Lue keskustelun säännöt.
Pidän lapsista mutta äiti olo ahdistaa
02.05.2015 |
Ristiriiraiset tunteet tässä pinnassa.. Miten te muut äidit selviätte tästä arjesta? Ja nimenomaan arjen pyörittämisestä?
Minulla on kaksi ihastuttavaa lasta 2&4 v jotka arkisin ovat hoidossa. Mieheni tekee pitkiä työpäiviä joten minä hoidan kodin ja lasten kuskaamiset... Kuulostaa ihanalta; lapset ovat pieniä ja heidän kanssaan olisi ihana olla, jutella, piirtää, leikkiä, askarrella, pelata palloa, mutta äidin perusvastaus on: kohta äitillä on vähän kiire. Pitää pyykätä, laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota, ainiin siivota siivota siivota ja taas siivota, viikata vaatteet kuivurista kaappiin, kiirehtiä tarhaan, kiirehtiä kotiin. Pidän lasten kanssa olemisesta mutta äiinä olo, tämä jatkuva kotitalousautomaattina olo ahdistaa. Jos hetken höllään ja olen lasten kanssa niin sitten on ihan jumalaton kiire saada kiinni aikataulusta taas...
Vinkkejä? (Enkä halua kuulla: relaa vähän, haluan että lapsilla on puhtaat vaatteet, ruokaa ruoka-aikana ja koti edes perus-siisti eli ei ruokaa lattialla tai pissaroiskeita ympäri vessaa..)
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet sitten hankkinut lapsia, jos tuo niin paljon ahdistaa? Vai etkö tuntenut itseäsi tarpeeksi hyvin?
Ota lapsia mukaan?
Tehkää koko perhe yhdessä?
Käy kaupassa harvemmin?
Mies voi myös käydä ostoksilla tai kokata?
Sanoit että lapset ovat hoidossa mutta oletko itse kotona? Jos olet kotona niin epäilen että kärsit jonkinlaisesta äiti-myytistä johon pitäisi mahtua. Jos elämä on suoriutumista niin mitä voisi tehdä toisin?
Jos mies elää kanssanne: hän VOI tyhjentää pesukoneen tai tiskipöydän. Kai lastaan mies voi käyttää puistossa?
Siivooja on hyvä apulainen.
Opeta lapsille siivousta. Lelut lelukoppaan, nostetaan astiat tiskikoneeseen jokainen ruokailun jälkeen. Lapset voi tyhjentää vaatteet pesukoneesta ja ojentaa ne sinulle ripustettavaksi?
Onko sinulla omaa aikaa? Mun kokemuksen mukaan ja mitä olen aiheesta jutellut muiden kanssa niin tämä on yhteinen puute samasta aiheesta kärsiville. Ei ole omaa aikaa, minuus tavallaan jää myös kotiäidiksi ja on enää muiden tarpeita hoitava äiti-hahmo, joka sitten ei kuitenkaan ole tyytyväinen tilanteeseen vaan äitinä pitäisi olla siisti koti ja kiltit lapset. Karkaa se oma elämä ja mikä tekee sinut onnelliseksi.
Minulla on kohta 3v tyttö mukana kotitöissä. Kaikkeen kyllä menee moninkertainen aika kuin yksintehdessä, mutta se tykkää. Kauhulla odoton, että tuo vauvakin alkaa osallistuun. Tämä konsti lievittää vähän sitä omatunnon painia ollako lasten kanssa vai tehdä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7. Kun vauvasi muutaman vuoden ikäisenä alkaa tehdä vähän jotain apuna niin esikoisesi on jo näppärästi miltei 5-vuotias!
Omat lapset taaperoiässä on olleet innoissaan kun saa rätin käteen jolla pyyhkiä olkkarin pöytää yms. Sinäaikana ehtii tyhjätä ja täyttää jos mitä pesukoneita!
Meillä sitten 5-vuotias tyhjää astianpesukoneen (ne mitä ylttää paikoilleen saada) tai tekee salaatin, sekoittaa kiusauksen aineet vuokaan, täyttää tiskikoneen, tykkää pestä käsin tiskiä. Voi imuroida huoneensa tai eteisen yms!
Jos lapset on tarhassa niin syövät yhden lämpimän ruuan ja iltapalan: tee soppa josta ruokaa riittää ehkä kolmelle päivälle?
Tai lapset nostaa kalan uunivuokaan -
Tuttu tunne