Lue keskustelun säännöt.
Jos teillä on suomalainen nimi esim. Mari, niin puhuessanne englantia lausutteko sen "meöri" ?
09.01.2022 |
Tiedän yhden, joka tekee noin, ja aiheuttaa hieman myötähäpeää...
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Jos sanoisin satunnaisesti nimeni jollekin englanninkieliselle tms., niin lausuisin sen todennäköisesti ensin suomalaisittain. Jos ei hän saisi millään kiinni eikä pääsisi nimiasiasta eteenpäin, niin sitten pyrkisin lausumaan sen niin, että hän tajuaa.
Aika moni vääntää nimeään hieman helpommin ymmärrettäväksi, jos muuttaa ulkomaille tai oleskelee siellä kauemmin, esim.
Mari ---> Mary
Terhi ---> Terri
Tuomas ---> Thomas
Harri ---> Harry
Yrjö -----> George
Kari ----> Gary
Petri -----> Peter
Juha -----> John
Pauli ----> Paul
Liisa ---> Lizzy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en mielelläni. Nimeni on Matti ja se ääntyy samoin kuin "Maddie" (Madeleinen lempinimi). Siksi esitän että nimeni on Matt.
Sama juttu Laurin kanssa, siitä tulee heti Laurie, joka on naisen nimi. Siksi esim. Renny Harlin on Renny, eikä Lauri Harjola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sanon Riitta ihan suomalaisittain, vaikka vastaus on heti "Ah, Wrida!". Ei haittaa menoa. Ulkomaalaisten kirjoittamana aina väärin, kaksi kaksoiskonsonanttia on liikaa, vaikka olisi juuri nähnyt nimen oikein kirjoitettuna.
Mutta jos joku toinen haluaa esitellä itsensä englanniksi lausuttuna, ei haittaa minua. Moni sanoo myös HelSINki puhessaan englantia, eikä HELsinki, kuten suomeksi.
Tämä on niin totta! Vaikka nimi näkyisi kissankokoisin kirjaimin esim. sähköpostissa, niin jopas sieltä tulee Dear Kaksoiskonsonanttinimi yhdellä konsonantilla kirjoitettuna.
Miten se voi olla niin vaikea juttu?
Pirkko Mannola oli nuorena paljon Saksassa ja ihan yleisesti ja myös tarkoituksella kulki siellä nimellä Pirko Manola.
Vierailija kirjoitti:
Ihan luontevaa, että nimi muokkautuu puhutun kielen mukaan. Ei siinä ole mitään noloa. Meillä on töissä britti, jonka nimi on Richard. On kuitenkin aina Rikhard suomalaisten kanssa kommunikoidessaan.
Jaksan kyllä ihmetellä ihmisiä, jotka oikeasti kertovat näin yksityiskohtaisia asioita vauvapalstalla🤦🏼♀️🤦🏼♀️ mitä v....a...
Vierailija kirjoitti:
Kun vietin vuoden ulkomailla niin kyllä alkuun lausuin nimeni ihan suomalaisittain, mutta kun muutaman kuukauden puhunut vain englantia niin kieli vaan alkoi taipua siihen noloon englantilaisittain ääntämiseen. Liian hankala kesken kaiken vaihtaa suomalaiseen tasakonsonanttiin.
Heh, mä asun kanssa ulkomailla ja oon kanssa huomannut tekeväni itse samaa ja äännän nimeni niin kuin ne muut englanninkieliset ääntävät. Pitäisi kyllä päästä tuosta eroon ja ääntää ihan niinkuin nimi kuuluu Suomessa ääntää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sanon Riitta ihan suomalaisittain, vaikka vastaus on heti "Ah, Wrida!". Ei haittaa menoa. Ulkomaalaisten kirjoittamana aina väärin, kaksi kaksoiskonsonanttia on liikaa, vaikka olisi juuri nähnyt nimen oikein kirjoitettuna.
Mutta jos joku toinen haluaa esitellä itsensä englanniksi lausuttuna, ei haittaa minua. Moni sanoo myös HelSINki puhessaan englantia, eikä HELsinki, kuten suomeksi.
Tämä on niin totta! Vaikka nimi näkyisi kissankokoisin kirjaimin esim. sähköpostissa, niin jopas sieltä tulee Dear Kaksoiskonsonanttinimi yhdellä konsonantilla kirjoitettuna.
Miten se voi olla niin vaikea juttu?
Kai tämäkin kertoo jotain pienen kielen puhujan vs. ison kielen puhujan asenteista muita kieliä kohtaan.
Jos itse kirjoitan jollekin, jonka nimi on minulle vaikea, niin copy-pastean sen nimen tai sitten tarkastan joka kirjaimen moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Anna ja esittelen itseni englanninkielisille "äna", koska ne ei tajua Annaa. Pyytävät toistamaan ja tavaamaan ja sitten sanovat ilahtuneena "äna" joka tapauksessa. Toinen vaihtoehto on, että eivät muista mun nimeä ollenkaan ja olen sitten se porukan nimetön ulkomaalainen.
Asuin 10 vuotta Englannissa, joten kokemusta asiasta on.
Höpö höpö. Itsekin Anna ja lausun suomalaisittan. Aussit ja amerikkalaiset myös lausuneet sen niin, kun olen itseni esitellyt.
