Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävästä..
01.05.2015 |
Olen siis se sama 16v tyttö joka kirjoitti aikaisemmin painostani ketjun..Ajattelin avata uuden, koska tämä liittyy poikaystävääni.
Poikaystäväni tietää että minua on kiusattu koulussa ala ja ylä asteella, ja olen jostain syystä "oppinut" vihaamaan kehoani. En osaa selittää sitä, mutta tavallaan halveksun omaa kehoani ja pidän sitä arvottomana. Ikävintä tässä on se, että poikaystäväni yrittää aina kehua ja vakuuttaa että kroppani on kaunis jne. Mutta en vaan "osaa" uskoa että ne olisi totta! Haluan uskoa mutta...:/ Poikaystäväni on myös sanonut että minun pitäisi hakea apua koska pelkää että minulla on syömishäiriö. Ymmärrän poikaystäväni huolen, koska syömiseni ei ole koskaan ollut kovin normaalia..nykyään asia vaan on pahempana esillä. Vahtaan jatkuvasti kaloreita ja saatan puklata ruoan suustani ennen kuin kerkeän nielaista, koska huono omatunto iskee heti kun laitan ruokaa suuhun. Rakastan poikaystävääni ja hän rakastaa minua, mutta tuntuu pahalta että toinen pelkää koko ajan että käynkö esim. Puklaamassa ruokaa vai syönkö ollenkaan :( Yritän kyllä syödä mutta ääni pään sisällä käskee olla syömättä. :( Miten saisin tilanteen ratkaistua?
Kommentit (13)
Moikka, täällä kirjoittelee 20v tyttö. Minulla on anoreksia, joka alkoi aikoinaan hyvin salakavalasti, hyvin pitkälti samalla tavalla kuin nyt omaa tilannettasi kuvailet.
Jokainen ihminen on oma yksilönsä, mutta oireesi ehdottomasti viittaavat jo alkaneeseen syömishäiriöön. Mulla kanssa poikaystävä aina kehui kroppaani ja minä en koskaan uskonut, koska mun itsetunto oli hyvin alhaalla. Aloin pikkuhiljaa mieltää yhä useammat ruuat "kielletyiksi" ja nauttia näläntunteesta, kunnes se lopulta katosi kokonaan.
Järkipuhe ei auta, sen tiedän. Aivan sama kuka sanoo kauniiksi ja montako kertaa, syömishäiriö ei anna uskoa todeksi, vaan voi jopa kääntää sen aivan päinvastaiseksi: "Näytätpä niin ihanan hehkeältä ja terveeltä!" kuulostaa syömishäiriöisen korvissa "Oletpa lihava." Järjetöntä, mutta totta :/
Ihan oikeasti murunen, ole kiltti ja puhu vaikka kouluterveydenhoitajalle. Sairaus on todella yhtä helv*ttiä, ja mitä kauemmin avunsaanti kestää, sitä vaikeampaa on parantua. Minulla menee jo paremmin, mutta syömishäiriöajatukset ovat niin syvälle päähän iskostuneet, että tuntuu mahdottomalta ajatella elämää ilman niitä. Ole kiltti ja hae apua. Jos susta tuntuu, että olet liian painava syömishäiriöiseksi, sekin on syömishäiriöajattelua. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:09"]Moikka, täällä kirjoittelee 20v tyttö. Minulla on anoreksia, joka alkoi aikoinaan hyvin salakavalasti, hyvin pitkälti samalla tavalla kuin nyt omaa tilannettasi kuvailet.
Jokainen ihminen on oma yksilönsä, mutta oireesi ehdottomasti viittaavat jo alkaneeseen syömishäiriöön. Mulla kanssa poikaystävä aina kehui kroppaani ja minä en koskaan uskonut, koska mun itsetunto oli hyvin alhaalla. Aloin pikkuhiljaa mieltää yhä useammat ruuat "kielletyiksi" ja nauttia näläntunteesta, kunnes se lopulta katosi kokonaan.
Järkipuhe ei auta, sen tiedän. Aivan sama kuka sanoo kauniiksi ja montako kertaa, syömishäiriö ei anna uskoa todeksi, vaan voi jopa kääntää sen aivan päinvastaiseksi: "Näytätpä niin ihanan hehkeältä ja terveeltä!" kuulostaa syömishäiriöisen korvissa "Oletpa lihava." Järjetöntä, mutta totta :/
Ihan oikeasti murunen, ole kiltti ja puhu vaikka kouluterveydenhoitajalle. Sairaus on todella yhtä helv*ttiä, ja mitä kauemmin avunsaanti kestää, sitä vaikeampaa on parantua. Minulla menee jo paremmin, mutta syömishäiriöajatukset ovat niin syvälle päähän iskostuneet, että tuntuu mahdottomalta ajatella elämää ilman niitä. Ole kiltti ja hae apua. Jos susta tuntuu, että olet liian painava syömishäiriöiseksi, sekin on syömishäiriöajattelua. Tsemppiä sulle.
