Miten hyväksyä se ettei ole ystäviä?

En osaa auttaa. Minulla ei ole ikinä ollut yhtään kaveria. Joskus tulee mietittyä että minkälaista olisi jos joku pyytäisi kahville tai leffaan.
Kyllä siihen yksinäisyyteen tottuu. Opettele vaikka uusi taito (minä opettelin käsitöitä ja pianonsoittoa).

Kyllä mulla kaikenlaista puuhaa on, lasten kanssa tehdään asioita ja koiran kanssa lenkkeilen jne.. Ja onhan minulla perhe - sekin on paljon. On vaan niin tosi yksinäistä, eipä kylässä kukaan käy eikä pyydä. Tietysti on ihan hyvä vinkki tehdä kivoja asioita, voisi syksyllä etsiä uuden harrastuksen :) ap

Mitä jos ehdottaisit itse esim leffaan menoa, etkä vain olettaisi että muut pyytävät? :)

Mulla on tuttu joka vinkuu ettei ole kavereita. Kun pyyn leffaan, niin ei lähde! No ei sitten.

Kyllä niitä ajan mittaan saa. :) Minäkin olen muuttanut usein, ja nyt tän viimeisimmän muuton jälkeen on ollut vähän vaikea saada ystäviä tältä paikkakunnalta. Päivät vietän itseän paljon nuorempien kanssa, ja illat ovat kiireisiä ja lyhyitä kotitöiden ja lasten harrastusten kanssa. Kun kavereillakin siellä kaukana on sama tilanne, niin soittelut ja näkemiset jää vähiin. Ennen oli niin näppärä hakea joku iltalenkille tai piipahtaa yhdessä lounaalla, nyt niitä on paljon vaikeampi järjestää.

Harmittaa, että olen itse iltaisin niin väsynyt, että kun joku lasten kavereiden äideistä ehdottaa kyläilyä, en vaan meinaa jaksaa. Ollaan vasta viiden jälkeen kotona lasten kanssa, ja usein ei jaksaisi lähteä samoin tein ajamaan takaisin kaupunkiin, jos on kerrankin vapaa ilta. Ihan itseäni voin siis syyttää tästä tilanteesta, mut oikeasti olen usein ihan poikki. 

Vähän samoja ajatuksia täälläkin. Kelpaisi minullekkin ystäviä. Ketään Keski-Suomesta? :)

Mutta oletko pyytänyt itse? Siis kylään, lenkille, kahville niitä tapaamiasi ihmisiä.

Suomalaiset on hitaastilämpeävää porukkaa. Mulla ns puistotutuista ja äitikavereista on löytynyt vasta kolmannen lapsen myötä läheisempiä ystäviä. Sellaisia siis joiden kanssa on pyöritty samoissa puistoissa yms viitisen vuotta.

Sä voit itekkin kyllä ehdottaa jos joskus tekisitte jotain :) tietty hoitovapaallaolijat aika usein haluaa olla perheen kanssa iltaisin joten jos jotain haluat ehdottaa niin jotain retkeä tai lounasta tms lasten kanssa.

Päiväkotiarkea elävät pienten lasten vanhemmat ei kyllä myöskään usein ehdi kauheasti keskittyä ystäviin :/

Tietokone on ihmisen paras ystävä.

Minäkin olen muuttanut monta kertaa, ja aina vaan hidastuu se uusien ystävien saaminen. Nyt olen yli 40v, ja perhetuttuja on, sekä vanhoja ystäviä, jota joskus harvoin tapaa, mutta ei naisystäviä, joiden kanssa nykyään viettäisi aikaa. Surettaa, mutta on minulla onneksi ihana perhe, ja ihan kivat työkaverit, joten en minä yksin ole.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 18:32"]

Tietokone on ihmisen paras ystävä.

[/quote]

Oli pakko yläpeukuttaa, koska näin se joskus on. Netissä voi olla olemassa tavalla, jota ei aina tosielämässä voi olla, kun on joko aina jotakuta muuta varten, tai sitten aina yhteisössä marginaalissa (kuten määräaikainen työntekijä, jonka on aina pakko sopeutua uusiin työyhteisöihin).