Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö sinä kotiäidiksi?
05.05.2015 |
Tämä on vakava kysymys.
Olen ollut äitiys- ja hoitovapailla kesästä 2012 asti ja nyt nuorempi lapsi on pian puolitoistavuotias. Mies on töissä esimiesasemassa samassa työpaikassa, josta jäin (olin asiantuntijatöissä) vapaille, eli olimme tai olemme myös työtovereita. Olimme taannoin jutelleet, että kolme lasta olisi sopiva lapsiluku, mutta nyt mies on ehdottomasti kahden kannalla ja itsekin olen aika poikki kahden tosi vilkkaan pikkuisen kanssa. Meillä siis kodin olen hoitanut minä, kokonaan, ja mies on ollut töissä. Laskut ja lyhennytkset on puolitettu, koska minulla on ollut muita tuloja (metsää ym). Nyt mies haluaisi, että jäisin kotiin kotiäidiksi sen jälkeen, kun nuorempi lapsi täyttää kolme, ja irtisanoisin nykyisen työpaikkani.
Tekisi mieli ja toisaalta ei, mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäisin, mutta toisaalta tilanteeni on ihan toinen. Olen pitänyt pakollisen äitiysloman ja mies ollut hoitovapaalla. Olisin halunnut olla kotona lasten kanssa, mutta en saanut.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:48"]Miksi ihmeessä tekisit noin?
[/quote]
Pääsisi pois oravanpyörästä. Olisi aikaa elää, lapsetkin kun ovat koulussa niin mieti miten on aikaa tehdä vaikka ja mitä! Tai ennenkaikkea OLLA TEKEMÄTTÄ. Kelpais!
Jos mä jäisin miehen tahdosta kotiin, niin kuluja ei todellakaan enää puolitettaisi. Mistään metsärahoista en maksaisi arkeamme, vaan mies saisi isomman taloudellisen vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis me olemme naimisissa ja ikää on melkein 40. Mies ehdotti ihan yllättäen, kun pohdimme kolmatta lasta, että voisinkin olla lasten kanssa kotona pidempäänkin - ja että voisin tehdä vaikka väitöskirjaa tai jotain muuta siinä samalla. Ja että olisin kotiäiti.
Tuntuu omituiselta, että mies kehottaa jäämään kotiin. -ap
Noin pienten lasten kanssa eläisi kyllä hyvin rutinoitunutta oravanpyörää vielä pitkään. En todellakaan jäisi kotiäidiksi - miten oma eläke ja itsensä elättäminen, säästäminen? Jos eroaisitte, sulle tulisi aika kiire etsiä uusi työpaikka ja pitkä aukko cv:ssä vaikeuttaisi. Äidinkin pitäisi pystyä elättämään lapset, koska erossa ne jäisi luultavasti sulle. Elintasokin olisi korkeampi, jos olisit ollut jo pidempään töissä. Työ asiantuntijana kuulostaa suht mielekkäältä eikä varmasti ole kovin kuormittavaa. Minusta kuulostaa, että miehesi haluaa tehdä sut riippuvaiseksi itsestään, jolloin joudut mukautumaan hänen mielensä mukaan, hän kun tuo leivän pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pohtisin ja toki kysyisin suoraankin puolisoltani miksi hän haluaa minun jäävän kotiin? Ja kuinka pitkään hän toivoisi minun olevan kotona ja edelleen miksi? Riippuen saamistani vastauksista sekä omista arveluistani puolison kokonaisvaltaisten motiivien suhteen niin peilaisin siihen miltä itsestä tuntuu... ;) (Oma mieheni ei siis ole hirveän hyvä analysoimaan tai edes ilmaisemaan selkeästi ikiomia aivoituksiaan :D ) Ja tosiaan tärkeimpänä miltä itsestäsi tuntuu, omalta kannalta/lasten kannalta/koko perheen kannalta?
Oisko miehelläs suhde työpaikalla, jonka takia haluaa, että pysyt poissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:58"]
Itse pohtisin ja toki kysyisin suoraankin puolisoltani miksi hän haluaa minun jäävän kotiin? Ja kuinka pitkään hän toivoisi minun olevan kotona ja edelleen miksi? Riippuen saamistani vastauksista sekä omista arveluistani puolison kokonaisvaltaisten motiivien suhteen niin peilaisin siihen miltä itsestä tuntuu... ;) (Oma mieheni ei siis ole hirveän hyvä analysoimaan tai edes ilmaisemaan selkeästi ikiomia aivoituksiaan :D ) Ja tosiaan tärkeimpänä miltä itsestäsi tuntuu, omalta kannalta/lasten kannalta/koko perheen kannalta?
[/quote]
Mieheni äiti on ollut kotiäiti ja hoitanut kaikki kotiasiat. Luulisin, että se on taustalla. Itse pohdiskelen sitä, että mieheni haluaisi minun irtisanoutuvan nykyisestä virastani - se olisi kyllä mahdollista mutta jotenkin vierastan ajatusta ilman työpaikkaa olemisesta.
