Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadotin itseni. Avioliitto nieli minut
07.05.2015 |
Noniin Av mammat.. Olen seurannut ketjua aktiivisesti ja huomasin että en ole yksin.
Asia on niinkin tuttu ja ruodittu kuin pettäminen. En uskonut että olisin tässä. Asiat olivat ennen mustavalkoisia, olin hyvä neuvomaan ja etenkin tuomitsemaan.
Jos olisin itse tiennyt minkä helvetin tulen läpi käymään ilman tietoa ulospääsyst, en olisi niin kärkkäästi arvostellut syyttävällä sormella.
Helvettini alkoi vuosi sitten. Iski lujaa ja vei tajun. Aloin epäillä jotain, mieheni katse ja elekieli muuttui. Yritin puhua ja keskustella. Vastausta en saanu. Lopulta kuukauden päästä sain itse asioita selville, eikä miehellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntää.
Suhde oli. Tapailua, soittelua ja viestittelyä, seksin mies kielsi. En tiedä uskoinko vai en. Mieli kiljui ettei näin minulle käy, ei 20vuoden liitton jälkeen.
Yritin moralisoimalla uhkailulla itkemisellä panostamalla saada miestä lopettamaan suhteen. Aina sama lupaus petettiin. aloin olla avioeron kannalla, ainakin uhkasin toteuttaa sen.
Olin varma että mies havahtuisi. Havahtumista ei tullut. Vaikka niin kaipasin ja kiljuin sisälläni sitä. Mies puolestaan kertoi ettei ole ollut pariin vuoteen tyytyväinen liittoomme. Murruin. Lupasin muuttua ja yrittää olla parempi vaimo. Mies ei vastannut tähän.
Nukumme eri huoneissa, elämme kuin kämppikset. Olen muuttunut epätoivoiseksi ja epävarmaksi. erota en uskalla. Sanoin miehelle että jos haluaa eron ottakoot sen,minä en sitä tee.
Vasta sain taas aavistuksen että tämä toinen nainen on jollain tavalla kuvioissa mukana. en enää tiedä mitä teen. Tai tiedän en vain myönnä sitä kelleen, ehkä suljen silmäni ja roikun kynsin ja hampain tässä.
Näin kävi minulle.. Voitteko uskoa? Ystäväni eivät, eivät he tiedäkään totuutta. Luulevat että on vain ollut vähän vaikeaa.
Mihin voi ihminen kadottaa itsensä.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:25"]Sorry, jos vastaan kylmäkiskoisen kuuloisesti, mutta aika pitkä liitto sinulla on ehtinyt kertyä ennen kuin olet vasta huomannut sellaisen seikan, että ohimenevät ihastumiset monesti kuuluvat pitkään suhteeseen. Se on jopa ihan luonnollista. Mieti sitä, että uhkasit erolla ja mies ei suostunut siihen. Toisin sanoen olet hänelle tärkeämpi kuin joku ohimenevä ihastus. Koeta itsekin ihastua johonkin toiseen mieheen, niin tajuat koko jutun.
Itse olen täysin kyllästynyt avioliittooni jo 2,5 vuoden jäljiltä ja olen silti yli kolmekymppinen nainen. Olen kohta vuoden päivät viestitellyt toisen miehen kanssa, mutta en ole silti aikeissa erota välttämättä. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
[/quote]
Ei mieheni ikinä vastustellut eroa. Ei kommentoinut. Myönsi ettei itsekkään ehkä halua tätä liittoa enää. Uhkaistani en uskaltanut toteuttaa. Jäin taas kiinni toivon kipinään - ei ehkä halua tätä. Ehkä, ei ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:22"]
En ymmärrä mikä meni pieleen.. Missä kohtaa liittomme ajautui siihen että mieheni näki tämän toisen naisen? Ehkä odotan vain että tämä toinen nainen kyllästyisi.. Ero merkitsisi kaiken tutun ja turvallisen tuhoamista. Kun tämä suhde selvisi minulle olin varma että tämä helpottuu, mies herää ja paikkaamme liittomme. Nyt pelkään että mitä jos ei? Miksi mies ei Hae eroa? Se antaa jotain sietämätöntä toivoa. Ap
[/quote]
18 vastaa. Minulla on erostani jo viisi vuotta, enkä vieläkään tiedä mikä ja missä mentiin pieleen. Ei minunkaan exäni halunnut tuhota tuttua ja turvallista - hän halusi pitää meidät molemmat naiset. Minun piti olla se, joka päätösen tekee, etten siedä tällaista elämää.
tarinoita on paljon, jossa vaimo sietää 10 vuotta tätä....kuuntele siis itseäsi. Tiedän, että se on vaikeaa, koska se on uusi asia kuunnella itseään eikä miestään...
