Jos teillä on suomalainen nimi esim. Mari, niin puhuessanne englantia lausutteko sen "meöri" ?

Vain jos olen juuri käynyt NYC:ssä holidaylla pidennettynä weekendinä ja suomi päässyt sinä aikana vähän unohtumaan, omg.

ei ole kysytty perään.

Joo mun nimi on Kai ja senkun kääntää tankeroenglanniksi on kulmakarvojen kohottelu varma reaktio.

I am.............

Olen Anna ja esittelen itseni englanninkielisille "äna", koska ne ei tajua Annaa. Pyytävät toistamaan ja tavaamaan ja sitten sanovat ilahtuneena "äna" joka tapauksessa. Toinen vaihtoehto on, että eivät muista mun nimeä ollenkaan ja olen sitten se porukan nimetön ulkomaalainen.

Asuin 10 vuotta Englannissa, joten kokemusta asiasta on.

Vierailija kirjoitti:

Olen Anna ja esittelen itseni englanninkielisille "äna", koska ne ei tajua Annaa. Pyytävät toistamaan ja tavaamaan ja sitten sanovat ilahtuneena "äna" joka tapauksessa. Toinen vaihtoehto on, että eivät muista mun nimeä ollenkaan ja olen sitten se porukan nimetön ulkomaalainen.

Asuin 10 vuotta Englannissa, joten kokemusta asiasta on.

Sanoisit, että "Anna, a lopussa".

Sanovatko englanniksi Meöri?

Mä olen Elina ja yritän lausua sen ihan suomalaisittain. Käytännössä se ei kuulosta ihan samalta kuin suomea puhuttaessa, koska se kaikki ympärillä oleva englanti vääntää ääntämistä vähän.

Jos se nimi toimii molemmissa kielissä, kuten tuolla Annalla, niin ääntäisin sen englantilaisittain. Se olisi kuitenkin sama nimi.

Marco with kei!

Kun vietin vuoden ulkomailla niin kyllä alkuun lausuin nimeni ihan suomalaisittain, mutta kun muutaman kuukauden puhunut vain englantia niin kieli vaan alkoi taipua siihen noloon englantilaisittain ääntämiseen. Liian hankala kesken kaiken vaihtaa suomalaiseen tasakonsonanttiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun vietin vuoden ulkomailla niin kyllä alkuun lausuin nimeni ihan suomalaisittain, mutta kun muutaman kuukauden puhunut vain englantia niin kieli vaan alkoi taipua siihen noloon englantilaisittain ääntämiseen. Liian hankala kesken kaiken vaihtaa suomalaiseen tasakonsonanttiin.

Siis tasatavuiseen ääntämiseen. :D

Esittelen itseni suomalaisittain, jos nimi tuottaa vastapuolelle vaikeuksia niin pehmennän sitä vähän englantilaisittain. Yleensä ihmiset päätyvät käyttämään nimeni angloversiota, mikä on minulle täysin ok. Samaten esim vanhempani puhuvat ulkomaalaisista ystävistäni "suomalaistetulla" nimellä, koska oikeaoppisten aksenttien vääntäminen keskustelun lomassa on vaivalloista.

Ihan luontevaa, että nimi muokkautuu puhutun kielen mukaan. Ei siinä ole mitään noloa. Meillä on töissä britti, jonka nimi on Richard. On kuitenkin aina Rikhard suomalaisten kanssa kommunikoidessaan.

Riippuu vähän siitä, kenen kanssa puhun. Toiset ovat esim korkeammin koulutettuja, matkustelleet, tai heillä on lähipiirissä ulkomaalaisia joten ymmärtävät nimeni. Joistain ihmisistä taas huomaa jo ensimmäisestä lauseesta, että järki ei päätä pakota. Lausun kiltisti silloin nimeni heille ’helpommaksi’,

Yrittäkääpä opettaa englantia puhuvaa sanomaan nimi Kyllikki ihan suomalaisittain.

En. Sanon Riitta ihan suomalaisittain, vaikka vastaus on heti "Ah, Wrida!". Ei haittaa menoa. Ulkomaalaisten kirjoittamana aina väärin, kaksi kaksoiskonsonanttia on liikaa, vaikka olisi juuri nähnyt nimen oikein kirjoitettuna.

Mutta jos joku toinen haluaa esitellä itsensä englanniksi lausuttuna, ei haittaa minua. Moni sanoo myös HelSINki puhessaan englantia, eikä HELsinki, kuten suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Marco with kei!

And who is the kei?

Olen Minna Canth ja lausun sukunimeni englanninkieliselle soveltuvasti.

Miksei sitä omaa nimeä voi sanoa niin kuin se oikeasti lausutaan. Turhaa nolostelua ja häpeilyä taas.

Taisin sanoa itse oman nimeni suomalaisittain, kun olin aikanaan Englannissa kieliharjoittelussa, mutta kaikki muut äänsivät sen brittiläisittäin. Totuin kuitenkin tuohon vieraaseen muotoon niin että aloin kokea sen omakseni ja käännyin kadullakin katsomaan, kun joku huusi sen nimisen ihmisen nimeä.

Sanooko muka joku Anu nimensä jenkille 'Einu'... siitä sitten vielä S-loppuista genetiiviä vääntämään.