Synnytys, tuntisitko itsesi loukatuksi?!

Minä luulin, että vastasyntyneiden teholle saavat mennä vain vanhemmat ja sisarukset. Ajattelisin myös, että vanhemmilla on siellä muutakin tekemistä kuin viihdyttää vieraita. Mutta tietysti jos ap kutsui ihmisiä niin on outoa, etteivät käyneet. Etenkin äidin syy on lapsellinen ja outokin.

No en tuntis itseäni loukatuksi. En ole riippuvainen muiden ihmisten huomiosta ja empatiasta.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 23:31"]

Synnytin muutama kuukausi sitten kuopuksemme hätäsektiolla raskausviikolla 30. Olimme molemmat kuolla, kaikki tuli ihan puun takaa. Kyseessä siis perheen neljäs lapsi, miehen kaksi lasta asuvat lisäksi meillä. Ekaa vauvaa ja seuraavia kävivät sukulaiset ja kaverit katsomassa jo laitoksella, samoin paria seuraavaa. Tämän kuopuksemme kohdalla hän joutui kahdeksaksi viikoksi teholla ennen kotoutumista eikä KUKAAN vieraillut sairaalassa luonani mieheni lisäksi. Jouduin toipumaan kaksi viikkoa. Mies hoiti lapset ja kävi sairaalassa muutaman kerran n. puoli tuntia kerrallaan, koska muut lapset odottivat autossa. Äitini, isäni, veljeni ja lähtisivät kaverit asuvat ihan lähellä. Kukaan ei käynyt, vaikka kerroin puhelimessa kaipaavan juttuseuraa. Nyt kaikki hyvin, mutta tapaus painaa! Enkö ole kenellekään minkään arvoinen.? Äitini kiukuttaa toissavuonna, kun en ehtinyt vierailla hänen sappikivileikkauksrnsa jälkeen sairaalassa, jossa hän vietti 2 vrk. Nuorin lapsi oli tuolloin 3 vko ja mies työmatkalla. Sori, mutta Vituttaa!

[/quote]

On oikeus! Vaikka ihmisethän pakenee vaikeita tilanteita, mutta oman perheen ei kyllä pitäisi. :(

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 07:35"]

Nari nari! Lapsesi sai sentään hoitoa. Sairaalat ei ole mitään treffailu ja hengailupaikkoja, vaan ihmisten parantamista varten. Aivan käsittämätöntä valitusta. Minä en olisi tuossa tilanteessa edes muistanut ajatella omaa pitkästymistäni. N26

[/quote]

Taidat olla vähän yksinkertainen? Potilaan paranemiseen vaikuttaa mieliala huomattavasti.

Kaikki äidit eivät rakasta lapsiaan. Surullista, mutta totta. Osa naisista tekee lapsia, jotta saisi heiltä huomiota, ei siksi, että saisi rakastaa itse heitä.

Oma äitini on samanlainen. Kun olin 10-vuotiaana sairaalassa viikon, minua ei käyty joka päivä katsomassa, eikä edes heti leikkauksen jälkeen käyty tervehtimässä. En tiedä olivatko vanhemmat tai äiti edes paikalla leikkauksen ajan. Äiti ei ollut töissä ja sisko oli jo 9-vuotias.

Myöhemmin sama toistui, kun olin sairaalassa pahoinpideltynä. Tarvitsin apua kotiutumiseen, äitini ei olisi ensin millään tullut auttamaan, mutta lopulta oli pakko kun muitakaan ei ollut. Jouduin itse käymään kaupassa ym. vaikka minut oli leikattu edellisenä päivänä, enkä voinut käyttää toista kättäni lainkaan.