Tyhjennän vanhemman kotia häneltä salaa.

Onko isänne hoivakodissa?

Ja mitä siskosi tästä sanoo?

Pahalta tuntuu .

Olen äärimmäisen tarkka ja tunnontarkka ihminen mutta en voi suoralta kädeltä sanoa että tekisit väärin, jollain lailla kuulostaa järkevältä toiminnalta. En tosin ole oikea henkilö antamaan lupaa ja voi olla etten eded lukenut kaikkea.

Jos isäsi muisti on jo hauras ja hän ei tule asuntoon koskaan palaamaan, toimintasi on inhimillisesti katsoen oikein ja kohtuullista. Jopa hyvin avuliasta. Sinulla on varmaan virallinen edunvalvontavaltuutus (vai mikä sen virallisen paperin nimi on)? Ilman sitä et tietenkään voi tehdä päätöksiä toisen ihmisen omaisuudesta.

Oma isoäitini oli pahan aivoinfarktin jälkeen hoitokodissa ja aivan toisessa maailmassa, ei tunnistanut ketään omaistaan. Hänen lapsensa pitivät isoäidin suuren asunnon täysin koskemattomana usean vuotta, vaikka oli täysin varmaa, ettei hän sinne palaa. Mielessäni hiljaa vähän ihmettelin, mutta oletan että tyhjentäminen ja vuokraaminen isoäidin vielä eläessä olisi ollut heille emotionaalisesti liian raskasta ja isoäidillä oli varaa pitää asunto.

Vähän sama täällä. Äitini toki asuu kotonaan ja pärjää vielä ihan hyvin itse. Mutta on ollu hamstraaja. Pakko sitä on alkaa tyhjentää koska hän ei itse tule sitä tekemään.  Toistaiseksi mennään sillä tahdilla, että jotain pienempää on myyty heitetty pois. Joskus hän on ihan mukana, että ilman muuta tuo joutaa menää. Välillä taas pitää jostain aivan turhasta kiinni. Tiedän kyllä siis mikä on arvokasta ja millä tunnearvoa, mutta saattaa esim. jotain ajat sitten liian pieneksi mennyttä vaatetta pantata. 

Paljon hänellä myös perittyä, joka ei koskaan tullut käyttöön. Pistää kyllä miettimään. 

Ymmärrän ap:ta. 

Siis mihin olet vienyt isäsi siksi aikaa kun vaikka pianon olet vienyt pois?

Vanhat jäärät on inhoittavia. Pissalle haisee ja pska tippuu lahkeesta 😐

Teet ihan oikein, kun suojelet isääsi. Ei hän koskaan pääsisi palaamaan kotiin kuitenkaan, hän taatusti ajatuksissaan elää kodissa, jossa vaimo odottelee ruoka valmiina. 

Minun pappani vanhainkodissa kaipaili kovasti kotiin ja yhtenä jouluna matkustimme sitten hänen kotikaupunkiinsa laittamaan joulua tyhjillään olleeseen kotiin. Koristeet kaivettiin edesmenneen mummin kätköistä ja äiti laittoi jouluruuat. Pappa kuljetettiin paikalle ja saatiin ylös kolmanteen kerrokseen.

Yritettiin pitää yllä joulutunnelmaa, mutta pettymys se oli selvästi papalle. Ei tämä ollut se koti, jota hän kaipasi. En tiedä oliko edes kaivannut tähän asuntoon, vaan siihen, josta olivat muuttaneet 30 vuotta aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin olet vienyt isäsi siksi aikaa kun vaikka pianon olet vienyt pois?

Isäni on hoivakodissa. Ei tule palaamaan kotiinsa .

Yhdellä sisarista on edunvalvonta, me muut autetaan. Asunto on osa asunto-osakeyhtiötä. Kaupungin palveluseteli kattaa hoivakodin kulut, Kaupunki vie isän eläkkeistä valtaosan ja jättää vain taskurahan. Tämä on ihan reilu peli, mutta vastiketta ei saa noista eläkkeistä vähentää vaan se menee sitten meidän lasten maksettavaksi.

Vuokratulot toki menevät myös suurelta osin kaupungille mutta niistä kai saa vähentää vastikeet, sisareni osaisi tämän asian varmaan paremmin.

Kotona asuvat iäkkäät ja muistisairaat ihmiset ovat vaaraksi itselleen ja muille. Sähköhella jää toistuvasti päälle ja tulipalo voi syttyä päälle unohtuneesta sähköhellasta. Hamstraajilla on kotona tavaraa lattiasta kattoon ja liikkuminen on vaikeaa. Hätätilanteessa ensihoidon on vaikea päästä sisälle asuntoon. Valtava tavaramäärä on tulipalossa sama asia kuin valtava palokuorma.

Kotitapaturmia sattuu Iähes viikoittain. Vanhus kompastuu, kaatuu ja putoaa tuolilta, sängystä tai portaista. Ensiavussa ja päivystyksessä käydään usein. Ommellaan avohaavoja, hoidetaan aivotärähdyksiä ja kuvataan luunmurtumia.

Kuka tahansa voi tehdä vanhuksesta huoli-ilmoituksen. Kunnasta tulee työntekijä selvittämään vanhuksen toimintakykyä ja asuinolosuhteita.

Teet aivan oikein. Jossain kohtaa kun vanhemman muistisairaus etenee, kannattaa vain myötäillä ja pitää kädestä. Minäkään en tykännyt vanhemmille valehdella enkä myöskään lapsille, mutta äitini oli tuossa tilassa viime vuosina ja yhteen aikaan kyseli mm. vanhemmistaan (kuolleet 70-luvulla) ja jos sanoin että ne on kuolleet, niin tuli suru puseroon. Ja kohta kysyi uudestaan. Lakkasin sitten puhumasta totta. Kerroin että kaikki on hyvin, kotipaikkakunnalla kaikki voi hyvin, asunnossa on kukat kasteltuna ja pyykit pestynä, jääkaappi täynnä. Ei huolta äiti rakas. Siunausta sinne pilven reunalle.

Hyvä että vanhemmastasi pidetään huolta. Ketään ei sinne kalliiseen hoivapaikkaan oteta ellei hän oikeasti ole sen tarpeessa.

Kuulostaa kivalta että teille on hankittu pianot ja ensyklopediat ja muut, vanhemmat ovat halunneet satsata teihin. Se tieto- ja kulttuuripääoma on teillä jo hatun alla, nyt noilla kamoilla ei mitään tee.