Lue keskustelun säännöt.
Olenko suotta huolissani? 2,5-vuotias tyttöni on aikuisten seurassa iloinen ja vilkas, mutta muita lapsia arastelee.
19.09.2006 |
Jos meillä on yksi lapsi kylässä, leikkivät ihan kivasti, mutta esim. leikkikentällä tuntuu, ettei edes halua tehdä tuttavuutta, vaikka kenttä on pieni ja siellä käy aina samat lapset, jotka tunnemme nimeltä. Minua ahdistaa tämä asia ihan suunnattomasti, sillä pelkään, että lapsemme jää sitten myöhemmin ihan ilman kavereita. Mitä luulette? Meneekö tämä ohi vai pitäisikö asialle tehdä jotakin? Tällä hetkellä siis tuntuu, ettei hän edes halua muiden lasten seuraan.
Kommentit (6)
ja leikki mieluiten yksikseen. Päiväkerhossakin oli yleensä aina itsekseen leikkimässä, mikä huolestutti minua ja miestäni kovasti. Pelkäsimme myöskin sitä, että lapsemme ei saa kavereita ja syrjäytyy ja koulukiusauskin kummitteli taustalla. Pari tuttua lasta tosin oli joiden kanssa leikki ihan normaalisti. Nyt pojan täytettyä alkuvuodesta 3 asiat ovat pikkuhiljaa muuttuneet. Nykyään käy naapurin lasten luona leikkimässä ja puistoissa ja kerhossakin leikkii muiden lasten kanssa. Luulisin, että se on joillain lapsilla tuo ikä mikä pistää arastelemaan. Jospa se teilläkin vielä helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
an tytön kanssa leikki kyllä. Tämä meillä ei ollut ikään liittyvää vaan tyttö kertakaikkiaan on vaan hitaasti lämepeävä eli hänen pitää saada rauhassa katsella ja tutustua omaan tahtiin ja sitten pikkuhiljaa mennä leikkiin mukaan. Normaalisti vaan muut lapset eivät tällaista ymmärrä vaan jättävät sitten kokonaan leikeistä. 4v. iässä tyttömme ei enää kelvannut kaveriksi kellekkään vaikka olisi itse halunnut. Tämä oli meistä tosi ikävää ja alettiin ihan harjoitella erilaisten lasten kanssa olemista. käytiin paljon puistoissa ja erilaisissa tapahtumissa ja paikoissa joissa on lapsia ja pikkuhiljaa tyttö oppi paremmin olemaan aktiivinen leikkiin menijä. Nyt alkoi eskari ja tyttö käy myös puheterapia ryhmässä koska on niin hitaasti lämpeävä että tarvitsee tukea jotta olisi ensi syksynä koulukypsä. Aloitettiin hänellä 4-vuotiaana myös muutama harrastus jossa ei ole vanhempaa mukana ja joutuu itse olemaan aktiivisempi. Nyt onkin tilanne parantunut ja tyttö käy itse hakemassa kavereita ulos ja esim. Hesen pallomeressä menee pyytämään toista lasta leikkimään jne. Nuorempi lapsemme ei ole kärsinyt samasta ongelmasta ja on kohta 4v.
Asia menee ohi kun et tee asian eteen mitään. Näin se vaan on. Annat olla lapsen rauhassa, et patista mihinkään kerhoihin ym. Näin meidän lapsi pääsi yli peloistaan muita lapsia kohtaan (isoja lapsiryhmiä lähinnä).
En arastellut aikuisia mutta inhosin jopa toisten lasten kosketusta olin tavallaan yliherkkä lasten äänille ja minua inhotti kaikki rajut leikit.
En vieläkään sopeudu suureen tyäyhteisöön vaan pidän mieluummin yksintyöskentelystä. Hyväksy lapsesi luonne älä rupea väkisin kääntämään ettei lapsi stressaa suotta. Omissa lapsissani ei ole kyseisiä piirteitä muuta tuttavaperheellä on tuon kaltainen lapsi ja tunnen häntä kohtaan todellista sielujen sympatiaa ja se huumorintaju mitä ujoilla yleensä on, onkin sitten omaa luokkaansa.
Viereillekin aikuisille selittelee juttujaan ja kyselee kaikenlaista, mutta toisista lapsista ei ole pätkääkään kiinnostunut.
samanikäinen poika on aivan samanlainen kuin ap:n lapsi.