[/quote]
Mä taidan olla samantyyppinen kuin monet miehet, sillä huonosta suhteesta huolimatta en haluaisi erota, vaan voisin jopa ottaa toisen miehen "kakkosmieheksi", jos se onnistuisi. Oon ihastuneempi toiseen mieheen, mutta en "raaskisi" erota lasteni isästä, vaikka hän onkin ajoittain todella itsekäs ja ilkeä minua kohtaan sekä käytännössä impotentti. Mulle sopisi mainiosti mukava ja taloudellisesti vakaa kulissiliitto; olen sen verran mukavuudenhaluinen sekä jollain tasolla epäromanttinenkin. Ei minua oikeastaan kovin paljoa häiritsisi sekään, jos aviomiehelläni olisi joku toinen nainen. T. #20
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:25"]
Sorry, jos vastaan kylmäkiskoisen kuuloisesti, mutta aika pitkä liitto sinulla on ehtinyt kertyä ennen kuin olet vasta huomannut sellaisen seikan, että ohimenevät ihastumiset monesti kuuluvat pitkään suhteeseen. Se on jopa ihan luonnollista. Mieti sitä, että uhkasit erolla ja mies ei suostunut siihen. Toisin sanoen olet hänelle tärkeämpi kuin joku ohimenevä ihastus. Koeta itsekin ihastua johonkin toiseen mieheen, niin tajuat koko jutun. Itse olen täysin kyllästynyt avioliittooni jo 2,5 vuoden jäljiltä ja olen silti yli kolmekymppinen nainen. Olen kohta vuoden päivät viestitellyt toisen miehen kanssa, mutta en ole silti aikeissa erota välttämättä. Asiat eivät ole niin yksioikoisia. [/quote]
Asia ei ihan välttämättä ole noinkaan. Useinkin pettäjä varmistaa seuraavan kumppanin, ennenkuin uskaltaa erota edellisestä. Ap:n tapauksessa molemmat, mies ja nainen, ovat tyytymättömiä ja kärsivät, mutta kumpikaan ei uskalla tai halua tehdä päätöstä eroamisesta. Se, joka haluaa erota, kantaa siitä myös syyllisyyden ja sitä syyllisyyden taakkaa ei haluta itselle.
Mutta, ap, oman mielenterveytesi vuoksi, tee jokin ratkaisu. Lopeta miehessä roikkuminen. Jatka avioliittoa, jossa elätte molemmat omaa elämäänne tai ota ero. Ei muutosta tarvitse pelätä, kaikesta selviää.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:25"]Sorry, jos vastaan kylmäkiskoisen kuuloisesti, mutta aika pitkä liitto sinulla on ehtinyt kertyä ennen kuin olet vasta huomannut sellaisen seikan, että ohimenevät ihastumiset monesti kuuluvat pitkään suhteeseen. Se on jopa ihan luonnollista. Mieti sitä, että uhkasit erolla ja mies ei suostunut siihen. Toisin sanoen olet hänelle tärkeämpi kuin joku ohimenevä ihastus. Koeta itsekin ihastua johonkin toiseen mieheen, niin tajuat koko jutun.
Itse olen täysin kyllästynyt avioliittooni jo 2,5 vuoden jäljiltä ja olen silti yli kolmekymppinen nainen. Olen kohta vuoden päivät viestitellyt toisen miehen kanssa, mutta en ole silti aikeissa erota välttämättä. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
[/quote]
Ei mieheni ikinä vastustellut eroa. Ei kommentoinut. Myönsi ettei itsekkään ehkä halua tätä liittoa enää. Uhkaistani en uskaltanut toteuttaa. Jäin taas kiinni toivon kipinään - ei ehkä halua tätä. Ehkä, ei ei.
Ap
[/quote]
Ok, silti hän olisi eroasiassa aktiivisempi, jos oikeasti haluaisi sen toisen naisen mieluummin. Voihan tuossa hänen kertomassaan olla perääkin, jos esim. kyseessä on joku työkaveri. Toisin sanoen se yhteydenpito voi olla enemmänkin kaveruutta tai ystävyyttä. Onhan tuo tilanne todella vaikea (pahoittelen, että vastasin pari vähän kylmäkiskoista viestiä, mutta oma elämäntilanteeni on hyvin erilainen tällä hetkellä ja olen itse se "pettäjä"). :/ Oikeasti toivon tsemppiä sinulle! Kannattaa yrittää panostaa omaan itseen ja tavata omia kavereita ja ystäviä ja olla kotona aika neutraalisti. Jätät pallon miehelle ja hän toimii sitten valintansa mukaan (ota tai jätä -periaatteella). Toinen vaihtoehto olisi se, että otat itse eron hänestä. Mutta kyllähän se tuntuu pahalta, jos aiemmin kaikki on mennyt ihan hyvin ja yhtäkkiä putoaa tuollainen pommi. (Oma suhteeni on ollut alusta lähtien melko toimimaton, joten siksi itselläni on ajatukset toisessa miehessä.) Tsemppiä vielä! T. #20
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:25"]
Sorry, jos vastaan kylmäkiskoisen kuuloisesti, mutta aika pitkä liitto sinulla on ehtinyt kertyä ennen kuin olet vasta huomannut sellaisen seikan, että ohimenevät ihastumiset monesti kuuluvat pitkään suhteeseen. Se on jopa ihan luonnollista. Mieti sitä, että uhkasit erolla ja mies ei suostunut siihen. Toisin sanoen olet hänelle tärkeämpi kuin joku ohimenevä ihastus. Koeta itsekin ihastua johonkin toiseen mieheen, niin tajuat koko jutun. Itse olen täysin kyllästynyt avioliittooni jo 2,5 vuoden jäljiltä ja olen silti yli kolmekymppinen nainen. Olen kohta vuoden päivät viestitellyt toisen miehen kanssa, mutta en ole silti aikeissa erota välttämättä. Asiat eivät ole niin yksioikoisia. [/quote]
Asia ei ihan välttämättä ole noinkaan. Useinkin pettäjä varmistaa seuraavan kumppanin, ennenkuin uskaltaa erota edellisestä. Ap:n tapauksessa molemmat, mies ja nainen, ovat tyytymättömiä ja kärsivät, mutta kumpikaan ei uskalla tai halua tehdä päätöstä eroamisesta. Se, joka haluaa erota, kantaa siitä myös syyllisyyden ja sitä syyllisyyden taakkaa ei haluta itselle.
