Lue keskustelun säännöt.
Mies on ollut tosi etäinen viimeiset puoli vuotta, kun hänen isänsä kuoli
09.01.2022 |
Ollut tosi vaisu ja etäinen siitä lähtien. Viettää paljon aikaa omissa oloissaan, tehden omia juttuja. Kuinka paljon minun pitää tällaista käytöstä sietää? Kaipaisin enemmän huomiota mieheltäni. Olen puhunut tästä miehelle, mutta sanoo vaan ettei kykene ja tarvitsee nyt paljon omaa tilaa. Lapsia meillä ei ole. Ei yhteisiä, eikä omia. Mutta yhdessä asutaan. Mies on tosin vasta 24, että nuori kyllä tähän tilanteeseen, mutta silti.
Mitä voisin tehdä saadakseni enemmän huomiota ja panosta mieheltä parisuhteeseen? Itse kärsin masennuksesta ja mielenterveysongelmista, niin kaipaisin myös häneltä tukea.
Kommentit (20)
Mitä olet tehnyt auttaaksesi häntä suremaan asiaa? Järjestänyt hänelle mahdollisuuksia olla rauhassa, lähettänyt vaikka mökille tms? Koska eihän hän edes pääse keskittymään suruunsa niin kauan kuin sinun tarvitsevuutesi vie ilmatilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi on kohdannut ensimmäisen raskaan menetyksen ei siihen ole takarajaa, jolloin suru olisi ohi. Miehelläsi ei ole nyt erergiaa viihdyttää sinua
Voisit neuvoa hänelle puhumista asiantuntijan kanssa. Etsi valmiiksi paikkakunnaltasi esim, seurakunnan diakonissa tai pappi. Netissä on ilmainen ja valtakunnallinen kriisipuhelin. Näe vähän vaivaa ja auta, tue miestäsi.
Jos koet, ettet kykene ottamaan vastaan miehen surua suosittelen muuttamaan pois.
Etsi seuraa vaikka nuorisotalolta ja jätä poika rauhaan omaan kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai hän jaksa sinun henkisiä masennuksika kantaa muun taakan kanssa. Tarvisi pirteän naisen viereleen joka voisi antaa hälle jotain positiivistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on kohdannut ensimmäisen raskaan menetyksen ei siihen ole takarajaa, jolloin suru olisi ohi. Miehelläsi ei ole nyt erergiaa viihdyttää sinua
Voisit neuvoa hänelle puhumista asiantuntijan kanssa. Etsi valmiiksi paikkakunnaltasi esim, seurakunnan diakonissa tai pappi. Netissä on ilmainen ja valtakunnallinen kriisipuhelin. Näe vähän vaivaa ja auta, tue miestäsi.
Jos koet, ettet kykene ottamaan vastaan miehen surua suosittelen muuttamaan pois.
Ei näin. Hän voi itse hakea apua että ymmärtää auttaa miestänsä hänen kriisitilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän juttu on ohi. Siitä tuli nyt mies kun usä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt auttaaksesi häntä suremaan asiaa? Järjestänyt hänelle mahdollisuuksia olla rauhassa, lähettänyt vaikka mökille tms? Koska eihän hän edes pääse keskittymään suruunsa niin kauan kuin sinun tarvitsevuutesi vie ilmatilan.
Olen kyllä välillä lähtenyt pois ja yrittänyt tukea niin paljon kun itse pystyn.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla noin itsekäs että laitat omat ongelmasi etusijalle, kun miehesi käy läpi noin vaikeaa ja raskasta asiaa. Isä oli selkeästi miehellesi todella tärkeä ja läheinen!
Viimeiset puoli vuotta. Isän kuolema on raskas juttu, kyllä, mutta jos elossa olevien kanssa menee noin vaikeaksi ja kestää puoli vuotta, niin silloin tarvitsee terapiaa käsitelläkseen suruaan. Surra saa vaikka vanhuuteen saakka, mutta suru ei saa estää normaalia elämää. Miehellä tässä tapauksessa on noussut pintaan joitain asioita, joita emme tiedä. Joka tapauksessa tuollainen ei ole normaalia suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt auttaaksesi häntä suremaan asiaa? Järjestänyt hänelle mahdollisuuksia olla rauhassa, lähettänyt vaikka mökille tms? Koska eihän hän edes pääse keskittymään suruunsa niin kauan kuin sinun tarvitsevuutesi vie ilmatilan.
Mitä htossa selität? Kun ollaan suhteessa, niin suru pitää kyetä jakamaan ja käsittelemään yhdessä. Ei suhdetta eli perhettä laiteta tauolle siksi aikaa. Mieti jos olisi lapsia ja naiselta kuolisi 4 läheistä seuraavan 6 vuoden aikana. Nainen lähtisi mökille suremaan yksin seuraavaksi 6 vuodeksi? Tulen takas kun ei sureta enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla noin itsekäs että laitat omat ongelmasi etusijalle, kun miehesi käy läpi noin vaikeaa ja raskasta asiaa. Isä oli selkeästi miehellesi todella tärkeä ja läheinen!
Viimeiset puoli vuotta. Isän kuolema on raskas juttu, kyllä, mutta jos elossa olevien kanssa menee noin vaikeaksi ja kestää puoli vuotta, niin silloin tarvitsee terapiaa käsitelläkseen suruaan. Surra saa vaikka vanhuuteen saakka, mutta suru ei saa estää normaalia elämää. Miehellä tässä tapauksessa on noussut pintaan joitain asioita, joita emme tiedä. Joka tapauksessa tuollainen ei ole normaalia suhteessa.
Selkeästi tässä on kyse siitä, että ap ei ole alun alkaenkaan tukenut puolisoaan, mitä olisi ehkä tarvinnut. Ei masentunut jaksa tukea toista omien ongelmien takia.
T. 1
Hänen suruunsa voisi auttaa että häippäset.
Ap vaihda terapeuttia. Terapeuttisi työ on saada sinut tukemaan itse itseäsi ja irti masennuksesta. Jos ei ole onnistunut, niin vaihda. Vaikka miehesi isä ei olisi kuollut, niin miehesi ei pitäisi olla sinun omaishoitajasi. Teillä on epäterve suhde ja ottaen huomioon vallitsevan (provo)tilanteen, vaatimuksesi on töykeä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen on poika.
Ohis
Nykyään 14-vuotiaatkin puhuvat samanikäisestä poikaystävästä että ”mies”
Kun oma isäni kuoli, niin puolisoni koki suruni ahdistavaksi. Kun itkin, hän ärtyi. Joten aloin itkemään vessassa, autossa, missä vain poissa hänen näkemättömissä. Se, että jouduin piilottamaan suruni vai myös muut tunteet miestäni kohtaan. Valitettavasti isäni kuolema tuhosi parisuhteeni, koska en kokenut enää kumppanuutta, enkä voinut surra yhdessä. Olisiko teillä jotain samanlaista?
Nyt kuolemasta on 2v, enää en sure kuin muistojen iskiessä, mutta suhde ei vieläkään ole kunnossa. Ilman yhteistä lasta sitä ei enää edes olisi.
Et voi olla noin itsekäs että laitat omat ongelmasi etusijalle, kun miehesi käy läpi noin vaikeaa ja raskasta asiaa. Isä oli selkeästi miehellesi todella tärkeä ja läheinen!