Lue keskustelun säännöt.
Kun halut eivät kohtaa...
03.05.2015 |
Vastaavia aiheita on täällä paljonkin, mutta avaudun nyt minäkin.
Taustaa sen verran, että olemme hieman alle 30-vuotiaita, yhdessä kolme vuotta, suhteessa paljon välittämistä, rakkautta, toisen kunnioittamista ja avointa keskustelua. Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, ja molemmat tunnemme, että olemme yhdessä elämämme rakkauden kanssa. Arvomaailmamme on hyvin samanlainen, ja olemme luonteeltamme juuri sopivasti hieman erilaisia. Molemmilla on riittävästi omaa aikaa, mutta teemme paljon asioita yhdessä ja viihdymme toistemme kanssa. Tulevaisuuden suunnitelmina perhe ja välittävä parisuhde maailman tappiin asti.
Vääryyksiä on kuitenkin yksi: eriävä seksuaalisen halun määrä. Itse haluaisin seksiä jossain muodossa noin joka toinen päivä, kun naiselleni kerran viikossa on varsin riittävä. Olen itse myös jonkin verran kokeilunhaluisempi, eli määrän lisäksi ongelmana on jonkin verran myös seksin vaihtelevuus. Olemme keskustelleet asiallisesti - ja ihan riidelleetkin - tästä epäsuhdasta, löytämättä kuitenkaan ratkaisua. Itse koen kaipaavani seksin tuomaa läheisyyttä ja sitä valtavaa hyvän olon tunnetta, enkä ole mitenkään yhdyntäkeskeinen. Naiseni näkökulmasta taas hän on täysin tyytyväinen kerta viikossa -tahtiin, eikä hän halua, että seksistä - missä tahansa sen muodossa - tulisi jonkinlainen pakko.
Molempien näkökulmat aivan ymmärrettäviä, mutta tilanne on omalta osaltani hyvin raastava. Tekee pahaa nähdä joka päivä tuota ihanaa naista vähissä vaatteissa, itse niin kovin himoissaan, kun kuitenkin tietää, ettei koskea saa. Omalta osaltani koen asetelman myös sikäli hyvin epäreiluksi, että naiseni tavallaan saa seksiä juuri sen verran kun haluaa, ja silloin kun haluaa. Ymmärrän toisaalta myös tilanteen kiusallisuuden naiselleni, kun hänen täytyy päivästä toiseen kokea huonoa omatuntoa omasta "riittämättömyydestään".
Luoja tietää, että kaikkeni olen yrittänyt. Antanut aikaa ja puhunut asiallisesti tunteistani ja toiveistani. Järjestän mielelläni naiselleni pieniä yllätyksiä arkipäivään, hieron, suutelen kaulalle, laitan ruokaa, ostan lahjoja ja kehun hänen kauneuttaan ja luonnettaan (totta se on!). Koemme molemmat toisemme fyysisesti viehättäviksi, ja silloin kun seksiä on, ei naisellani ole orgasmin suhteen ongelmia. Emme käytä hormonaalista ehkäisyä, työssämme ei ole mitään erityisen stressaavaa ja kotityötkin jaetaan tasan - kaikein pitäisi siis klassisen mallin mukaan olla aivan kunnossa!
Onko kukaan selvinnyt vastaavasta tilanteesta? Haluan jatkaa parisuhdetta, ja vieraissa käyntiä en harkitse missään nimessä. Paikkaan ongelman fyysistä puolta omin käsin, mutta se on vain kaiku siitä, mitä rakastamani naisen kanssa voisin kokea
Kommentit (8)
Meillä on lähes täysin sama tilanne, paitsi että olen nainen ja haluaisin joka päivä, mies olisi tyytyväinen kertaan viikossa. Ratkaisu on runkkaus ja se, että yritän innostaa miestä ties millä tempuilla edes pari kertaa viikossa ja kyllä se yleensä innostuukin vaikka aluksi pykii. N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aikalailla sama tilanne, mutta mies haluaa ehkä 2 krt viikossa ja itse haluaisin vaikka joka päivä plus bonukset päälle, heh. Meilläkni asiasta on keskusteltu ja joskus myös tapeltu ja rakkautta on todella paljon. No, itse nyt olen tyytynyt tilanteeseen koska en kuitenkaan elä selibaatissa. hoitelen itseni käsin jos mielihalut nousee liikaa. Olen kuitenkin miettinyt, että ongelma on hyvin pieni verrattuna siihen että ei olisi rakkautta tai olisi riitaa kotitöistä, rahasta, vapaudesta, vapaa-ajasta, alkoholista yms... Meillä on kuitenkin paljon läheisyyttä eli pussaillaan, halaillaan, ollaan toistemme kainalossa kun katotaan telkkaa ja nukutaan vierekkäin joten en koe läheisyyden puutetta vaan pelkästään seksuaalista tyydytystä, mutta sekin on nyt mielestäni helpottunut kun alkutaipaleen ensihurmos on jo muuttunut syväksi rakkaudeksi.