Jäisin heti! Olinkin useita vuosia kotona 3 lapsen kanssa ja nautimme siitä koko perhe. Rahan takia oli pakko mennä töihin kun nuorimmaisen hoitovapaa loppui.
Meidän perheelle kotiäitiys sopi ja mies arvosti työtä mitä tein kotona, rahat on aina olleet yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jäisi mistään hinnasta. Meillä on lapset hoidettu puoliksi niin että kumpikin on saanut käydä töissä, eikä kumpikaan ole edes mikään uratykki, tavallisia duunareita.
Todellakin jäisin, jos olisi taloudellisesti mahdollista ilman että elintaso laskisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 jatkaa... Olen itse ollut kotona viimeiset reilut 4 vuotta, nyt kuopus on kaksivuotias ja esikoinen koululainen. Meillä mies maksaa kaiken, koska olen hänen uraansa tukeakseni ja perhe-elämän mahdollistamiseksi aikanaan irtisanoutunut työstäni ja jäänyt kotiin. Kaikki myös on miehen nimissä (talo, autot, muu varallisuus), itselläni ei miniäitiysrahasta jää mitään säästöön vaan se on henkilökohtainen käyttörahani. Meillä on myös avioehto ja jos meille tulisi ero tietäisin joutuvani taistelemaan joka sentistä. Oma mieheni vaihtelee kantaansa aika usein siitä toivoisiko hän minun pysyvän kotona vai ei. Hän on töissä paljon ja hänestä on hyvä, että edes toinen vanhemmista on paljon lasten kanssa. Luonnollisesti hänestä on myös mukavaa kun voi "hyvällä omatunnolla" jättää kodin arjen pyörittämisen suurimmaksi osaksi puolison vastuulle. Lisäksi hän myös tietää stressitasoni kohoavan helposti, joten uskoo kotona olemisen "olevan helpompaa ja mukavampaa". Nyt kuitenkin kuopuskin on menossa syksyllä osapäivähoitoon, joten olen ruvennut miettimään mitä oikein ryhtyisin tekemään. Jatkaisinko kesken jäänyttä toista korkeakoulututkintoani, yrittäisinkö paluuta aikaisempaan ammattiin/alalle vai keksisinkö jotain ihan uutta. Mieheni tuntuu tällä hetkellä tukeutuvan ajatukseen, että on olisi kiva kun minäkin tienaisin jotain, että voisin tehdä töitä vain osa-aikaisesti ja että ehkä tekee hyvää, että minulla on jotain "aikuisten oikeaa tekemistä". Ihan vain näin niinku vertaistueksi juttua siitä kuinka meillä... Vähän alle neljänkympin ollaan ja yhdessä kohta kymmenen vuotta, nykyään naimisissa. Itse ajattelen niin, että niin kauan kun meillä perheenä on varaa siihen että olen kotona ja kaikilla on kivaa niin miksikäs ei. Jos joutuisin rahoittamaan kotona oloani joko (omalla kohdallani olematonta) varallisuutta realisoimalla tai syömällä säästöjä pitdempään, niin se ei ehkä enää kannattaisi lasten ollessa yli kolmevuotiaita. Jokaisen perheen tilanne tietenkin erilainen ja jokainen lapsikin on erilainen. Meillä kuopus lähtee hoitoon, koska touhuaminen kotona äidin kanssa ei vaan tälle tyypille riitä. (Vaikka neljänä päivänä viikossa kerhoillaan yhdessä ja päivittäin ulkoillaan & nähdään kavereita)
10 edelleen avautuu... Minun mieheni äiti on tehnyt uransa perhepäivähoitajana heidän omassa kodissaan ja olen itsekin ajatellut, että se kokemus omasta äidistä kotona varmasti vaikutta siihen, että toivoo kotiäitiä omille lapsilleen. Tuo ilman työpaikkaa oleminen suomalaisessa kulttuurissa on kyllä hieman raskasta. Oma aikaisempi urana oli nimenomaan erityisasiantuntijatehtävissä ja kipuilin sitä kyllä muutaman vuoden, kun oma minuus/imago/ura on "vain kotiäiti". Se ei ole helppo rooli Suomessa, puhumattakaan kotirouvana olemisesta jos lapset ovat hoidossa. Tutkailet vaan oman aikasi itseäsi ja mikä sua & teidän perhettä palvelisi parhaiten. Rohkeutta elää niin kuin haluatte! :) PS. Kannattaa mutten kyllä hieman miettiä myös sitä miten itselle/lapsille kävisi jos tulisi ero tai jos joutuukin vanhenemaan yksikseen...
Siis miksi mies näin haluaa? Mä jäisin jos miehen kanssa olisin naimisissa ja mahdollisessa erossa saisin puolet omaisuudesta. Tyhjän päälle olisi inhottava jäädä!