Lue keskustelun säännöt.
Miten olette toipuneet masennuksesta?
02.05.2015 |
Omakohtainen kokemus on että pitkä on tie, jossa on tullut melkoisia aallonpohjia ja rytkyttänyt on välillä oikein kunnolla. Olen nyt 26-vuotias ja tietämättäni ollut masentunut varmaan jo jostain teini-ikäisestä saakka. En nyt toki ihan yhteen putkeen, mutta kuitenkin suurimman osan tuosta ajasta.
Itselleni yksi iso asia on ollut se että ihan oikeasti tunnustaa sen asian itselleen. Ei pakene enää sitä mihinkään. Häpeä ainakin laskee otettaan silloin, kun kuvaan astuu semmoinen terve sairaudentunto. Kaikki "ota itseäsi niskasta kiinni" neuvot ovat semmoisia että niillä ei kauheasti mitään tee masennuksesta parantumisen kanssa.
Asioiden tiedostaminen ja jotenkin se että ajan kanssa ajatusmaailma rupeaa muuttumaan positiivisemmaksi. Rupeaa tekemään asioita jotka tuottavat iloa, joka edesauttaa sitä että se asioiden märehtiminen loppuu, josta ei loppujen lopuksi ole niin minkäänlaista hyötyä. Toki asiat pitää selvittää itselleen, jos jotain selvitettävää on. Ihmisten pariin pääseminen myös on tosi tärkeä juttu. Liikunta ja hyvä ruokavalio myös.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:52"]
Eivät tämänkään ketjun masentuneet taaskaan depressiopotilailta vaikuta. Enemmänkin elämäntaidottomilta poloisilta, jotka harrastavat sairaan uraa.
[/quote]
Sieltähän se tuli. "Minun masennukseni on parempi kuin sinun". En lähde väittämään vastaan, yhtään pahempaa versiota en todella itselleni haluaisikaan. Olen kokenut sairaalajaksonkin, mutta en esimerkiksi yhtään psykoosijaksoa enkä ole eläkkeellä psykiatristen syiden takia. 14
[/quote]
En saanut kuvaa että toi kommentoija olis ollut masentunut. Itsehän sä tässä kilpeäs kiillotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:57"]
Hankalinta itselleni oli muuten tajuta, että ne jotka eivät koskaan kritisoineet toimiani, eivät oikeasti olleet niitä "todellisia" ystäviä. Oikea ystävä haluaa, että pärjäät elämässä. Jos jokainen valintasi saa sinut kurjemmaksi, niin oikea ystävä siitä myös (kauniisti) sanoo. No tämä meni jo ohi aiheen, mutta voi kun olisin nuorena tuon ymmärtänyt, sillä parikin hyvää ystävyyssuhdetta katosi, ja jäljelle tuolloin jäivätkin ne, jotka halusivat että jumiudun samaan elämäntilanteeseen kuin he.
[/quote]Tämä muuten pitää ihan täysin paikkansa. Todelliset ystävät oikeasti sanovat ihan suoraan että sää nyt kuule puhut ihan älyttömiä. Se on todellista välittämistä. Näkee sen miten ihminen hukkuu sinne oman mielensä sokkeloon.
Minulla masennukseen on liittynyt semmoinen, että pelkää "paljastumista". Paradoksaalisesti se paljastuminen kuitenkin hyvin monella on parasta mitä voi tapahtua ja ihan jopa pelastava avain koko ongelmaan.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:52"]
Eivät tämänkään ketjun masentuneet taaskaan depressiopotilailta vaikuta. Enemmänkin elämäntaidottomilta poloisilta, jotka harrastavat sairaan uraa.
[/quote]
Sieltähän se tuli. "Minun masennukseni on parempi kuin sinun". En lähde väittämään vastaan, yhtään pahempaa versiota en todella itselleni haluaisikaan. Olen kokenut sairaalajaksonkin, mutta en esimerkiksi yhtään psykoosijaksoa enkä ole eläkkeellä psykiatristen syiden takia. 14
[/quote]
En saanut kuvaa että toi kommentoija olis ollut masentunut. Itsehän sä tässä kilpeäs kiillotat.