Mitkä asiat olivat paremmin, kun itse kävit peruskoulua?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 13:20"]

Tasokurssit matematiikassa, englannissa ja ruotsissa, idiootit saatiin omiin ryhmiinsä, pois häiritsemästä opiskelua. Tasokursseista luovuttiin "jotta kaikki oppilaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa". Nyt noissa aineissa joudutaan etenemään sen heikoimman oppilasaineksen tahdissa, lahjakkaammat eivät saa oppia juuri mitään.

[/quote]

Mielenkiinnosta: milloin noita tasokursseja on vielä ollut?

[/quote]    1971 syntyneet on viimeinen ikäluokka joilla ne vielä oli. Eli kun menit yläasteelle, englaniss ja matikassa oli kolme eri tasoa ja ruotsissa kaksi. Muistaakseni meillä 6.luokalla keväällä enkun ja matikan ope suositteli jokaiselle tiettyä tasoa jonka oppilas sitten yleensä otti.

[/quote]

Ok, ei siitä sitten tuon kauemmin ole.

-vm. 75

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 13:49"]Ennen kavereiden kanssa leikkiminen oli helpompaa. Koulukavereiden kanssa kyläiltiin ja oltiin ulkona ihan tosta vaan. Nyt täytyy vanhempien kanssa sopia etukäteen. Ja ulkona ei ole kukaan, kun pelata vaan pitäisi.
[/quote]

En tiedä missä asut,mutta ei pidä paikkaansa meillä tämä väite.

Miten nykyisin, jos lapsella on R tai S-vika? Minun aikana erityisopettaja kiersi ala-asteilla pitämässä näille opetusta, jossa treenailtiin sitten. Oma ala-aste oli myös maaseudulla. Lähellä metsää. Tehtii usein luontoretkiä metsään. Leikimme 10 tikkua laudalla, metsän reunamille oli lupa mennä piiloon..puiden taakse yms maakellarikummun taakse. Keväisin pihoje haravointia jonkun tunnin aikana. Koulukeittäjä oli sen verran iäkäs ettei jaksanut aivan kaikkea tehdä. Teimme myös retkiä läheiselle järven rannalle, missä paistoimme makkaraa ja tutkimme maastoa..kevään etenemistä. Joka kevät luokkaretki johkin Särkänniemelle jne jne.

Kirjat sai pitää! Oli päivänavaus joka päivä.

Kalifornian pataa ei enää koulusta saa. Myn suosikki.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:17"]

Kirjat sai pitää! Oli päivänavaus joka päivä.

[/quote]

Meillä laulettiin aamuisin joku virsi tai veisu yms :D

Olen entinen koulukiusattu ja  kiusaaminen on kyllä tänä päivänä pahempaa kiusatulle kuin ennen. ennen kiusattiin koulussa ja vapaa-ajalla sai olla rauhassa. Nykyään kiusaaminen tapahtuu 24/7 kiitos somen ja kaikenmaailman älylaitteiden. Kiusattu ei saa hetkeäkään rauhaa.

Kirjat sai pitää ja hammashoito toimi. Me oppilaat kävimme itse koulun, eikä vanhemmat. Jos oli kipeänä, ei tullut jälki-istuntoa, jos ei ollut tehnyt läksyjä. Koska kaikilla ei ollut maalla lankapuhelimia ja ei silloin ollut tapana soitella toisten kotiin, että mitä oli läksynä ja kaverit eivät tuoneet kirjoja. Kun tuli kouluun, selvitettiin, mistä oli jäänyt jälkeen.

Oli myös välipala ja ne olivat monesti sellaista herkkua, mitä maalaislapset eivät olleet ennen syöneet. Eli minäkin sain koulussa ensimäistä kertaa maistaa purkkijogurttia ja mansikkarahkaa. Koulun keittäjä asui koululla ja ruoka oli hyvää.

Yksi asia, mikä on minusta nykyään paremmin, että matematiikassa poistettiin alkio-oppi.

Pohjoinen ja kansakoulua eka luokka ja toisesta luokasta peruskoulua.

Nykyään on paremmin. Ala-aste oli ihan suolesta ja yläaste syvemmältä. Onneksi ohi eikä vuosiin edes painajaisia että on joutunut takaisin peruskouluun.

