Lue keskustelun säännöt.
Kun teinin seurustelusuhde päättyy..?
07.05.2015 |
Tästä aiheesta ei mun mielestä hirveesti puhuta vanhempien näkökannalta.
Meidän esikoinen, 19-vuotias poika seurusteli neljä vuotta mukavan tytön kanssa. Nyt keväällä molemmat saavat valkolakit ja avoliittoa suunniteltiin kunhan poikani saa armeijan käytyä. Me koko perhe tykättiin tästä tyttöystävästä valtavasti, olivat niin sopiva ja sopuisa pari. Tytön perhekin oli oikein mukava ja paljon vietimme aikaa yhdessä. Nyt sitten ihan yks kaks yllättäen poika ilmoitti että suhde on päättynyt. Poika ei näyttänyt edes olevan allapäin, hän oli kuulemma vaan jättänyt tyttöystävän kun "ei jaksa" enää seurustella, ei ollut edes kasvokkain tehnyt tätä eroa. Sanoin kyllä pojalle, että voisivatko jutella vielä, ettei eroja tuolla tavalla hoideta mutta asia on kuulemma nyt selvä.
Tietenkään en puutu poikani valintoihin ja vaikka nyt tuntuukin shokilta itselle tämä niin olen yrittänyt vain olla kannustavana ja lohduttavana äitinä pojalleni. Mutta kyllä tämä mullekin on suuri shokki, tuntuu että suurempi suru ja shokki kuin pojalleni. Tykästyin tähän tyttöön ja vietimme niin paljon aikaa, tuntuu niin oudolta ajatella, että emme enää koskaan tapaa, muuta kuin ehkä ruokakaupan kassajonossa. Haluaisin ottaa yhteyttä tyttöön ja kysellä miten jaksaa, mutta pelkään, että se olisi liikaa, koska eihän se ole sopivaa käytöstä kuitenkaan?
En ole pojalleni sanonut, että kuinka suuri shokki ja suru tämä mulle on. Sanoin vain pojalleni, että ei kannata siltoja polttaa takanaan, että jutelkaa vaikka uudelleen kun armeija on päätöksessä, mutta hän sanoi että ei todellakaan aio pitää mitään yhteyttä.
Tuntuu niin tyhmältä, että omassa päässä kuvittelin jo kaikkea, hääjuhlistakin haaveilin vaikka asia ei todellakaan ollut ajankohtainen. Tuntuu kurjalta ajatella, että tyttö ja hänen koko perheensä leikattiin meidän elämästä pois noin vain. Neljä vuotta on kuitenkin pitkä aika. Tiedän, että ei pitäisi ajatella että teinin eka seurustelusuhde on elämänpituinen, mutta toisaalta itse tapasin oman mieheni, poikani isän, 16-vuotiaana ja tässä ollaan edelleen yhdessä vaikka olikin meidän molempien eka suhde.
Miten te muut vanhemmat olette "selvinneet" lastenne eroista? Oletteko enää minkäänlaisissa väleissä lastenne ex-puolisoiden kanssa?
Kommentit (29)
*...että olisin pyytänyt mun kaverin mukaan, eli kimppakivaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia tuossa iässä että eroja tulee yllättäenkin kun nuoret vielä etsivät itseään. Lisäkai neljä vuotta seurustelua alkaen 15 vuotiaasta on tosi pitkä aika tuon ikäisenä.Toki ero pitäisi silti hoitaa fiksusti,että sikäli nyt oli vähän huonosti toimittu tilanteessa. Ja omasta mielestäni voi olla ihan hyväkin olla tuossa tilanteessa ilman suhdetta kun valmistuu ja lähtee opiskelemaan ja maailma on ihan avoin. Itselle tuli myös opiskelujen aloittamisen kynnyksellä ero teinivuosien poikaystävästä ja vaikka se vähän aikaa toki tuntui maailmanlopulta niin lopulta olin todella tyytyväinen että sain olla ihan ilman mitään sitoumuksia ja oikeasti itsenäistyä. Oi että se olikin ihanaa aikaa :)
Tämä on vanha aloitus, mutta nyt itsellä samankaltainen tilanne. Tytär seurusteli 2,5 vuotta oikein kivan pojan kanssa joka vietti paljon aikaa meillä. Poika oli muutamalla lomareissullakin meidän perheen kanssa ja tuntui melkein perheen jäseneltä.