Voit toki kuitata mun vuosikausien kokemuksen sanomalla höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen Ano ja lausun nimeni "Anus"
Niin, 'ano' taitaa olla puolelle miljardille tuo. Koska olen itsekin espanjankielinen, niin, no.
Mutta jos sille tielle lähdetään, kannattaa muidenkin suomalaisten varautua yllätyksiin.
Menin eilen ekan kerran yhdistyksen kokoukseen, ja reippaasti esittelin itseni ja lausuin nimeni niinkuin se suomeksi lausutaan.
Kuten tavanomaista, tuijotusta ja ainut kommentti oli "I'm sorry?" Joskus tekisi mieli vastata että I'm sorry, too. Joskus on kysytty, että oletko IHAN varma, että sukunimessäsi on kaksoisvokaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolous- ja häpeilykiemurtelijoille lisää taivasteltavaa: mun nimi on tyyliä Laura Marjukka. Ei ole tuo mutta käy hyvästä esimerkistä. Marjukka on mun virallinen kutsumanimi ja nimi, jota musta Suomessa käytetään. Britanniaan muutettuani nimi osoittautui vaikeaksi ja siirryin käyttämään Lauraa, vieläpä englantilaisittain äännettynä.
Mun ystävä asuu englannissa ja on naimisissa Mark-nimisen miehen kanssa. Minulle ja muille suomalaisille hän puhuu ”Markki sitä ja Markki tätä”, englannin kielisille lausuu Maak. Toimii se siis toisinkin päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on suomalainen nimi, mutta englanniksi lausun sen englantilaisittain. Oon asunut maassa, joten tulee luonnostaan kielen mukana.
Mulla on suomalainen nimi, jota ei voi lausua "englantilaisittain", joten olen sitten ihan suosiolla se nainen , jolla on mahdoton nimi, Päivikki. Sitten pitkä taivastelu päälle, miten nimi kirjoitetaan oikein, entäs lausutaan, kun sukunimi vasta vaikeä onkin ään ja öön paljouden kanssa,ei se Möykkyläinen ole, mutta sinnepäin. Olen siis usein pelkkä P M.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon aina nimeni suomalaisittain Eija, eikä mitään ongelmia ole ollut. Hyvin osaavat nimeni sanoa, aksentti kuuluu mutta ei se haittaa. Turkkilainen ystäväni sanoo nimensä Ötzkeyl nimensä turkkilaisittain ongelmitta. Ei yritä vääntää siitä englantilaista tai suomalaistaversiota. Eihän englantia puhuvatkaan yritä vääntää englantilaista nimeään suomalaiseksi. Kyllä he tietävät, että ulkomaalaisilla on ulkomaalaisia nimiä eikä ne vastaa aina englantilaista nimeä. Miten ihmeessä he älyisivät, että George äännetään suomeksi George. Koko aloitus on taas sitä suomalaisuuden häpeämistä. Ollaan ylpeitä kauniista kielestämme.
Mulla on aika kansainvälinen nimi ja olen sen verran asunut ja työskennellyt Suomen ulkopuolella, että todennut helpoimmaksi antaa ihmisten ääntää tuo luontevimmalta tuntuvalla tavalla. Ei haittaa, 99% tapauksista menee kuitenkin kirjoitusasun osalta oikein. Lausun itse vähän kuulijasta riippuen, tosin suomalainen ääntämisasu on kankeahko muuten englantia puhuessa, niin sujuvampi lausua edes hieman "englantilaisittain" ääntäen.
Sukunimi taas tuntuu olevan mahdoton lausua/kirjoittaa riippumatta siitä, olenko Suomessa vai jossain muualla. Lähes aina menee nimittäin väärin :)
Olen Katri. Se ei yleensä ole ulkomailla vaikea, tosi usein se muuntuu muotoon Catrin(e).
Lapseni on Iris ja kyllä hän lausuu sen ulkomailla Airis.
En. Olen Jonna ja pakkohan se on tunnistaa, jos joku kutsuu Dzona, mutta tutummat saavat lausua nimen oikein, koska sen osaavat kuitenkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Mari ja Anna niin vaikeita ole lausua. Jos kerrot nimesi ilman, että näytät ne kirjoitettuna paperille, niin miten noita nyt sitten väännettäisiin jos ne kuultuna on Mari ja Anna. R tietysti on pehmeämpi kuin suomalaisittain.
Nimeni on Marianne ja olen huomannut kömpelöksi vaihtaa lausumisasun kesken lausetta suomalaiseksi, onhan nimi aika tavallinen muissakin euroopan maissa. Eli itse suosin sen kielen lausumistapaa, mitä puhun.
Esittelyssä olen taipuvainen kompromissiin, joten itseni ensimmäistä kertaa esitellessäni sanon suomalaisen lausumistavan ja perään uudelleen hymyillen kohdekielellä tähän tapaan "nimeni on Marianne, tai kuten ehkä te olette tottuneet lausumaan (tähän sen kielen tapa).
On toiminut hyvin ja ilmaisee, nimeni on yhtä oikein kaikille kielillä.
Hmm. Asiayhteydestä riippuen. Jos paikalla ainoastaan natiivi eng. kielisiä, äännän heidän tavallaan erittäin yleisen joka maassa tutun etunimeni. Jos taas 2. kielenä englantia taitavia, saatan sanoa suomalaisesti. Riippuu tilanteesta. En tunne myötähäpeää, koska nimi on kansainvälinen, tavanomainen, ja olen kielenkääntäjä eli aksentti ei vaihtele.