Taas se tulee Äitienpäivä!

Ja meillä mietitään, miten vietetään, että kaikki on tyytyväisiä.

Anoppi on sitä mieltä, että hän on ainoa oikea äiti. Häntä pitää juhlia äitienpäivänä. Hän ei laita ruokaa, ei kahvia, mutta hänen luona on kylailtävä tuntikaupalla.

Äitiini ymmärtää, että minäkin olen äiti, mutta haluaa silti, että häntä juhlitaan äitienpäivänä isommin kuin minua. Tämä tarkoittaa, että hänen luona syödään pitkän kaavan mukaan ja ollaan monta tuntia.

Mitäs minä sitten, äiti kahdelle lapselle, ollut äiti jo 20 vuotta. Mun äitienpäivää juhlitaan hetki aamulla ja sitten hetki illalla kotona.

Joskus on ehdotettu, että käytäisiin toisen isoäidin luona jo lauantaina. Ei kelpaa kummallekaan, kun on epäreilua kuulema.

Miksi mun äitienpäivän vietto on vähäarvoisempaa kuin isoäitien? Minä joudan istumaan autossa, kylässä, autossa, kylässä ja autossa koko äitienpäivän. Ja ottamaan juhlahetken aamulla ja illalla.

Lopetetaan koko päivän vietto.