Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen pitkät jäljet
12.01.2022 |
Yritin äsken käydä kävelyllä, mutta en vaan pystynyt. Minua ahdistaa valtavasti, että ihmiset näkevät minut. Menin autoon istumaan ajaakseni jonnekin, missä ei olisi ketään, koska halusin kovasti kävelylle. Päädyin kuitenkin vaan ajelemaan ympäriinsä, koska ajatus autosta pois nousemisesta tuntui tosi pahalta. Kaupassakaan en pystynyt käymään, kun siellä oli ihmisiä, joten ajoin parkkipaikalta pois. Tämä ei liity mitenkään koronaan, olin tällainen jo opiskeluaikoina.
Tämä alkoi yläasteella koulukiusaamisesta enkä vieläkään ole toipunut, vaikka yritys on ollut kova ja aikaa on kulunut jo kohta kaksikymmentä vuotta. Välillä on onneksi helpompiakin jaksoja. Töissä käyn normaalisti eikä siellä kukaan tiedä, kuinka huonosti minä välillä voin.
Kommentit (5)
Kiusaaminen tapahtuu herkässä iässä ja muokkaa persoonallisuutta. Hankkiudu traumaterapiaan, ihan vaikka silmänliiketerapiaan. Uusia menetelmiä on, ja esim. Rosen-terapia voi purkaa kehoon säilöytyneitä jännityksiä. Älä jää tuleen makaamaan vaan hae apua ja ala muokata persoonaasi uusiksi. Älä anna teini-iän kokemusten pilata koko elämääsi!
Opettajana olen huomannut, että kiusaamaan pyrkivät ovat usein heikommassa asemassa älyllisesti tai ihmissuhteissaan kuin kiusatut. Heitä ei ehkä rakasteta kotona. Myös keskivertoa älykkäämmät ja lahjakkaammat nuoret tulevat helposti kiusaajien kohteiksi, koska lahjakkuus näyttäytyy usein lapsessa tai nuoressa "omituisuutena" muille. He eivät välttämättä ymmärrä lahjakkaan lapsen ajatuksia. Tavan keskinkertainen tallaaja ei erotu porukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset juuri toisiaan kattele. Kaikilla on omat jutut mielessä.
Niin. Minulle kiusaaminen on jättänyt minulle ulkopuolisuuden tunteen. Tähän liittyy tietysti myös masennus. Tunnen olevani erilainen kuin muut.
Toisaalta teen kaikkea yksin. Siinä mielessä olen rohkea. Joku voisi olla tuostakin kateellinen.