Kävin yläastetta PISA-huuman aikana 2000-luvun taitteessa eriytetyllä luonnontiedeluokalla. Lapsuudessa luin vielä kirjoja, teini-iässä uusi teknologia rikastutti elämää ja tulevaisuudenkuva oli optimistinen. Nykyään lasten keskittymiskyky, tiedonhankintataidot ja kirjoitustaidot ovat heikommat koska netti ja some ovat tulleet joka paikkaan ja missään ei opita pitkäjännitteistä tekemistä tai kriittistä ajattelua. Lama on koko ajan läsnä ja kansakunta jakautuu. PISAssakaan ei olla enää parhaita.

Silloin oli vahva yhtenäiskulttuuri eikä asioita tarvinnut arpoa. Kaikki olivat suunnilleen samassa veneessä. Vanhemmat kävivät töissä, lapset koulussa ja harrastuksissa ja lauantaisin oli saunavuoro ja katsottiin smurffit televisiosta. Ei ollut muslimeja tai maahanmuuttajia tai poliittista korrektiutta vaikeuttamassa jokapäiväistä elämää. Kun Mikko ja Ville tappelivat, niin niiden isät tai äidit voivat sopia asian ihan normaalisti ilman minkäänlaisia kyräilyitä koska, kuten todettu, kaikki olivat samassa veneessä ja tiesivät ihan täsmälleen millä säännöillä yhteiskunta toimi. Myös se oli silloin hyvä, että kaikki leikit ja pelit onnistuivat mutkattomasti. Luistimet matkaan ja kentälle, niin aina löytyi peliseuraa eikä klikkejä ollut. Jopa tytöt pelasivat poikien kanssa, jos kynnelle kykenivät ja halusivat. Nyt on kaikki niin vaikeaa ja lapsille pitää järjestää ohjelmaa koska ei vaan voi olla ja elää.

Minä kävin neljä ensimmäistä luokkaa kansakoulua, sitten yhden luokan oppikoulua ja sen jälkeen peruskoulua. Oi niitä aikoja.

Kansakoulussa oli muutama kymmenen oppilasta, kaikki tunsivat toisensa ja käytännössä aina oltiin opettajien silmien alla. Koulukyytiä saivat vain ekaluokkalaiset, joten monen kilometrin matka kuljettiin kävellen, suksilla ja pyörällä. Oltiin hyvin lähellä pääkaupunkia, mutta ajat olivat toiset, joten paapominen oli aika tuntematon ilmiö. Ainoa todella huono juttu oli juuri tuolloin tullut ja mennyt joukko-oppi, joka hämmensi sekä opettajat, oppilaat että vanhemmat.

Neljännen luokan jälkeen osa meistä siirtyi tuhannen oppilaan oppikouluun ensimmäiselle luokalle ja muut kansalaiskouluun, jossa opetettiin muun muassa kauppalaskentoa ja lastenhoitoa. Olin oppikouluun erittäin tyytyväinen, koska vanhan ajan opettajilla oli auktoriteetti tallella ja muutenkin vanhemmat ja koulu olivat lajitelleet meidät kahteen eri suuntaan. Oppiminen oli suoralinjaista ja tavoitteet selvillä. Välitunneilla leikittiin, mutta tuntien aikana opiskeltiin. Tykkäsin.

Oppikoulun ensimmäisen luokan jälkeen oltiinkin peruskoulun kuudesluokkalaisia. Ensin ei näkynyt paljonkaan eroa entiseen, mutta sitä mukaa kun opettajia jäi eläkkeelle ja uusia tuulia nuuskineita peruskoulunopettajia alkoi saapua töihin, opettajien auktoriteetti alkoi murentua ja oppikirjoista alkoi tulla kummallista värikästä silppua. Valintaperusteet muuttuivat ja entiseen oppikouluun tuli pelkän asuinpaikan ja ikäluokan perusteella hyvin sekalaista sakkia. Onneksi sentään pääsin lukioon vielä silloin, kun koulu oli oppilaitos eikä viihtymis- ja päivähoitopaikka.

Olin 90-luvulla vuosia yläasteen opettajana ja minun on myönnettävä, että sitä ennen olivat asiat paremmin. Siis silloin oppikoulun aikoihin. Kaikin puolin.

Paremmin oli se, että ei ollut maahanmuuttajia ollenkaan. Tunnit oli rauhallisia eikä kukaan aiheuttanut vaaratilanteita. Koululla oli myös enemmän resursseja panostaa oppilaisiin. Yksi tarkkis oli jolla oli n. 10 oppilasta, mutta tämän päivän ADHD tapauksia ei ollut yhtäkään. 

Ihanaa oli myös se, että kaikki sai olla lapsia. Tytötkin käytti reppuja ja leikkiä leluilla jne. Kellään ei ollut kännykkää. Ihanaa elämää.