Nyt tytär (18v) päätti yhtäkkiä lopettaa seurustelun, kun haluaa kokeilla myös sinkkuelämää.
Toisaalta ymmärrän tytärtä tosi hyvin, kyllähän he olivat tosi nuoria seirustelun aloittaessaan (tytär 15, poika 16). Ja jos haluaa kokeilla myös "young free and single" -elämää niin mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta toisaalta minulla on ikävä tätä poikaa. Tuntuu, että minäkin menetän itselleni tärkeän ihmisen. Ja minusta tuntuu tosi pahalta tämän pojan puolesta, kun hän on erosta ihan rikki.
Nuoren tytön äiti kirjoitti:
Tämä on vanha aloitus, mutta nyt itsellä samankaltainen tilanne. Tytär seurusteli 2,5 vuotta oikein kivan pojan kanssa joka vietti paljon aikaa meillä. Poika oli muutamalla lomareissullakin meidän perheen kanssa ja tuntui melkein perheen jäseneltä.
Nyt tytär (18v) päätti yhtäkkiä lopettaa seurustelun, kun haluaa kokeilla myös sinkkuelämää.
Toisaalta ymmärrän tytärtä tosi hyvin, kyllähän he olivat tosi nuoria seirustelun aloittaessaan (tytär 15, poika 16). Ja jos haluaa kokeilla myös "young free and single" -elämää niin mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta toisaalta minulla on ikävä tätä poikaa. Tuntuu, että minäkin menetän itselleni tärkeän ihmisen. Ja minusta tuntuu tosi pahalta tämän pojan puolesta, kun hän on erosta ihan rikki.
Miten olette esim suhtautuneet näihin x-kumppaneihin eron jälkeen? Minun tekisi mieli ottaa poikaan yhteyttä ja kysellä miten pärjää (varsinkin kun olen parilta tutulta kuullut, että on erosta ihan rikki). Mutta onko se vähän asiatonta. Kun toisaalta haluan myös olla oman tytären tukena, kun hänestäkin tuntuu pahalta, kun tietää toisen olevan surullinen.
En oikeasti tiedä miten minun pitäisi tässä tilanteessa toimia. Omaa tytärtä tuen AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoren tytön äiti kirjoitti:
Tämä on vanha aloitus, mutta nyt itsellä samankaltainen tilanne. Tytär seurusteli 2,5 vuotta oikein kivan pojan kanssa joka vietti paljon aikaa meillä. Poika oli muutamalla lomareissullakin meidän perheen kanssa ja tuntui melkein perheen jäseneltä.
Nyt tytär (18v) päätti yhtäkkiä lopettaa seurustelun, kun haluaa kokeilla myös sinkkuelämää.
Toisaalta ymmärrän tytärtä tosi hyvin, kyllähän he olivat tosi nuoria seirustelun aloittaessaan (tytär 15, poika 16). Ja jos haluaa kokeilla myös "young free and single" -elämää niin mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta toisaalta minulla on ikävä tätä poikaa. Tuntuu, että minäkin menetän itselleni tärkeän ihmisen. Ja minusta tuntuu tosi pahalta tämän pojan puolesta, kun hän on erosta ihan rikki.
OnlyFans ja helppo raha houkuttaa 🙂
Vierailija kirjoitti:
Nuoren tytön äiti kirjoitti:
Tämä on vanha aloitus, mutta nyt itsellä samankaltainen tilanne. Tytär seurusteli 2,5 vuotta oikein kivan pojan kanssa joka vietti paljon aikaa meillä. Poika oli muutamalla lomareissullakin meidän perheen kanssa ja tuntui melkein perheen jäseneltä.
Nyt tytär (18v) päätti yhtäkkiä lopettaa seurustelun, kun haluaa kokeilla myös sinkkuelämää.
Toisaalta ymmärrän tytärtä tosi hyvin, kyllähän he olivat tosi nuoria seirustelun aloittaessaan (tytär 15, poika 16). Ja jos haluaa kokeilla myös "young free and single" -elämää niin mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta toisaalta minulla on ikävä tätä poikaa. Tuntuu, että minäkin menetän itselleni tärkeän ihmisen. Ja minusta tuntuu tosi pahalta tämän pojan puolesta, kun hän on erosta ihan rikki.
