota niin huomasin itsekin kirjoituksen tuomisevan sävyn..-Ap
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 09:20"]Hyvä mielikuvitus on loppumaton luonnonvara!
[/quote]
Niin kai se on! :) Ei ainakaan ole tylsää koskaan.-Ap
Huomaa kyllä, että kukaan näistä kirjoittajista ei sairasta oikeasti maladaptista unelmointia sairasta, kun sitä oikein "lahjana" pidetään. Itse olen sairastanut masennusta ja syömishäiriötä ja vieläkin maladaptinen unelmointi, paniikkihäiriö ja ocd häiritsee.
Pakonomainen unelmointi on aika ajoin pelottavaa, erittäin häiritsevää ja ahdistavaa. En pysty aina hallita mieltäni ja saan aivan turhia pelkotiloja. Minulla jopa epäiltiin skitsofreniaa poissaolevaisuuteni takia.
Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus teini-ikäisenä mulla oli ihan samanlaista. Paras aika päivästä oli juuri ennen nukkumaanmenoa, jolloin aina unta odotellessani jatkoin päänsisäisiä tarinoitani. Omat haaveeni olivat tosin melko fantasiapainotteisia, mutta yhtä lailla pää täyttyi jatkuvasta haaveilusta ja siitä että sijoitin päässäni itseni aina itsestäni jänniin tilanteisiin.
Suosittelen lämpimästi kirjoittamisharrastusta. Vaikka se tulisi vain sinulle itsellesi, niin se on hyvin kehittävää ja auttaa purkamaan ylikierroksilla käyvää mielikuvitusta.
Sama täällä, minä myös nautin nuorena siitä, etten saanut heti unen päästä kiinni ja sain haaveilla vaikka ties ja niistä. Yleensä pojista. Nyt kolmekymppisenä ja elämän kolhimana kaipaan tuota taitoa. Tai en taitoa, se on vielä tallella, mutta sitä, että sallisin itseni haaveilla. Olen miettinyt monesti, että enkö aikuisena enää osaa heittäytyä, vai olenko vain todella kyyninen. Lapsens/nuorena haavemaa ja mielikuvitus pelasti minut kyllä paljolta.
Siis millaista haaveilua tuo on, onko sitä vaan ihan ajatuksissaan vaan vai onko joku tarina joka aina jatkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Minä teen tuota kanssa. Tällä hetkellä minua ahdistaa kaikki, enkä todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä, olen oikeasti huonossa kunnossa ym.
Haaveissani asun perheeni kanssa ulkomailla, ihanassa paikassa, jossa jo aiemmin asuin. Ollaan onnellisia ja on paljon ystäviä. Matkustellaan paljon. Vain tämän oman mielikuvituksen takia jaksan jatkaa, sillä toivon, että joskus saan kaiken tuon.
Täällä myös yksi "maladaptive daydreamer". Minulle se oli jo lapsena pakokeino ajoittain traumaattisista kotioloistani. Nyt aikuisena jatkan tätä etenkin silloin, kun tunnen itseni yksinäiseksi. Käyn mielessäni mielenkiintoisia keskusteluja, joissa olen aina sanavalmis ja suosittu :D Puhun myös usein ääneen, mikä on aika noloa.
Mutta, kuten joku tuolla jo edellä sanoi, en ole mitenkään varma, että tämä on "lahja". Kyllä tämä on enemmän todellisuuden pakenemista ja jättää monta asiaa oikeasta elämästä kokematta :( Joskin toki ajoittain hyvin viihtyisää!
Joskus teini-ikäisenä mulla oli ihan samanlaista. Paras aika päivästä oli juuri ennen nukkumaanmenoa, jolloin aina unta odotellessani jatkoin päänsisäisiä tarinoitani. Omat haaveeni olivat tosin melko fantasiapainotteisia, mutta yhtä lailla pää täyttyi jatkuvasta haaveilusta ja siitä että sijoitin päässäni itseni aina itsestäni jänniin tilanteisiin.
Suosittelen lämpimästi kirjoittamisharrastusta. Vaikka se tulisi vain sinulle itsellesi, niin se on hyvin kehittävää ja auttaa purkamaan ylikierroksilla käyvää mielikuvitusta.