Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?

Vierailija kirjoitti:

Se, että ei osata pukeutua kesällä sivistyneesti, kun mennään ihmisten ilmoitte ts. kaupungin keskustaan. Sitä ollaan niin landepaukkukansaa edelleen.

Ei tajuta, että rantavaatteet sopivat rannalle ja mökkivaatteet mökille tai omalle takapihalle, mutta ei jossakin paljastavissa hellerytkyissä pitäisi julkiseen tilaan tulla. Muualla osataan tyylikäs urbaani kesäpukeutuminen.

Niin, suomalaisuuden ihanne on yhä agraari. Kaupungista syntyisin oleva on kotoisin ei-mistään.

Vain maalla syntynyt on suomalainen. Tämä on se perusasenne. Lähes kaikki ovat muuttaneet tuppukylästä (heidän oma nimitys) kaupunkiin ja tuntevat juurettomuutta ja keskustelevat siitä keskenään.

Kaupungissa syntynyt ja kasvanut on outo hyypiö sosiaalisesti, ulkopuolinen siitä "olen muuttanut tuppukylästä kaupunkiin enkä viihdy"-jargonista joka on perusasetus.

Tuo junttipukeutuminen kaupungissa johtanee juurensa siitä. Kapinoidaan kaupunkia vastaan kun sinne on "jouduttu" muuttamaan. Halutaan ilmaista että ollaan yhä maalaisia ja kaupunki on pelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua juoda alkoholia, niin sitä ei meinaa hyväksyä vaan melkein väkisin kaadetaan alkoholia kurkkuun.

Missä? Meillä on päin vastoin, että alkoholia ei tarjottu edes juhlissa. Ei minun lapsuudenkodissa, ei naapureissa eikä sukulaisissa.

Lukuun ottamatta yhtä juoppoa isän veljen poikaa, sekä vanhempani että molemmat sukuni olivat ja ovat raivoraittiita. Ei koskaan edes yhtä olutta.

Mikä on todennäköisyys? :)

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että työntekijää ei juurikaan arvosteta ja jos arvostetaan niin läsnäolonsa perusteella, ei sen mitä saa aikaiseksi

80-luvulla oli kovin toisin.

Tuo tuli ysärilaman jälkeen kun työnantajat pääsivät henkisesti niskan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät kehtaa, häpeävät, tuijottavat suu auki miettivät voiko ja saako ja onko okei ja mitä muut ajattelevat. Kun tällaiset aikuiset sukupolvesta toiseen kasvattavat lapsiaan, tulee ujoja pelkääviä lapsia jotka menevät kylässäkin niin seiniä pitkin että melkein sulautuvat tapettiin. Heidän on vaikea sanoa reilusti moi tai hei, puhumattakaan siitä että osaisivat itsensä mutkattomasti esitellä, tai katsoa silmiin. Tämän panin merkille oikeastaan vasta kun vierailin Suomessa lasteni kanssa, jotka ovat vain minun puoleltani suomalaisia, ja käyttäytyvät avoimmin (idänsä verenperintö) ja vapautuneemmin.

.

Pelokkuus on todellakin silmiinpistävää Suomessa. Lisäksi ihmetyttää, että sille ei useinkaan näy mitään syytä, mutta ihmiset eivät silti uskalla tehdä mitään tai edes olla rennosti oma itsensä.

Täysin totta.

Tämä suomalaisten ujous, arkuus, pelokkuus, estoisuus on aivan käsinkosketeltavaa.

Sanoisin itsesensuuriksi sitä vahvaa ilmiötä.

Eli pelätään koko ajan liikaa mitä muut ajattelevat. Eletään siis pullossa, piilossa.

Kai tämä arkuus vaan on meidän geeneissä ja tai kulttuurissa. Ikävä, rajoittava ilmiö. Muualla en ole samaa havainnut.

Kerran istuskelin puistonpenkillä ja siinä läheisellä kadulla maahan muuttajatalonmies lauleskeli lakaistessaan. Hetken päästä siihen pysähtyi ihan tavallisen oloinen suomalainen nainen, joka alkoi huutaa sille talkkarille "ei noin Suomessa käyttäydytä! ole hiljaa! älä laula!"

Se on aika hämmentävää kun sen näkee ja kuulee aina ihan livenä.

Ole ankea tai kuole.

Ihmettelen  joidenkin kesänvittotapaa. Tarkoitan näitä matkailuautoja joita on rintarinnan jossain leirintäalueella. Toki erikoisia tapoja on muitakin. Saunakulttuuri ällistyttää. Ja se kun helteilläkin saunotaan.

Se ihmetyttää kun ei saa julkisella paikalla osoittaa tunteita. Jos vaikka taapero kiukuttelee kaupassa ja yrität ojentaa sitä niin aina saa paheksuvia katseita. Varmaan missään muualla ei seisota pitkissä kassajonoissa yhtä hiljaa kuin suomessa. Ulkomailla hermostutaan ja puhutaan ääneen. Suomi on erikoisten lakien ja ihmisten maa. Pitäisi ottaa rennommin.

Suomalaisten rehellisyyttä.

Yksi suomalainen erikoisuus on olla uskomatta jotain mika tehdaan ulkomailla eri tavalla kuin Suomessa. Heti kutsutaan tapaa typeraksi ja siita kertojaa valehtelijaksi kun eihan se nyt noin voi olla. (ks. "mita amerikkalaista tapaa"-ketju.)

En ole muualla tahan tormannyt. Ihmetella voidaan mutta ei sentaan valehtelijaksi nimitella.

Humalahakuinen juominen ja siitä aiheutuvat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Humalahakuinen juominen ja siitä aiheutuvat ongelmat.

