ihanaa kun lapsenlapseni asuu lahella ja voidaan tavata vaikka paivittain. muutamat mummut kadehtii mua, kun heidan asuu monen sadan km:n paassa. toi olis todella ikavaa kaikille.

Meidän lasten isovanhemmista toinen asuu " vain" 10 km päässä, mutta kyllä tapaamisissa on silti aina järjestelemistä. Ja toinen asuu 200 km päässä, joten näkevät vain noin kerran kuussa.



Ja paljonhan tuo riippuu siitä, miten vanhemmat ja isovanhemmat tulevat toimeen.

opettavat lapsille omia juttujaan....kävelevät vanhempien yli...ja lapsethan eivät oikein vielä ymmärrä kun ovat niin pieniä vielä..on se niin vitun mukavaa...

eli lapsen mummi ( = mun äiti ) asuu ihan lähellä ja MUA AHDISTAA kun tuppautuu joka asiaan ja joka päivä täytyy ainakin soittaa jos ei nähdä!

Tosi paskamainen tilanne, vaikka ei mummin mielestä eikä lapsenkaan ( vielä? ) mut äidin mielestä on enkä tiedä miten siitä pääsis irti ku ei haluais loukatakaan...

Vierailija:

opettavat lapsille omia juttujaan....kävelevät vanhempien yli...ja lapsethan eivät oikein vielä ymmärrä kun ovat niin pieniä vielä..on se niin vitun mukavaa...

Äidiltäsikö olet oppinut, että lapsenlapsen suhde isovanhempiin kulkee vanhempien kautta? Muista sitten myös itse aikanasi aina kysyä mummona lapsenlapsesi äidiltä, että saako lapselle soittaa tämän laulun, saako ostaa lahjaksi tämän lelun, saako antaa keksin nyt vain 15 minuutin päästä, saako lapselle yleensä puhua jos vanhemmat eivät ole paikalla jne...

Kyllä kuule lapsesi tulee oppimaan elämänsä aikana aika montakin juttuja ihan muilta ihmisiltä kuin sinulta ja mieheltäsi - live with it!