Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uusi työpaikka stressaa järjettömästi!
01.05.2015 |
Valmistuin yliopistosta joku aika sitten ja nyt sain ensimmäisen ns. alani asiantuntijatyön, aikaisemmat työkokemukseni ovat helpoista kesätöistä. Nyt olen ihan paniikissa asiasta, en saa nukuttua, ahdistaa ja sydän hakkaa kokoajan. Työ ei ole siis vielä alkanut mutta pelkään sitä jo valmiiksi ihan kamalasti. Pelkään että en tule pärjäämään ja etten ole yhtä hyvä kuin muut ja minuun tullaan pettymään. Perunko koko jutun ja jatkan työttömänä? Mieheni suostuu elättämään minua..
Kommentit (25)
Vain tekemällä opit uuden homman, rohkeasti vain kohti uutta! Hyvällä itseluottamuksella pärjää hommassa kuin hommassa. Ja olethan selvinnyt yliopistosta, todistettavasti kykenet oppimaan uusia asioita! Tsemppiä, ensimmäisen päivän jälkeen jo helpottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme hysteerikko. Kaikissa töissä on alussa perehdytysjakso, eivät olisi valinnet sinua jos eivät uskoisi sinun oppivan tekemään tätä työtä. Paino sanalla OPPIVAN, ei tarvitse olla heti expertti.
Asiantuntijaksi kasvaminen vie noin 10 vuotta, joten tietenkään et vielä sitä ole eikä kukaan sitä odotakaan olevan. Olet siellä oppimassa. Sinulla on alan koulutus, joka toimii hyvänä pohjana, nyt seuraavat vuodet toimit osana asiantuntijayhteisöä ja opit ja kehityt asiantuntijaksi. Olennaista siis on, että kestät riittämättömyyden tunteita, sitä että et vielä osaa ja hallitse asioita, sillä asiantuntijatyössä niihin tarvitaan kokemusta. Opinnot tuottaa hyvän lähtökohdan kehittymiselle ja on se perusta, joka on välttämätön, mutta se on vain perusta. Tsemppiä jatkoon, kyllä se siitä, alku on aina kärsivällisyyttä vaativaa. Esim. opettajan työssä mitä itse teen kaksi ensimmäistä vuotta ovat selviämistä, sitten alkaa muodostua hyviä työkäytäntöjä ja hyvää rutiinia, ja vasta myöhemmin voi sanoa olevansa alansa todellinen asiantuntija.
Jättäydy pois, menee työsuhteeni purkuna vielä ja on helppo homma. Kannattaa miettiä mikä tekee onnelliseksi ja mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Sydän neuvoo mikä on parhaaksi jos vain pysähtyy kuuntelemaan.
Itseluottamuksella pärjäisin mutta kun minulla ei sitä ole...eikä sitä noin vain tyhjästä kehitetä. Minuun ei koskaan ole kukaan uskonut ja sain erittäin vaativan ja itsetuntoa lyttäävän kasvatuksen. Terapiassa olen joskus ollut mutta ei se ole kuin vähän parantanut tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höpö höpö, ei tosiaankaan pidä irtisanoutua ihan tuoreeltaan, vaan ponnistella alun harjoitteluvaiheen läpi ja oppia asioita. Ei pidä tosiaankaan heti luovuttaa! Kyse ei ole niinkään taidoista, vaan itseluottamuksen puutteesta, ja kannattaa yrittää harjoitella sen kehittämistä, altistaa itsensä uuden opettelulle ja eteenpäin pyrkimiselle. Ensimmäiset vuodet valmistumisen jälkeen ovat ratkaisevia tulevaisuuden kannalta, siksi ei pidä heti luovuttaa.Kannattaa katsoa vuosi pari ja sitten tehdä johtopäätökset siitä, mikä on itselle sopiva taso työssä.
Onnea uudesta työpaikasta! Et todellakaan peru! Siellä tietävät että olet uusi ja vasta harjoittelet niitä hommia.
Jos yhtään lohduttaa niin itsellä oli ihan samanlaisia tuntemuksia kun äitiyslomien jälkeen palasin työelämään ja uuteen paikkaan. Mulla oli kuitenkin ollut työuraa takana yli 10v, eli oli kokemusta jne. Ajan myötä se helpottaa. Pidä muu elämä leppoisana alkuvaiheessa. Lepää viikonloppuna, nuku riittävästi, liiku ja ulkoile päivittäin. Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! He valitsivat sinut ja antavat kyllä perehdytyksen. Ihmisen töitä ne kaikki ovat!
No ei se itseluottamus siitä kohene, jos heti luovutat. Kasvatuksella on tosi suuri merkitys itseluottamukseen, ja on hyvä, että tiedostat ongelman johtuvan nyt siitä. Yritä kestää hankalia tunteita ja ymmärrä, että ne ovat vain tuntemuksia, eivät faktaa, ja että erilaisten tunteiden kanssa voi elää. Tunteet myös muuttuvat ajan ja kokemuksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:20"]
Itseluottamuksella pärjäisin mutta kun minulla ei sitä ole...eikä sitä noin vain tyhjästä kehitetä. Minuun ei koskaan ole kukaan uskonut ja sain erittäin vaativan ja itsetuntoa lyttäävän kasvatuksen. Terapiassa olen joskus ollut mutta ei se ole kuin vähän parantanut tilannetta.
[/quote]
Hei, täällä samanlaisen taustan omaava, täsmälleen samassa tilanteessa oleva nainen. Tosin minun työni alkoivat jo kuukausi sitten ja jo tässä ajassa on päässyt hyvin sisään. Toki myönnän, että edelleen jännittää ja kaikenlaiseen valmisteluun ja varmisteluun menee ihan rutosti aikaa. Voin kuitenkin sanoa, että koko ajan helpottaa ja itseluottamus kasvaa. Olet varmasti osaava ja pätevä tyyppi, ei sinua muuten olisi työhösi valittu! Se kannattaa muistaa! Pää pystyyn ja kohti parempaa elämää!
