Olen huolissani anopista - neuvoja...?

Olen alkanut epäillä tämän vuoden mittaan, että 57-vuotiaalla anopilla on kehittymässä jokin sairaus, nettisurffailulla keksin vain että voisi olla Parkinsonin tauti.



Oireita:



Huomasin jo alkuvuodesta hänellä vapinaa, joka esiintyy pään alueella, eli pää " vispaa" mutta kuitenkin harvoin eikä minusta liity oikein mihinkään erityisesti. Mies tai hänen siskonsa eli anopin lapset eivät ole huomanneet, kun olen joskus kysynyt.



Pari viikkoa sitten anoppi oli meillä viikon ja sinä aikana tuli pari jotain pientä unohdusta, en itsekään enää muista mitä ne olivat, mutta sellaista että panin merkille. Voihan tuo olla tietysti ihan normaaliakin.



Huolestuttavin merkki tuli oikeastaan eilen, kun anoppi klo 8:30 aamulla soitti miehelle töihin järkyttyneenä ja itkuisena siitä, että me olemme suutuksissa miehen isoäidille ja siskolle. Siskon kanssa on ollut pientä skismaa, mutta anopille emme ole siitä mitään puhuneet, ja mummon kanssa ei missään nimessä ole ollut mitään riitaa. Mies aivan hätääntyi äitinsä soitosta, soitti minulle ja sanoi ettei ole koskaan kuullut äitiään sellaisena. Pyysin häntä soittamaan äidilleen takaisin ja selvittämään asiaa, silloin kaikki olikin ihan hyvin eikä enää järkytyksestä tai itkuisuudesta jälkeäkään (n. 30 min välissä).



Illalla selvitimme asiaa sekä mummolta itseltään että miehen siskolta ja appiukolta, ja kenenkään mielestä ei anopilla ollut mitään aihetta uskoa että mummo on suuttunut tai me mummolle. Anopin käytös oli siis kovin ylireagoivaa, eikä ollenkaan hänen laistaan, hän on yleensä hyvin lunki tyyppi.



Onko täällä jotain jonka läheisellä olisi Parkinsonin tauti, tai joku vastaava joka olisi alkanut tämäntyylisesti?



Anoppi elää hyvin rajoitettua elämää, käy helpossa työssä ja tulee sieltä kotiin. Näkee käytännössä vain työkavereita ja sukulaisia ja käy päivittäin kaupassa. Olenkin miettinyt, että jokin muistiin vaikuttava sairaus voisi edetä salassakin aika pitkälle, koska hänen päivänsä ja ylipäänsä koko elämä on hyvin rutinoitunutta eikä tule juurikaan äkillisiä tilanteita joihin pitäisi reagoida.