Lue keskustelun säännöt.
Mitä kehollisesta kurituksesta oppii
03.05.2015 |
Joka ikinen tukkapölly, luunappi, läimäytys ja koivuniemen herra ovat kokemuksia hylätyksi tulemisesta ja kasvattavat lapsessa syvää, kokonaisvaltaista häpeää. Lapsi ei ymmärrä yhteyttä teolla ja fyysisellä rangaistuksella, koska sellaista ei todella ole. Miksei karkkipussin nyysimiseen kaapista voi vastata luontaisella seurauksella, että annetaan puhuttelu ja sitten pärjätään ilman karkkia ajanjakso x? Kokemus rakkauden ja luottamuksen pois ottamisesta tuottamalla tahallista, "oikeutettua" kipua on ihan äärimmäinen rangaistus.
En muista yhtään syytä, miksi minua lapsena lyötiin ja retuutettiin tukasta. Muistan vain ne rangaistukset ja sen hämmentyneen olon. En minä kipua itkenyt vaan sitä, että ne, joiden pitäisi rakastaa minua, haluavatkin satuttaa minua -> olen huono ihminen, ja tämä oivallus tuntui pahalta. Minusta myös kasvoi nuori aikuinen, joka ei pidä itseään rakastettavana, ei osaa puolustaa fyysistä koskemattomuuttaan ja reagoi vastoinkäymisiin haluamalla rangaista itseään kivulla. Kehollinen kuritus ei ole opettanut minulle mitään muuta kuin pelkäämään vanhempiani ja vihaamaan itseäni. Sitäkö kurittaja haluaa?
Kommentit (25)
Mä olin tosi kovapäinen lapsi eikä muhun toiminut puhe, huuto, jäähy, aresti tai mikään muukaan. Pari kertaa töpeksin niin hyvin, että sain tukkapöllyn. Vanhempani uskoivat aina puheen voimaan, sillä sisarukseni kasvatettiin täyspäisiksi aikuisiksi. Meillä puhuttiin tosi paljon ja kaikesta avoimesti, sillä isäni kärsi sotaveteraani-isänsä puhumattomuudesta. Nuo pari tukkapölly kertaa olivat siis ihan viimeinen ääri keino. Ja ihan täysjärkinen aikuinen musta tuli. Ei traumoja. En silti ole käyttänyt samaa omiin lapsiini. Ei ole ollut tarvetta, sillä puhe on tepsinyt. Viime kädessä jäähy ja nykyään aresti, jos asiat ei millään meinaa mennä kupoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei rangaistuksista mitään hyötyä ole, jos niiden kohteeksi joutuva ei tiedä, miksi se rangaistus tulee. Toisaalta useimpien lasten ja aikuisten kanssa niitä rangaistuksia ja rangaistusten uhkaa (oikein toteutettuna) kyllä tarvitsee, jotta osataan olla ihmisiksi. Tämä ihan vaan siitä syystä, että jos on erimielisyyttä eikä kieltäminen ja selittäminen auta, niin jollain se käytös pitää saada korjattua.
Itsellä on se tuntuma, että nykyään kun ruumiillista kuritusta on alettu paheksua ja pitää "traumauttavana" niin monilta vanhemmilta ei tunnu löytyvän riittävän tehokkaita sanktioita, mitä käyttää lapsiinsa. Esim. jos jäähypenkki ja lelujen poisotto ei auta, niin sitten ollaankin aseettomia kun mitään kovempia sanktioita ei enää ole käytettävissä.
Muutenkin ihmetyttää tämä keskustelu, että ruumiillinen kuritus opettaa vain vihaamaan vanhempiaan ja tuottaa henkisiä vammoja. Ennen vanhaan ja ulkomailla nykyäänkin (missä ruumiillinen kuritus on vielä yleisesti käytössä) osattiin erottaa perheväkivalta ja kuritus täysin erillisinä käsitteinä, eikä jälkimmäistä pidetty tai pidetä vahingollisena. Monessa länsimaassakin ruumiillinen kuritus on nykyään käytössä myös kouluissa.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:04"]
No ainakin lapsi oppii huonon käyttäytymismallin. Sitten ihmetellään miksi lapsi lyö, potkii ja puree muita esimerkiksi tarhassa. Aikuisena sitten turvaudutaan väkivaltaan herkemmin koska näin on opittu jo pienenä.
[/quote]
Minä katkaisin väkuvallan kierteen omien lasteni kohdalla. Olen tuo koivulla yo-päivänä hakattu.
[/quote]
Kuka tätä alapeukuttaa? Hienoa, että omalla kohdallasi sait väkivallan kierteen poikki.
Alapeukuttajaa en vaan ymmärrä. Miksi kannatat kuritusVÄKIVALTAA?
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 11:18"]
Alapeukuttajaa en vaan ymmärrä. Miksi kannatat kuritusVÄKIVALTAA?
[/quote]
Väkivaltaa se on, jos se sellaiseksi nimetään. Samantien vaikka pelikoneen poisoton voi nimetä varkaudeksi tai arestin laittomaksi vapaudenriistoksi, jos sattuu niitä vastustamaan.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:33"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:27"]Suosittelen terapiaa. Jotkut vanhemmat haluavat kostaa lapsilleen kaiken itse kokemansa pahuuden.
[/quote]
Minä kävin 8 vuotta terapiassa. Ihan oikeasti kahdeksan vuotta! Opettelin myös itsehillintää ja itseilmaisua ja aloitin kamppailulajiharrastuksen. Minulla on 5-vuotias tyttö enkä ole koskaan edes huutanut hänelle.
T.3
[/quote]
Minä olen käynyt terapiassa 13 vuotta... Mutta vihdoin tuntuu, että siitä tosiaan on ollut apua.
12