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:20"]
Itseluottamuksella pärjäisin mutta kun minulla ei sitä ole...eikä sitä noin vain tyhjästä kehitetä. Minuun ei koskaan ole kukaan uskonut ja sain erittäin vaativan ja itsetuntoa lyttäävän kasvatuksen. Terapiassa olen joskus ollut mutta ei se ole kuin vähän parantanut tilannetta.
[/quote]
Hei, täällä samanlaisen taustan omaava, täsmälleen samassa tilanteessa oleva nainen. Tosin minun työni alkoivat jo kuukausi sitten ja jo tässä ajassa on päässyt hyvin sisään. Toki myönnän, että edelleen jännittää ja kaikenlaiseen valmisteluun ja varmisteluun menee ihan rutosti aikaa. Voin kuitenkin sanoa, että koko ajan helpottaa ja itseluottamus kasvaa. Olet varmasti osaava ja pätevä tyyppi, ei sinua muuten olisi työhösi valittu! Se kannattaa muistaa! Pää pystyyn ja kohti parempaa elämää!
[/quote]
Kiitos, olet ihanan kannustava! Kaikkea hyvää sinulle! Kiitos kaikille muillekin tsemppaavista viesteistä. t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä!! Totta kai ainakin yrität!! Päivä kerrallaan. Otat vastaan sen mitä tulee.
Ihmettelen vaan miksi minut valitsivat. Kohta saavat selville totuuden että esitän vaan fiksua ja pätevää ja olenkin pelkkä huijari. En kyllä tiedä missä edes huijaan mutta se tunne kokoajan...t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aikoinaan aloitin korkeakoulusta valmistuttuani innolla uudessa paikassa. En ymmärtänyt pelätä. Mutta mutta, ensimmäinen kokemus oli kamala, sillä perehdytystä ei pahemmin ollut, pomo todella ilkeä ja aloin kyllä uskoa että minusta ei ole alalle. Lähdin sieltä pian, henkisesti aika lytytssä.
Mutta ei kannata pelätä etukäteen! Jos tuntuu ettei homma ole oma, voit aina lähteä :) Sinua harmittaa myöhemmin, jos et tartu tilaisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:35"]
Ihmettelen vaan miksi minut valitsivat. Kohta saavat selville totuuden että esitän vaan fiksua ja pätevää ja olenkin pelkkä huijari. En kyllä tiedä missä edes huijaan mutta se tunne kokoajan...t. AP
[/quote]
Johtuu itsetunnon puutteesta :/ Kannustaisin etsimään hyvän terapeutin, jonka kanssa pääsisit eteenpäin asiassa. Itsellä sama ongelma ja kyllä se vaikuttaa työssä suoriutumiseen, jos uskoo koko ajan olevansa huonompi kuin muut ja huono siinä mitä tekee.
Mulla oli ihan sama juttu! Ajattelin koko ajan että kohta ne huomaa että en oo yhtään niin fiksu kun ne kuvitteli Että olen vaan jotenkin onnistunut huijaamaan niitä haastatteluissa ja psykologisissa testeissä. Tosin potkuja ei tullut vaan sain vähän ajan kuluttua ylennyksen. Nykyisin pystyn jo rentoutumaan ja luottamaan itseeni ja osaamiseeni.
se äitiyslomalta töihin palannut
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:35"]
Ihmettelen vaan miksi minut valitsivat. Kohta saavat selville totuuden että esitän vaan fiksua ja pätevää ja olenkin pelkkä huijari. En kyllä tiedä missä edes huijaan mutta se tunne kokoajan...t. AP
[/quote]
Minullekin on tuttua tuollainen panikointi aina uuden kynnyksellä. Opiskelujen aloitus, uuden työn aloitus, raskaaksi tuleminen, kaikki suuret muutokset ovat laukaisseet halun paeta ja piiloutua ja perua kaikki. Odottaminen on pahin vaihe, luulenpa että sinullakin menee oikein hyvin kun vain olet aloittanut. Olet todella lahjakas ja onnekas, olet päässyt yliopistoon ja saanut koulutustasi vastaavan työn, se ei ole helppoa! Yritä pitää itsesi kiireisenä ja ihmisten ilmoilla. Self help neuvo: Mitä tekisit, jos et pelkäisi?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:35"]
Ihmettelen vaan miksi minut valitsivat. Kohta saavat selville totuuden että esitän vaan fiksua ja pätevää ja olenkin pelkkä huijari. En kyllä tiedä missä edes huijaan mutta se tunne kokoajan...t. AP
[/quote]
Tähän on diagnoosi: huijarisyndrooma
Sinulla saattaa olla huijari-syndrooma: eli kuvittelet, että et oikeasti olekaan pätevä ja osaava, vaan olet saanut tittelit ja opinnot suoritetuksi ikäänkuin huijaamalla koko muuta maailmaa. Sitä esiintyy joillakin lahjakkailla ja taitavilla naisilla, joilla on itsetunnon kanssa vaikeuksia.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/05/09/yle-puhe-huijarisyndroomasta-karsivat-lahjakkaat-naiset
Kannattaa kuunnella linkin radio-ohjelma. Maria Pettersonin ohjelmassa oli aiheesta enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Et peru, et ole vielä edes kokeillut! Alussa kaikki työ on rankkaa kun joutuu koko ajan oppimaan uusia juttuja, mutta pärjäät kyllä. Tsemppiä!