MIten selviätte unettomuuden kanssa?

Olet varmaan kuullut tämän miljoona kertaa, mutta oletko kokeillut mindfullnessia? Itse olen hyväksynyt sen että suurimman osan ajasta tarvitsen lääkkeitä nukkumisen tueksi, jos aion nukkua.

Tuo aloitus voisi olla minun kirjoittamani.

En tiedä onko tämä tyhmä kysymys, mutta oletko kokeillut olla sängyssä pimeässä huoneessa n.klo 21- aamuun asti? Aamulla nousta sängystä ja olla päivän aktiivinen ja illalla taas sänkyyn eikä mitään poukkoilua/kännykkää mukaan. Minäkin luulin kärsiväni unettomuudesta, mutta nykyihmiselle se on vaan niin vaikeeta niin vaikeeta olla hiljaa ajatustensa kanssa. Nykyään noudatan tuota rytmiä, paitsi viikonloppuna sallin itselleni myöhemmän nukkumaanmenoajan.

Minä olen muuttanut ajattelutapaa. Kun nykyään herään klo kolme niin en enää panikoi "apua kolmen tunnin päästä soi kello, huominen päivä on pilalla ja töistä ei tule mitään..." vaan yritän ajatella että minulla on kolme tuntia aikaa pötkötellä sängyssä eikä vielä tarvitse nousta. Kun saan ajatukset rauhoittumaan, niin nukahdan.

Satunnainen valvominen ei ole vaarallista, mutta jatkuvasti aamuyöllä herääminen on kamalaa. Onko sinulle selvinnyt syy valvomiseen?

Mahdollisimman paljon ilman lääkkeitä nykyään. Olen käyttänyt Stellat, Triptylit, Tenoxit, Oxepamit, Mirtazapiinit, Klotriptylit, Ketipinori, mealatoniinit. Nyt nukun tai olen nukkumatta ilman, mutta "annan itselleni luvan" nukkua kemiallista unta yhden kuurin verran vuodessa.

Valvon silloin kun valvottaa ja yritän viettää yöajat käsitöiden tai vaikka kirjojen parissa. Nukun silloin kun unta tulee ja on ihan se ja sama nukunko sitten iltapäivällä kolme tuntia vai milloin. Koitan vain hyväksyä, että näillä mennään. Toiset on luotuja nukkumaan, toiset ei.

mulla usein uni jää tulematta ja pää täyttyy ahdistavista ajatuksista, sitten ei tosiaan enää nukuta kun miettii kaikkia mitä jos -juttuja.

mutta telkkarin ääressä nukun kuin tukki. Siispä jään sohvalle, laitan töllön äänettömälle ja nukun. Joskus 02-04 aikaan sänkyyn siirtyminen jo onnistuu.

äitini oli samanlainen, pilkki töllön vieressä yömyöhään.... olisi kiva tietää kärsikö hän samoista ahdistuksista.

Henkisistä syistä johtuvaa unettomutta täälläkin. Ollut jo rapiat 20v.

Olen nykyään pessimistisen kyynisen huvittuneen ja jotenkin tyynen vittuuntunut tähän vaivaan enkä aina edes odota että saisin nukuttua. Olen jo luovuttanut. Tuumaan ehkä että juu taas näköjään valvotaan *u jee. Oikeastaan yhden yön valvominen ei juurikaan alenna työtehoani eikä muutenkaan näy minussa merkittävästi. Tämän ikävän vaivan tyynesti nielemisen edellä on käynyt vuosien seinille hyppiminen kun on raivostuttanut niin etten saa unta vaikka 2 vrk on mennyt 3 tunnin unilla. Olen mm heittänyt väsymysvitutuksissani kellona toimineen kännykän seinään niin että känny on hajonnut täysin. Tämä oli unettoman yön taikka muutaman jälkeen kun erehdyin katsomaan paljon se kello on, ai herätykseen 20 min ja päiväksi oli vaikka mitä pakollista ohjelmaa.

Söin joskus lääkkeitä, mutta loppuajasta niistä oli enemmä haittaa kuin hyötyä. Välillä nappaan melatoniinin, on aina arpapeliä auttaako vai ei. Joskus syön kaveriksi myös sirdaludin. Käytän joka yö korvatulppia ja pidän kasvoila mustaa vaatetta ettei valo pääse loistamaan silmiin mistään. Olen opetellut tämän rätin avulla väkisin pitämään silmät kiinni ja tavallaan horrostamaan väkisin. En ehkä osaa selittää. Enää en juuri saa yöllisiä raivokohtauksia turhautumisen ja unenpuutteen vuoksi, eniten vaan silleen laimeasti vituttaa kuten jo sanoin. Kun haluaisi nukkua, mutta ei kykene. Paikkaan sitten huonosti nukuttuja päiväunilla. Joskus en saa nukuttua niitäkään, välillä kyllä. Olen väsyneenä saanut monesti harha-aistimuksia ja se on merkki että nukkumaan, väkisin, nyt, edes jotain lepoa.

Ap.oletko käynyt unitutkimuksessa? Itselleni se reissu toi avun

Vihaan yli kaiken sitä tilaa missä kroppa on kun ei ole nukkunut juuri ollenkaan moneen yöhön; tärinä, sekavuus, ahdistus, masennus, sydän hakkaa, hirveä elimistön yliviretila kun se yrittäisi adrenaliinin voimin vimmaisesti pysyä elossa ja liikkeellä vaikka tarvisi vain rauhaa ja lepoa. Miksi ihmisen elimistö on niin typerä että hyökkää näin itseään vastaan? Kärsiiköhän mikään muu eläinlaji unettomuudesta kuin ihminen?

En hyväksy sitä enkä kestä yhtäkään yötä täyttä unettomuutta. Otan niin paljon lääkkeitä että sammun. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:28"]

Ap.oletko käynyt unitutkimuksessa? Itselleni se reissu toi avun

[/quote]

Millaisen avun sait?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:22"]Nukun silloin kun unta tulee ja on ihan se ja sama nukunko sitten iltapäivällä kolme tuntia vai milloin.

[/quote]

Olen vilpittömästi iloinen, jos nukkuminen just silloin kun nukuttaa käy sinulle, mutta aika monelle työssäkäyvälle ei taida käydä.

Mulla unettomuus on osin psyykkistä ja osittain se on fyysisistä ongelmista johtuvaa.

Mun ongelmana on raajojen puutuminen yöllä sekä selkärangan jäykistyminen jos nukun liian pitkään. En voi oikein syödä unilääkkeitä, koska se on ihan kamalaa, jos nukkuu liian pitkään ja aamulla herää ruoto kankeana kuin pystyyn hitsattu kettinki ja kamala tikkuilu käsissä. Kropan saattaminen käyttökelpoiseksi voi viedä puolikin päivää. Mieluummin sitten nukun vaan sen 4-5 tuntia yössä ja otan vastaan sen mitä vähät unet tuo kuin nuo fyysiset kivut.

Iltavirkkuna minulla on myös vaikeuksia mennä nukkumaan. Jos yritän mennä yhdeksältä illalla, niin se on yhtä virkkuna pyörimistä reilusti yli puoliyön.

Minulla toimii myös tuo, että nukahdan telkkarin ääreen sohvalle. Siinä nukun koko yön, sillä sänkyyn siirtyminen taas virkistää. Sohva on myös parempi käsilleni ja selälleni kuin sänky. Sängyssä on muuten ihan ammattilaisen avustuksella ostettu patja, mutta minun ruodolleni se on todella huono. Pirun kallis se oli ja sekös harmittaa kun ei siinä voi kuitenkaan nukkua. Miehelle se kelpaa.