Iskä tuijottaa omaa napaa
Meillä on kaksi poikaa, toinen 2v. ja toinen 6kk. Pienempi on kärsinyt kovista mahavaivoista koko pienen ikänsä ja nyt ollaan oltu selvillä vesillä muutaman viikon ajan. Mahavaivat siis näyttävät laantuneen.
Omasta mielestäni olen ollut aika lujilla viimeiset puoli vuotta hoitaessani molemmat pojat kotona. Vauva on huutanut yötä päivää ja uhmaikäinen nyt on omalla tavallaan haastava... Mies ei ole osallistunut lainkaan yöralliin. Lukemattomia öitä olen porskuttanut vartin-puolen tunnin yöunilla. Aamulla herätessään mies kysyy miten yö meni autuaan tietämättömänä yön tapahtumista. Hän ei nimittäin herää lapsen itkuun. Aamullakin minä nousen ensin sen pojan kanssa, joka ensin herää ja mies nukkuu niin pitkään kunnes on pakko herätä, jotta työt tulee tehtyä (hänellä on liukuva työaika).
Koko tämän puolivuotisen ajan mies vain jaksaa jankuttaa, että en huolehdi lainkaan hänen tarpeistaan. Kerran kahteen viikkoon petipuuhia on aivan liian harvoin. Joka päivä kun mies palaa töistä, hän kaataa turhautumisensa minun niskaani. Välillä toivon, että tekisi vaan oikein pitkän päivän niin olo olisi edes yhtä taakkaa keveämpi.
Naama kateudesta vihreänä kuuntelen kun kaveriäidit kertovat kuinka silloin tällöin saavat nukkua yön korvatulpat korvissa tai pääsevät kahville ilman lapsia. Vaikka lapseni ovat hirveän rakkaita minulle ja teen heidän eteensä mitä vain, pakko on myöntää, että kaipaisin vaikka tunnin verran aikaa jonkun hyvän ystäväni kanssa rauhassa ilman lasten keskeytyksiä. Ja untakin kieltämättä kaipaisin. Vauva heräilee edelleen keskimäärin 6-8krt yössä.
Miten te muut olette jakaneet vastuuta kotona? Miltä tämä meidän tilanne muiden korviin kuulostaa? Tiedän, että jos olisin aivan yksin lasten kanssa, tilanne olisi ihan toinen eikä siinä mielessä pitäisi paljon valitella, mutta ehkä se mua tässä tavallaan ottaakin aivoon, että mies on yksi lapsi lisää tässä perheessä. Hän asettaa mulle vielä omat vaatimuksensa ihan kun mulla ei olisi velvollisuuksia jo muutenkin tarpeeksi. Kunpa niitä voisi hiukan jakaa toisen kanssa. Tai edes saada vähän tunnustusta ja huolenpitoa toiselta. Sekin, että joku välittäisi mun jaksamisesta, auttaisi pitkälle. Nyt tuntuu siltä, että panostan lapsiin täysillä ja kuraa tulee niskaan siitä huolimatta.
Kommentit (2)
Todennäköisesti mies ei ihan aidosti tajua väsymystäsi koska ei herää öisin eikä itse siten ole väsynyt. Auttaisiko se jos hän vaikka yhtenä aamuna viikossa olisi lasten kanssa niin että sinä saisit nukkua pidempään? Mitä jos ehdottaisit hänelle sellaista diilia, "palkkiona" se että silloin varmaan jaksaisit sitten useammin niitä petihommia.. Ei niinhän se varmaan käytännössäkin olisi.
En voi tähän omia kokemuksia antaa, koska lapsia ei vielä ole. Sinänsä turhaan kommentoin siis, mutta minulle tuli paha mieli puolestasi, joten halusin vain toivottaa paljon onnea, tsemppiä ja jaksamista sinulle. Uskon että olet miehen kanssa asiasta puhunut, vaikka et tainnut sitä tekstissäsi erikseen mainita. Suosittelen ottamaan kuitenkin uudestaan puheeksi, ei tuo voi vaan noin jatkua... Tai voi jos sallit sen, mutta älyttömän epäreilua, eiköhän se mieskin ole ne lapset halunnut, joten täytyisi olla valmis hoitamaankin.