OnlyFans ja helppo raha houkuttaa 🙂
No ihan tästä en usko olevan kyse... Vaikka itse myöntääkin, että tuntuu kivalta kun voi bileissä vähän flirttailla. Ja nätti tyttö kun on, niin kiinnostuneita kyllä riittää. Mutta pitää tiukasti kiinni siitä että ei suostu treffeille kenenkään kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinänsä olen koko ajan ajatellut, että tuskin tämä mikään loppuelämän suhde on, kun niin nuoria ovat. Ja olen sitä mieltä, että ihan tervettä elää vähän ennen kuin asettuu aloilleen.
Yllätyksenä itsellekin tuli se, miten pahalta tämä tuntuu minusta kun pojasta oli tullut vähän kuin oma poika. Ja perheen muut lapset (tytärtä nuorempia) kaipaavat tätä poikaa myös. Oma poika menetti sähly/jalkapallo/jääkiekko kaverinsa. Poika kun oli kuin isoveli hänelle (ainoa lapsi itse ja nautti meillä nuorempien sisarusten kanssa touhuamisesta)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:27"]Ääh kirjotin pitkän tekstin mutta se pyyhkiyty. Mutta siis mulla oli vähän samatilanne, mutta minä olin se tytär joka jätti poikaystävänsä ja vanhempani jäi haikailemaan "niinihanaavävyehdokasta". Oikeasti suhteessa oli painostusta seksiin/peppuseksiin, poika puhui kuinka tykkäisi jos minulla olisi isommat rinnat ja sai puheillansa itsetuntoni menemään täysin maahan. Vieläkin mulla on vaikeuksia nähdä itseäni kauniina ja vaikeuksia seksuaalisuudessa. Tietenkään en kertonut sillon nuorempana vanhemmilleni eron todellista syytä. Erosta on n. 7 vuotta ja vieläkin äitini haikailee exääni ja kyselee hänestä, vaikka mulla on jo uusi paljon parempi ja terve parisuhde. Halusin vaan sitä sanoa, että kannattaa äitinä luottaa poikasi valintoihin, sillä noissa asioissa voi olla jotain mitä ei kerrota vanhemmille. Tottakai se tuntuu pahalta aina kun läheiset ihmiset menee ympäriltä, mutta kannattaa muistaa että yhden oven sulkeminen tarkoittaa uusien ovien avautumista ja seuraava tyttöystävä voi olla vieläkin mukavampi ja ihanampi:)
[/quote]
Samanlainen tarina täällä. Äiti haikailee yhä mun exän perään, joka vaikutti äidin silmiin niin täydelliseltä vävyehdokkaalta. Oikein kympin oppilas, rehti ja reipas lukiolainen :) En ole kehdannut kertoa äidille asioiden todellista laitaa. Exä puhui jatkuvaan miten ihastui oikeasti mun kaveriin, mutta otti minut, koska kuulemma mun kaveri olisi ollut ihan liian tasokas exälle... Olisipa kertonut alunperinkin olleen ihastunut vain mun kaveriin, eikä minuun, niin juttu olisi jäänyt siihen.
.
Exä painosti seksiin - paljon. Jos olimme keittiössä ja tämän muu perhe seinän takana, niin exä saattoi työntää kädet mun farkkujen sisään ja rintsikoihin ja puristella. Suuttui, jos en halunnut ottaa poskeen, tai jotain enempää. Työnsi käsiään kaikkialle myös ulkona ollessa ja jopa koulussa, kun kukaan ei nähnyt... Ja aina minun olisi pitänyt laihduttaa (painoin tuolloin n.45kg, pituus 165cm), värjätä hiukset punaiseksi ja joskus mun piti istua tunteja hiljaa ja odottaa, että exä lopetti tietokoneella pelaamisen. Anaaliseksiin en suosuostunut, kuten en myöskään siihen, että olisin pyytänyt mun kaverin mukaan, eli kimkimppakivaa. Sanoi myös joskus ajattelevansa mun kaveria, jos tehtiin jotain sängyssä. Lopulta katkaisin suhteen siihen, kun exä raiskasi minut. Se oli se viimeinen juttu.
.
Että todellakin täydellinen vävyehdokas, siis aivan upea poikaystävä, not. Erosta on nyt 3v ja viimeksi pari kuukautta sitten äiti otti mun exän puheeksi. Ei vaan enää ikinä, en enää ikinä alistu sellaiseen kohtaloon.