Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kateellisia miehistä jotka jää kotiin hoitamaan lapsiaan ja pärjää lasten kanssa onnellisina vaikka häipyisit viikoksi muualle?
Kommentit (54)
Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole. Ainakin minun mies on ihan samalla tavalla arjessa mukana, niin kyllä hän ainakin selviäisi lasten kanssa. En sitten tiedä kuinka onnellinen hän olisi sen viikon jälkeen, kun viettäisi yksin kolmen pienen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen että joillain lapsilla on sellainen isä.
Omillani ei ole.
En, niillähän on ne lapset hoidettavana. Mun hommani on jo hoidettu.
Olen. Tai olin, ja kun ymmärsin, ettei minun miehestäni tule sellaista millään, muutin muualle ennen kuin saatiin aikaiseksi lapsia.
Positiivisesti yllättäen entinen koti ja koira on mieheltä hoituneet hyvinkin kunnialla nyt yksin, mutta niin kauan kuin olin apuna, ei ymmärtänyt, miten pahasti epäsuhdassa kotityöpanoksemme olivat. (Jonkun työmatkan ajan hoiti ennenkin, mutta valitti hulluna jälkikäteen.)
No jos se olisi miehelle ongelma niin sellainen mies ei minulle kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Itse olen tavannut vain isäksi kelpaamattomia miehiä. Lapset jäivät siis kohdallani tekemättä.
Nykyäänhän se linkitetään johonkin tasa-arvoon ja sen pakottamiseen. Totuus on että Suomessa on ollut aina runsaasti tasavertaisia, ja koti-isiä. Minullakin oli ja miehelläni, silti eräs tuttava pisteliäästi arveli että yritämme olla moderneja.
Kehnommissa ja toisaalta sitten ”bisnes” perheissä isiä ei välttämättä ole näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, sillä oma mieheni viettää suurimman osan vapaa-ajastaan lastemme kanssa. Teemme paljon asioita perheenä, mutta mies ottaa lapset muitta mutkitta mukaan harrastuksiinsa, lähtee heidän kanssaan viikoksi mökille, jos mulla on vaikka töitä jne.
Ja on kyllä ihana mies! En vaihtaisi:)
Eikös tuo ole nykyäään ihan normaalia - kaikkialla paitsi tällä palstalla? - Tosin sanoe yhä harvemmalle mikään ongelma. - Siis miksi olla kateellinen veraten normaalista asiasta. Vai saanko taas itseni kiinni siitä, miten elän omassa kuplassani.
Joku tietysti voi olla kateellinen siitä, ettei omana aikanaan asia ollut tapana tai mahdollista. Ja kyllähän vieläkin saattaa havaita mm. sen, että nousee poru kun nais-kansanedustaja, meppi tai ministteri saa lapsen tai on "vain" poissa lapsiensa luota viikon kun taas harvoin, jos koskaan nousee samanlainen suun soitto kun joku mies kansanedustaja, meppi tai ministeri on vastaavassa tilanteessa.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mieheni on juuri kuvauksen kaltainen ja olen todella onnellinen hänestä. Ja kyllä, olisin kateellinen jos jollainen toisella olisi ja minulla ei.
Jos ei aluksi anna isän löytää tapojaan niin ei siitä myöhemminkään mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillani on sellainen isä ja tuota on jouduttu käytännössä kokeilemaankin.
"Häivyin" viikoksi sairaalaan.
Mitä enemmän kykeneviä ja järkevästi käyttäytyviä ihmisiä on, sen parempi. Varsinkin jos kyse on vanhemmista. Puolisoni ja minä olemme vapaaehtoisesti lapsettomia, joten aloituksessa kuvattu tilanne ei koske meitä. Puolisoni tekee kotitöitä ym. oman osansa pyytämättä ja ilman ongelmia vaikka hän on meistä se, joka on kodin ulkopuolella töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on sellainen isä ja tuota on jouduttu käytännössä kokeilemaankin.
"Häivyin" viikoksi sairaalaan.
Tätä oon just miettinyt, jos jotain kävisi näissä äiti-äiti-äiti perheissä.
En. Tai siis mun mies olikin lasten ja minun kanssani kotona mm. työttömänä ja on pärjännyt lasten kanssa ainakin muutaman päivän kun olen ollut äitiysvuodeosastolla. En ole pidempiä aikoja halunnut olla pois lasten luota kun ovat vielä aika pieniä. Tällä hetkellä mies tekee 6 päiväisiä työviikkoja, mutta ei haittaa kun elättää koko perheen erittöin hyvätuloisena ja pyhittää sunnuntait kokonaan perheelle. Mieluummin näin eikä itsellä ole pakkoa käydä töissä.
Oletkoo kateellinen miehestä, joka on onnellinen kun häivyt viikoksi muualle, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Oletkoo kateellinen miehestä, joka on onnellinen kun häivyt viikoksi muualle, niinkö?
Kauhalla vaadin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mieheni on juuri kuvauksen kaltainen ja olen todella onnellinen hänestä. Ja kyllä, olisin kateellinen jos jollainen toisella olisi ja minulla ei.
Olen iloinen, että osaat olla tilanteestasi onnellinen. - Liian usein kohtaa kirjoituksia, joissa hyvää kumppania ei osata arvostaa silloin kun sellainen on. - Tai sitten on vain niin, että heistä ole tapana huudella. Sen sijaan tomppeleistya kumppaneista, jota eivät osallistu ja tee lainnkaan tai korkeintaan hyvin vähän tavanomaisista kotiaskareista ja puuhista kyllä jaksetaan kirjoituskai melkein kyllästymiseen asti. Mutta onhan se hyvä, että voivat sitten tällä palstalla päästellä höyryjä pihalle kun tomppelit kumppanit väsyttää. Ikisinkkuna muta en aivan vielä katkeroituneena vain ihmettelen miten tällaiset parit ikinä ovat eds saaneet alkunsa tai saa suhteen jatkamaan eloaan. Kai sitä vain pitäisi olla tyytyväinen kun on pysynyt sinkkuna ja saa itsekseen kinata että miten tai kuinka sitä taas olisi ja teksii kaiken mitä pitää.
Ei tarvinnut olla, koska mieheni oli juuri sellainen. Jäi kotiin hoitamaan nuorimmaistamme 2,5 vuodeksi ja oli ammattiliittonsa ensimmäinen mies, joka oli poissa työelämästä kotihoidontuella ja vanhempainvapaalla (jos sen nimi oli vanhempainvapaa 1980-90 -luvulla). Ammattiliitto oli jollain tapaa mukana hänen lastenhoidon rahoittamisessaan. Itse palasin hyväpalkkaiseen työhöni.