Tämä! On ilmeisesti erityisesti nyt juhannuksena ajankohtaista, juhannuskännit. Itse ei ole siihen onneksi tarvinnut tottua, ei perheen, suvun eikä ystäväpiirin parissa. Mutta oletettavasti rakas asia monille suomalaisille. Vai olisiko nykyisin sivistyneempää viinin siemailua? 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten rehellisyyttä.

Ei suomalainen ole rehellinen. Ei yhtään sen rehellisempi, kuin mikään muukaan kansa.

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetyttää kun ei saa julkisella paikalla osoittaa tunteita. Jos vaikka taapero kiukuttelee kaupassa ja yrität ojentaa sitä niin aina saa paheksuvia katseita. Varmaan missään muualla ei seisota pitkissä kassajonoissa yhtä hiljaa kuin suomessa. Ulkomailla hermostutaan ja puhutaan ääneen. Suomi on erikoisten lakien ja ihmisten maa. Pitäisi ottaa rennommin.

Tämä.

Minua on Suomi ja suomalaiset aina kummastuttaneet.

Esim. ihmisten vaikeneminen ja kyräily. Pelottavaa.

Tunteettomuus on myös pelottavaa. Käytöstapojen puute ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä.

Itse olen aika/hyvin sosiaalinen ja tottunut ilmaisemaan itseäni verbaalisesti, eli olen puhelias. Muutenkin citypelle ja pöhinäduunissa. Mutta:

Minulla on yksi lapsuudenfrendi, jonka kanssa toteutuu Suomalaisen miehen ydin:  lähdemme aamulla aikaisin merelle/järvelle.  Hän kalastaa, minä en - olen ollut 30 vuotta vegaani.  Minulla on kiikarit mukana. Siinä istumme 9  tuntia puhumatta mitään. Ehkä teemme tulet ja juomme kahvit, hän saattaa syödä ahventa.  Saatamme vielä saunoa ja juoda pullot olutta.

Edelleenkään koko päivänä ei ole  montaa sanaa vaihdettu, mutta sielu on täynnä ja tunne että on toista lähellä. Hyvin sensitiivistä puuhaa itseasiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Humalahakuinen juominen ja siitä aiheutuvat ongelmat.

Ja se etta se on muista ihmisista huvittavaa ja anteeksiannettavaa.

Tulee mieleen ne kaksi nuorta suomalaismiesta jotka saivat kuvansa paikallislehden etusivulle jalkakaytavalla pussikaljaa juoden. Tuli poliisi ja pisti rautoihin ja pojat ihmettelivat etta miten se nyt noin, ei me tiedetty etta taalla ei suvaita julkijuomista.

Maallistuminen eli arvopohjan muutos on yleinen ilmiö länsimaissa ja se koskee myös suomalaisia. Ennen kristillisyys ja sen arvomaailma kuten lähimmäisenrakkaus oli yleisempää. Oli siinä lieveilmiönsäkin: muiden kyttäämistä ja moraalista paheksuntaa.

Nykyisin somekohut ja mielensäpahoittamiset ehkä vastaavat osin tuota aiempaa moraalista paheksuntaa. Arvojen muututtua paheksunta, jopa pöyristyminen kohdistuu eri asioihin kyin ennen. Se on usein hyvin aiheellista, välillä ei niinkään.

Ihmettelen suomalaisten jatkuvaa kiroilua. Se kuullostaa niin ilkeältä. Halutaanko toisia koko ajan loukata vai mitä? Pahinta on v, v, v. Ovatko naiset ja heidän sukuelimensä jotakin äärimmäisen halveksuttavaa? Eikö naisia ja erotiikkaa voi yhtään kunnioittaa, onko kaikki vaan halveksittavaa, likaista ja sairasta?

Vierailija kirjoitti:

Maidon juonti ruoan kanssa. 

Maito on parhain ruokajuoma, ollut aina.

Mitään alkoholeja ei pidä ottaa ruokien makuja pilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on itsetunto pohjalukemissa. Kaikki muut ovat parempia kuin me. Meidän on annettava kaikki hyvä muualle ja muille, omille vain kylmää kättä.

Kuka tahansa muualta tullut rosvokin on parempi kuin suomalainen. Maahamme tunkeutuneet muukalaiset saavat kaiken viimeisen päälle, heitä kumarrellaan, heitä ei saa suututtaa, heidän tarinansa niellään mukisematta.

Sauli Niinistö on selkärankainen suomalainen, ei pelkää ketään, uskaltaa tavata kenet vain, hänellä on itsetunto kohdillaan, hänellä on arvovaltaa ja hän käyttää sitä. Ei nöyristele ketään, osaa olla diplomaattinen.

Suomalainen itsetunto syntyi kun runebergit ja co (olivat muuten pappeja tai ainakin pappien lapsia) halusivat luoda suomalaisen identiteetin ja sitä myötä kansanluonteen (suomenkielisistä ei edes puhuttu). Kumma kyllä suomalaisen kansanluonteen kuvauksesta tuli yksyhteen identtinen luterilaisen ihmisihanteen kanssa.

Myös viimeinen opetusministerimme kunnostautui mediassa tällä tavalla vaalitappion jälkeen.

Itse olen huomannut että harva vanhempi näyttää lapselleen hellyyttä julkisesti. Itselläni on taaperoikäinen lapsi ja pusuttelen ja halailen häntä aina, myös kaupan parkkipaikalla tai aina vaan kun haluaa halata.

Alkoholihakuinen juominen ja huumeiden käyttö kun on mielenterveysongelmia. Itselläni on ollut neurologisia haasteita jotka ovat aiheuttaneet masennusta, mutta en ole ikinä niitä lääkinnyt alkoholilla enä huumeilla, kumpaakaan en käytä.