Taiteelliset ihmiset; kirjoittajat, kuvataiteilijat jne..
Ja ihan vain näiden harrastajat: onko teille koskaan käynyt niin, että olette menettäneet kokonaan yhteyden alitajuntaan, mielikuvitukseen tai mitä nyt inspiraation lähteenä pidättekin? Mikä sen aiheutti, trauma tai masennusko? - Alan menettää toivoni. En pääse mielikuvitukseeni sisään enää lainkaan, en näe kuvia enkä voi kurkistaa kertomattomiin tarinoihin tai kuviin. Maailma on ihan tyhjä ja tätä on kestänyt jo 2 vuotta! Olenko liian solmussa terapian takia vai parantanut itseni mielikuvattomaksi?
Kommentit (19)
On käynyt. Tätä on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Tai yhteys on mutta en saa mitään ulos itsestäni, ts luovuus on "lukittu".
On käynyt. Kolme vuotta kesti, tuntuu että kolme vuotta kului elämättä tuon takia.
Mä en antais koskaan kenenkään hihhulin (terapeutti, psykologi) koskea mielikuvitukseeni. Taiteilijan on vaan hyvä olla hullu. Muakin on joku joskus yrittänyt haukkua hulluksi, mut oon nauranut vaan, etten oo tarpeeksi hullu, kun musta ei oo tullu Picassoa. Se järkyttää jotain heikkoja ihmisiä. Terapeuteille varmaan kova pala ku jonkun itsetunto on paremmassa kunnossa ku niitten. Tosin taidan silti olla liian jalat maassa, että sekoilisin.
Mitäs jos oot vaan loman tarpeessa?
Leiki! Ole lasten kanssa, niillä on ihana mielikuvitusmaailma. Paitsi jollain tosikkojen lapsilla.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:05"]
Ja ihan vain näiden harrastajat: onko teille koskaan käynyt niin, että olette menettäneet kokonaan yhteyden alitajuntaan, mielikuvitukseen tai mitä nyt inspiraation lähteenä pidättekin?
[/quote]Inspis katkesi yks kaks enkä tiedä miksi. Luulen että siksi koska olen tehnyt rankasti töitä ja pitäisi vaan huilata ja tehdä jotain ihan muuta välillä. Yritän ehkä väkisin "komentaa" inspiraatioita tulemaan ja minun ajallani. Mutta ei se niin mene.
Se myös haittaa mua jos luovassa tilassa joku keskeyttää mut ja sitten juttelen hänen kanssaan niin voi olla etten pääse enää jatkamaan siitä mihin jäin. Yleensä kuitenkin olen myöhemmin voinut jatkaa.
Blokki voi olla myös pelkoa kohdata joku trauma. Taiteen tekeminen sattuu. Vaikka myös on ihanaa, kuin lentäisi pois tästä maailmasta ja luo itse Jumalan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:17"]
Leiki! Ole lasten kanssa, niillä on ihana mielikuvitusmaailma. Paitsi jollain tosikkojen lapsilla.
[/quote]Tosikkojenkin lapsilla voi olla. Voi valitettavasti tukahtuakin jos siihen suuntaan painostetaan :(
Mulla on älyttömän iso kasa materiaalia odottamassa. Toisaalta ihanaa että työtä riittää, mutta toisaalta se vuori kauhistuttaa, saanko ikinä kaikkea valmiiksi.
Kyllä on käynyt! Jo useamman vuoden minulla on ollut joku henkinen blokki, josta en pääse eroon ja taiteen tekeminen (minulla siis kuvataide) on mahdotonta. En tiedä syytä, mutta epäilen muutaman vuoden takaista masennustani joka vei itsetuntoni. En ilmeisesti enää uskalla yrittää mitään, koska pelkään epäonnistumista tai jotain. Olen jotenkin ihan tyhjä ja katselen maailmaa vain jonkun sumun tai seinän takaa. En saa mistään otetta. En pysty aloittamaan. Tämä tilanne toki pätee myös muihinkin elämänalueisiini (työt, opiskelut), sekä muihin harrastuksiini. Harmittaa vietävästi :(
ap täällä. Minun oli oikeasti pakko aloittaa terapia, koska kärsin liikaa. Vaikka epävakaus ja "hulluus" tavallaan pitivätkin auki helpon tien mielikuviin ja inspiraation lähteisiin, miksi niitä nyt sanookin, niin hinta oli jotenkin liian kova. Samaan aikaan myös todellakin petyin liikaa itseeni taiteentekijänä/ harrastajana ja jouduin lopettamaan kunnianhimoisen työn kesken.
Mielikuvitus on niin lukossa, etten näe mitään, en kuule mitään, en haista mitään, kun laitan silmät kiinni. En pysty enää vajoamaan sellaiseen tilaan, jossa alitajunta vain tulvii kaikkea. En oikeasti näe edes unia, en pysty vaipumaan mukavaan valvetilan puolimeditaatioon, jonka olen joskus opetellut ja jonka autta usein pääsi hyvään flow' n alkuun.
Jokin tietty osio mielestä on muurattu ihan umpeen. Pääsen toista kautta käsiksi kyllä muihin luoviin nautintoihin kuten laulamiseen, mutta tuntuu kuin käyttäisin eri minän osaa. Tai eri osaa päästä. Laulu tulee eri alueelta kuin teksti ja kuvat.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Antaa ajan kulua vai pakottaa itsensä johonkin?