Mutta, ap, oman mielenterveytesi vuoksi, tee jokin ratkaisu. Lopeta miehessä roikkuminen. Jatka avioliittoa, jossa elätte molemmat omaa elämäänne tai ota ero. Ei muutosta tarvitse pelätä, kaikesta selviää.
[/quote]
Tämäkin on totta. Itse siis eroaisin välittömästi, jos se viestittelykaverini olisi aloitteellisempi. Hänkin on tosin avioliitossa ja lisäksi asuu tällä hetkellä toisessa maassakin. En jaksaisi aloittaa mitään virallista sinkkuelämääkään, joten houkuttelevinta olisi vaihtaa lennossa toiseen kumppaniin. Oman mieheni uskollisuudesta en tiedä, tosin enää en edes välitä siitä. Ja hänkin on sanonut minulle, että saan pitää yhteyttä muihinkin miehiin, jos huvittaa. Tosin meidän liittomme taitaa olla muutenkin aivan mennyttä jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemuksia samantyyppisistä tilanteesta? Voiko tästä nousta? Kaikki tapaukset ovat tietysti yksilöllisiä
Ap
Muilla kokemuksilla ei nyt Aloittaja ole väliä.
Mitä pelkäät? Että olisit yksin? Mitä olet nyt?
Tietenkin onhan tuossa 'järjestelyssä' taloudellinen puoli, mutta riittääkö se? Mikä estäisi sinua repäisemään itseäsi irti niissä tapeteista joissa on enää varjona muistot avioliitossanne. Tuolla te molemmat tuhoatte hyvätkin muistot teistä.
Pian kuvaan astuu katkeruus ja viha. Siihen en ketään suosittele itseään päästämään koska se täyttää ihmisen ja siihen on niin helppo ripustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi sydämellä: Minua ei haittaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 09:24"]
Tekeekö vaimolle hyvää, jos aviomies ei katso eikä koske, mutta tapailee muita naisia, puhuu heistä ihastuneesti ja käyttää vapaa-aikansa muiden naisten kanssa seurusteluun?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:11"]Käsi sydämellä: Minua ei haittaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 09:24"]
Tekeekö vaimolle hyvää, jos aviomies ei katso eikä koske, mutta tapailee muita naisia, puhuu heistä ihastuneesti ja käyttää vapaa-aikansa muiden naisten kanssa seurusteluun?
[/quote]
[/quote]
Mitä saa suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan että annoit avioliiton niellä sinut, olisit voinut niellä avioliitossa. Kaikki olisi siten paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Jos jotain olen tajunnut kuinka ihminen on kukeneväinen huijaamaan itseään. Roikun pienissä sanoissa ja eleissä mitkä luovat toivoa vaikka toivon tappavia sanoja ja eleitä ehkä olisi enemmän.
Mies kertoi ettei tiedä voiko lopettaa suhdetta, luulisi tämän olevan merkki liittomme lopusta - ei, käännän sen mielessäni 'hän ei tiedä, ei siis sanonut ei'
Välillä menee päiviä kun elän platoonisesti, kuin olematta olemassa. Ei ole hyvä eikä paha olo- turta. Sitten yks kaks kesken ruokaostosten, kesken lauseen, epätoivo pamahtaa päälle ja syö sisältä nanosekunnissa pitkään tavoitellut turran olon. Kaikki merkit sitä että tämä ei enää tästä muuksi muutu, että olen jo menettänyt mieheni toiselle lyö vasten kasvoja.
Vuosi sitten jos ystäväni olisi kertonut minulle että olisi minun tilanteessa, olisin ravistellut häntä. Tänään tajuan että mikään määrä ravisteluja ei auta. Uskon ettäs minun pitää saada se viimeinen niitti, mutta pelkään jos sitä ei tule..
Ap