[/quote]
Minä itseasiassa jouduin "puhutteluun" koulussa syömiseni takia, koska kaverini olivat käyneet kertomassa koulukuraattorille..No asiaa ei viety eteenpäin koska näytin kuulemma terveeltä..
Ja voimia sinulle :(
-Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:12"]Hae apua! :(
[/quote]
No kun terveydenhoitajallakin kävin vuositarkastuksella (hänelle siis oli kerrottu syömis ongelmistani) ja terkkari ei puhunut mulle siitä mitään..se vaan otti pituuden ja painon ja sanoi että painoni on alarajoilla jne. Mutta ei ottanu ongelmiani ollenkaan esille. -Ap
Entäpä koulupsykologi, kertoisitko hänelle? - 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:19"]Entäpä koulupsykologi, kertoisitko hänelle? - 3
[/quote]
Hänkin tietää asiasta. Äidillenikin on soitettu, ja kuulin kun puhuivat puhelimessa ja äiti sanoi näin:
"Kyllä ****** syö hyvin ja ei ole mitään ongelmaa"
"Ei varmaan vaan ole kouluruoka maistunut"
Ja puhelun jälkeen hirveä valitus mulle miks en syö koulussa...Äiti on niin sokea että ei tajua. Enhän mä kotonakaan syö paljoakaan, ja olen huomannut että pakkomielteisesti RAIVOAN äidille ja iskälle niiden syömisistä..en voi sille mitään.-Ap
Alkoi taas tuntua pahalta kun poikaystävä soitti äsken ja kysyi että olenhan syönyt :( Tuntui pahalle sanoa että kasviskeittoa lautasen..-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:27"]Alkoi taas tuntua pahalta kun poikaystävä soitti äsken ja kysyi että olenhan syönyt :( Tuntui pahalle sanoa että kasviskeittoa lautasen..-Ap
[/quote]
Välillä tuntuu että olen vaan vaivaksi kaikille joten sanon vaan sen normaalin "kaikki on hyvin"- lauseen..en tiedä miten päästä eteenpäin. -Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:27"]Alkoi taas tuntua pahalta kun poikaystävä soitti äsken ja kysyi että olenhan syönyt :( Tuntui pahalle sanoa että kasviskeittoa lautasen..-Ap
[/quote]
Välillä tuntuu että olen vaan vaivaksi kaikille joten sanon vaan sen normaalin "kaikki on hyvin"- lauseen..en tiedä miten päästä eteenpäin. -Ap
[/quote]
Mitenkä uskaltautuisin puhumaan asioista? Ahdistaa kun ei halua puhua mutta silti pitäisi...:( -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään ole mitään neuvoa antaa? :( Olen ihan rikki, en niinkään tilanteeni takia, vaan siksi että tuntuu kun olisin vaivaksi poikaystävälle..en kehtaa enää sanoa ongelmistani etten vaivaisi sitä..-Ap
Ehkä vähän radikaali ratkaisu, mutta mun poikaystävä (silloin toisin vielä pelkkä kaveripoika) sanoi minulle, että alan joko syömään, tai hän häipyy mun elämästä. Kuulemma sattuu liikaa nähdä miten tapan itseni syömättömyydellä. Olin tuolloin 165cm/42kg, nyt +8kg.
Mut oikeasti tarvitsin tuota. En tahtonut menettää sitä kaveripoikaa ja päätin nostaa painoa ja koittaa parantua. Ei ollut helppoa, ei lähellekkään, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa pään sisälläkin olla asiat ok. Ollaan seurusteltu nyt kohta 2v poikaystävän kanssa.
Mutta hae ja ota kaikki apu vastaan, ennen kuin syömishäiriö yms menee pahemmaksi.
N18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:09"]Ehkä vähän radikaali ratkaisu, mutta mun poikaystävä (silloin toisin vielä pelkkä kaveripoika) sanoi minulle, että alan joko syömään, tai hän häipyy mun elämästä. Kuulemma sattuu liikaa nähdä miten tapan itseni syömättömyydellä. Olin tuolloin 165cm/42kg, nyt +8kg.
Mut oikeasti tarvitsin tuota. En tahtonut menettää sitä kaveripoikaa ja päätin nostaa painoa ja koittaa parantua. Ei ollut helppoa, ei lähellekkään, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa pään sisälläkin olla asiat ok. Ollaan seurusteltu nyt kohta 2v poikaystävän kanssa.
Mutta hae ja ota kaikki apu vastaan, ennen kuin syömishäiriö yms menee pahemmaksi.
N18
[/quote]
Mä itseasiassa oon puhunu poikaystävän kanssa ja se sano itse että ei missään nimessä halua erota, ja että haluaa auttaa. Nyt vaan pitäis jotenkin uskaltautua puhumaan.-Ap
Anteeksi aika pitkä teksti, mutta mitä voin tehdä :/?
-Ap