Ei ole käynyt. Ei ammattilainen voi jäädä odottamaan inspiraatiota. Teen joka päivä töitä. Joskus tulee priimaa, joskus roskaa, mutta kun säännöllisesti tekee, priimaa tulee aina vain enemmän ja enemmän.
Rakkaus auttaa. Sun pitää rakastua :)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:55"]
ap täällä. Minun oli oikeasti pakko aloittaa terapia, koska kärsin liikaa. Vaikka epävakaus ja "hulluus" tavallaan pitivätkin auki helpon tien mielikuviin ja inspiraation lähteisiin, miksi niitä nyt sanookin, niin hinta oli jotenkin liian kova. Samaan aikaan myös todellakin petyin liikaa itseeni taiteentekijänä/ harrastajana ja jouduin lopettamaan kunnianhimoisen työn kesken.
Mielikuvitus on niin lukossa, etten näe mitään, en kuule mitään, en haista mitään, kun laitan silmät kiinni. En pysty enää vajoamaan sellaiseen tilaan, jossa alitajunta vain tulvii kaikkea. En oikeasti näe edes unia, en pysty vaipumaan mukavaan valvetilan puolimeditaatioon, jonka olen joskus opetellut ja jonka autta usein pääsi hyvään flow' n alkuun.
Jokin tietty osio mielestä on muurattu ihan umpeen. Pääsen toista kautta käsiksi kyllä muihin luoviin nautintoihin kuten laulamiseen, mutta tuntuu kuin käyttäisin eri minän osaa. Tai eri osaa päästä. Laulu tulee eri alueelta kuin teksti ja kuvat.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Antaa ajan kulua vai pakottaa itsensä johonkin?
[/quote]
Mikä on lajisi? -13
Minun näkemykseni mukaan taiteilijan pitää vain tehdä sitä juttuaan vaikka tuntuu ette mikään kulje.
Jos vaan esim. kirjoittaa jotain paperille, ns. pakottaa itsensä kirjoittamaan jotain (keksii minkä tahansa aiheen, esim. vaikka tuossa on ruutuässä kortti, nyt kirjoitan pienen tarinna missä esiintyy ruutuässä) vaikka se olisi ns. ihan -piip- tekstiä niin kirjoittaa vaan joka päivä jotain. Jossain vaiheessa tulee joku hyvä teksti jota voi sitten alkaa työstämään eteenpäin.
Sama juttu kuvataiteessa: piirtää jotain joka päivä, vaikka olisi miten epäonnistunut teos niin sama juttu seuraavana päivänä.
Totuus on se, että taiteessa vain pieni osa on loppujen lopuksi sitä "hulluutta", suurin osa on työtä. Ja rehellisesti sanottuna moni joka pitää itseään taiteellisena on vain sen verran "kahjo" että ajattelee olevansa vain suuri lahjakkuus jonka taidetta kukaan ei ymmärrä, kun tekee jotain "taidetta" tyyliin laulaa epävireisesti ja kolistelee samalla tyhjiä punkkupulloja --> jos on tarpeeksi sekaisin joko ns. luonnostaan tai päihteiden takia tuo voi oikeasti tuntua "Suurelta Taideteokselta", vaikka ei sitä ole.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:59"]
Rakkaus auttaa. Sun pitää rakastua :)
[/quote]
Tämähän oli kiva neuvo! Pitää keksiä joku vaaraton ja viaton, salainen kohde vain!
ap
Masennuksen ja kunnon romahduttaneen fyysisen sairauden vuoksi menetin yhteyden. Lisäksi olin myrkyllisessä suhteessa, jossa minua alistettiin. Kadotin yhteyden itseeni ja samalla sinne värikkääseen sisäiseen maailmaan ja haaveisiin. Kun parannuin ja erkanin pikku hiljaa noista kaikista, yhteys palasi. Se ei ehkä ole enää täsmälleen saa maailma kuin aiemmin, mutta saan nautintoa luovuudesta ja sen käyttämisestä. Onneksi. Minustakin tuntui pahalta kadottaa se. Tsemppiä aloittajalle!
Ap, mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Kuulostaa kamalalta! Itselleni ei ole koskaan käynyt noin, mutta olemme juuri mieheni kanssa menossa pariterapiaan ja mietityttää onko siinäo oikeasti tällainen riski.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:59"]
Rakkaus auttaa. Sun pitää rakastua :)
[/quote]
Tämähän oli kiva neuvo! Pitää keksiä joku vaaraton ja viaton, salainen kohde vain!
ap
[/quote]ai miksi salainen? Eiiiiiih, pettämiset ja muut tuo vaan sydänsuruja älä lähde sille tielle.
Mä en oo koskaan voinut "kurkistaa kertomattomiin tarinoihin" tai vastaavaa mystistä kanavointikokemusta. Ihan oon joutunut itse tekemään ja tuottamaan kaikki tarinani ja tekstini. Miettimään, että itä hakuan sanoa ja miten sen sanon. Mulle taide on siis työtä, eikä niinkään inspiraatiota.