Ei kuulosta vastaukset kovin lohdullisilta, ei. Arvostan totta kai läheisyyttä ja hellyyttä, mutta ei se tietenkään aivan sama asia ole. Joskus toivon, että olisi ennemmin ongelmia mieluummin vaikka kotitöiden tai menojen kanssa, kun ne ongelmat saisi ihan vaan puhumalla ja tekemällä ratkaistua. Seksuaalista halua taas on aika vaikea alkaa kasvatttamaan pelkästään tahdonvoimalla.
Onko ketään, joka olisi saavuttanut halujen suhteen kumppaninsa kanssa molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia? AP
luepa tämä ketju:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4338029/ketju/naiset_kokemuksia_haluttomuudesta_selviamisesta
huomaat että sulla asiat suht hyvin...
Yllä olevan ketjun suurin ero on se, että sen aloittajalla on pieni vauva. Pistää miettimään, että jos ennen lasta kamppaillaan asian kanssa, niin mitenkäs käy sitten, jos mukaan ilmestyy vielä jälkikasvuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään taikatemppua millä toisen halut saisi kasvamaan, niin se vain valitettavasti on. Kaipailit kompromissia... Uskoisin että yhdynnän muodossa et tule kompromissia saamaan, sillä jos sovitte siitä että nainen "antaakin" seksiä kaksi kertaa viikossa, tapat kipinän väliltänne. Ei tuollaisista asioista voi sopia. Rakastelu tapahtuu silloin, kun kummallakin osapuolella haluttaa rakastella. Halua ei voi käskeä. Kompromissiksi ehdottaisin kuitenkin suuseksiä. Voisiko nainen hoitaa sinua suullaan pari kertaa viikossa? Silloin hänen ei itse tarvi haluta, mutta sinä saisit kaipaamaasi huomiota enemmän?
Valitettavasti elämä on epäreilua eikä kaikkea haluamaansa voi saada. Se että olet katkera naisellesi siitä että "hän saa aina kun haluaa" on nyt vain ihan typerää. Niinhän se menee, että enemmän haluava joutuu myöntymään, koska se on luonnon laki. Ethän sinä voisi olla kaverillesikaan katkera siitä että hän on pidempi kuin sinä. Jotkut asiat on vain hyväksyttävä.
En ole katkera siitä, että nainen on tilanteeseen tyytyväinen, vaan enemmänkin harmistunut siitä, että tilanne ei yksinkertaisesti kehity minnekään, kun toinen, no, on tyytyväinen nykytilanteeseen. On varmasti hyvin vaikeaa ymmärtää, mitä asiassa oikein rassaa, jos kaikki on omasta näkökulmasta täysin kunnossa.
Käytännön tasolla tämä näkyy mm. ehdottamassasi yksipuolisessa tyydyttämisessä. Sitä ei käytännössä juurikaan tapahdu, koska nainen vain ei ehdi tai jaksa - tai ainakaan ymmärrä itse tehdä aloitetta asian eteen. Jos tilanne olisi toisin päin, tyydyttäisin kyllä naiseni tavalla tai toisella vaikka joka päivä - ja silloin tällöin sitä ehdotankin, ihan yksipuolisesti - eli halumme/ajatustapamme eivät jälleen oikein kohtaa.
Tästäkin asiasta on puhuttu, ja tilanne on parempi aina noin viikon, mutta asettuu taas hyvin pian takaisin samaan uomaansa. Ehkä olen turhaantuneisuudessani tehnyt tuosta asian ymmärtämisen puutteesta jonkinlaisen syntipukin. Kuvittelen kai, että jos nainen aidosti ymmärtäisi ongelmaani, hän myös ottaisi minut huomioon, eikä asiasta tarvitsisi toistuvasti keskustella/riidellä.
Alan tätä kirjoittaessa tuntea itseni jotenkin todella itsekkääksi. Kuitenkin itse teen (omasta mielestäni) kaikkeni suhteemme eteen, ja toivoisin ajattelutavan olen myös vastavuoroinen.
Samojen dilemmojen kanssa solmuiltu täälläkin, samat tunteet ja ajatukset olen käynyt läpi ja lisäksi jälkisoittoina liudan muita (pettymys, luovuttaminen, epäily ettei rakkautta olekaan tarpeeksi kun toinen ei jousta, katkeruutta ja joskus jopa vihan tunteita, jopa itsesääliä ja huonommuuden tunteita). Olemme olleet naimisissa 15 vuotta.
Ratkaisua ei ole tullut, muuta kuin toisen erilaisuuden hyväksyminen - kumpikaan ei ole voinut itseään muuttaa pysyvästi ainakaan. Asian kanssa on lopulta oppinut elämään, oppinut sietämään omaa tukalaa oloa ja tietää jo, että se menee välillä ohi eikä ajattele asiaa silloin paljonkaan. Ei siihen ole kuollut vaikka joskus melkein tuntui siltä. Enää asiasta ei puhuta, kaikki on jo aikoja sitten sanottu ja puitu.
Erona se, että mä ole nainen ja pisin aika ilman seksiä on ollut 8 kk, yleensä sitä on 6-10 x vuodessa. Minä haluaisin ainakin kahdesti viikossa. Olin 24-vuotias kun tavattiin, nyt olen 43 v. Että ei todella kohtaa kaikilla pareilla halut.
Ihanaahan se on, silloin kun saa, yhä edelleen :).