Onko normaalia että lapsi matkii kavereidensa puhetyyliä

Up

Kyllä mä tunnistan lapsen puheessa tiettyjen kavereiden ääntä ja nuottia yms. On niitä keitä ihailee. Ei tullut mieleen että olis outoa - lapset oppii matkimalla? Eikös voi ajatella, että olis ihan samaistumisen merkki. Jotain esiempatiaa :D

Kielellisesti lahjakkaat ja empaattiset lapset tekevät tuota enemmän...menee ohi ajan kanssa.

Mulla on tuo sama vielä näin parikymppisenä, ihan kamalaa yhtäkkiä tajuta matkivansa jotakin. Ei kaikki edes ole olleet mitään "ihailun kohteita" vaan ihmisiä jotka jopa ällöttävät minua, mutta jostain syystä nuo puhetavat, asenteet ja murteet tarttuvat todella helposti. Nykyään olen kuin poikaystäväni puhetavan ja kirjoitustyylin perusteella, mutta seura tekee kaltaisekseen? :)

On todellakin normaalia. Itse huomaan 2-kymppisenä että vieläkin välillä joidenkin tuttujen puhetapa tarttuu. Mielenkiintoinen tuo 4:n kommentti, olen meinaan kielellisesti suht lahjakas ja melkos empaattinen... Onko tähän jotain lähdettä? :)

Hei 5, samiksii! :D

6

Luulen että lapsesi on helvetistä laskeutunut demoni.. vilkkuvatko sen silmät punaisina? Demonit matkivat aina muiden puhetta punaiset silmät vilkkuen. Ole varovainen.

Mulla muodstu bestiksen kanssa 12-30 -vuotiaana niin sama puhetyyli -- niin intonaatio, artikulaatio kuin ihan äänikin, että siipatkin erehtyivät puhelimessa. 

Kerran ystävän mies alkoi hulluna raivota minulle puhelimessa, kun olin vaan ehtinyt sanoa Moi, mä oon täällä keskustassa nyt... ja tarkoitus oli jatkaa, että pyytäisi Susan puhelimeen. Oli niin suivaantunut, että haukkui minut pataluhaksi. 

Pyysi sitten anteeksi, kun väärinkäsitys selvisi :)

Mä huomaan välillä vieläkin tekeväni tuota (38-vuotiaana). Oikein ärsyttää, kun yhden naapurin kanssa puhuessa huomaa, että itselläkin nousee leuka ylemmäksi ja puhetyyli muuttuu laiskaksi ja huokailevaksi. Mulla on kyllä törkeän huono itsetunto, mutta ei noin pienellä varmastikaan johdu siitä.

Se on mukautumista, me aikuisetkin tehdään sitä koko ajan. :) Eri porukoissa puhutaan eri tavalla jne. En itse pidä tuota kovin haitallisena, jos puhetyyli ei nyt ihan hirveän typeräksi / ärsyttäväksi tms. muutu.

Mun kaveri alkoi joskus 12v esiteininä puhua ässävialla niinkuin yksi meitä vähän vanhempi tyttö, kun se pääse ns. sen piireihin. Sitten se sössötti mulle, että "mulla on ihan oikea äshsävika, se on tarttunu Lisshsshsulta". Sitten kun kaveruus laimeni, parani myös ässävika. Ja huomaahan sen kun maalainen muuttaa Helsinkiin, niin puhetta muutetaan heti stadilaiseksi.

Huomasitteko kuinka Fitnesspäiväkirjoissa Mari Valosaari puhuu helsinkiä helsingissä, mutta heti kun meni joulun viettoon mummon luo, muuttui puhetyyli maalaiseksi.

Mun mieskin tekee tuota. Jos on ollut puheissa pohjoisesta kotoisin olevan kaverinsa kanssa niin puhuu kotona samalla tavalla kuin kaverinsa.

Saman olen huomannut. 3-v tytön paras kaveri ei vielä osaa kunnolla R:ää ja S:ää ääntää ja usein tyttökin alkaa taas puhua niin kun ovat pitkään leikkineet yhdessä. Mutta huomaan itselläni samaa esim murteissa, kun puhun anopin kanssa, tarttuu Turun murre parissa minuutissa.

Mun 5-vuotias, joka on osannut sanoa r:n 2-vuotiaasta saakka, on alkanut käyttää "kurkkuärrää" puheessaan, koska hänen idolinsa, naapurin ekaluokkalainen, sanoo sen myös niin. Tällä naapurin pojalla siis ärrävika, ja puheterapiassa käy. 

Itsekin myötäilen helposti töissä asiakkaan murretta ja puhetapaa, en sentään kyllä äännevirheitä!