Erikoiset kateuden kohteet

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:06"]

Niille, jotka eivät lannistu vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista, vaan sinnikkäästi jatkavat toimintaansa tai muuttavat sitä tarpeen mukaan. Toki siis kaikki hetken surevat/masentuvatkin suurissa vastoinkäymisissä, mutta tarkoitan sellaista kykyä kuitenkin vaan jatkaa - vaikka koko maailma olisi sinua vastaan ja tukenasi ei olisi yhtää. ystävää. Sellaiset ihmiset ovat ikuisia menestyjiä. Tätä yritän kyllä itsekin opetella, mutta hankala löytää samanlainen sinnikkyys ja voima, mitä joillain on sisällään. Suurin osa meistä tarvitsee (minäkin) muilta törkeän paljon tukea ja tsemppausta, jotta voi nousta keskisuurista vaikeuksista. Oikeastaan suurin osa meistä tarvitsee jopa lieviin ongelmiin ystävien ja läheisten apua ja tukea. Ei sekään huono asia ole, mutta aina ei ole tukea saatavilla. En ymmärrä miten jotkut vain nousevat kuin feenix-lintu yhä uudestaan - ja täysin omin avuin. 

[/quote]

Onko se nyt niin kovin erikoista kadehtia tällaista ominaisuutta?

Mutta ohiksena kysyisin, mistä tiedät että nämä kadehtimasi henkilöt nousevat "täysin omin avuin"?

Haluaisin käydä töissä ja välillä yöpyä toisella paikkakunnalla, jossa asun. Näin tein noin puolen vuoden ajan, ja se laajensi elämänpiiriä kivasti. Lisäksi se toi ylimääräistä säpinää suhteeseen, kun sai kunnolla odottaa toisen tapaamista.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:32"]

Olen kateellinen välillä niille, jotka kehtaavat hehkuttaa (ei aina edes niin hienoa) elämäänsä. Ymmärtääköhän tätä kukaan. Itsellä siis on kaikki niin hyvin, taloudellinen tilanne on todella hyv,, hyvä ura ja lisäkouluttaudun koko ajan, olen ihan hoikka ja kaunis (ei sillä, että se olisi tärkeää, mutta tuntuu hyvältä teiniaikojen haukkumisten jälkeen), mulla on aivan oikeasti maailman herttaisin, ahkerin ja ajattelevaisin mies, sekä todella hyviä ystäviä. En silti ikinä kehtaa hehkuttaa esim ystäville kun jotain kivaa on sattunut -saati sitten jossain fb:ssä niitä päivitellä. Sitten jotkut laittavat suhteellisen pienistäkin asioista hirveitä tyytyväisyys päivityksiä, ja hehkuttavat ei-niin-ruusuistakin parisuhdettaan maailman ihanimmaksi ja parhaimmaksi. Minä en vaan kehtaa tehdä samaa, vaikka aihetta olisikin ja paljon. Jotenkin stressaan että alkavatko ihmiset kadehtia, tai pitävätkö minua ylimielisenä. Johtuu varmaan siitä, kun elämän varrella on sellaisia ihmisiä osunut kohdalle, jotka ovat alkaneet noin ajatella.

[/quote]

Minulla on muutamia tuttuja ja FB kavereita jotka kuulostavat aivan kaltaiseltasi. Mitään positiivista ei koskaan saa sanoa ääneen, ikinä ei saa olla iloinen tai tyytyväinen hyvistä asioista/hetkistä elämässään julkisesti vaan kaikki pitäisi pitää hiljaa sisällään.. Ihmettelen tätä ajattelutapaa, jossa joku "omii" miten toisten pitäisi toimia. Ensinnäkin jotkut ihmiset ovat vain super-avoimia! Oletko ajatellut, että ne avoimet ihmiset kertovat myös ne ikävät, surulliset, kipeät asiat myös siinä missä onnen ja tyytyväisyyden hetket? Miksi sinun on vaikeaa sietää sitä, että toiset haluavat jakaa onnenhetkensä, riippumatta siitä, että muutoin voi olla ikävää, esim. parisuhteessa? Ja miksi pitäisi vetää joku "raja" milloin, koska ja mistä asioista saa tuoda julki tyytyväisyyttään? Jos esim parisuhde on 20 % ikävää, 40% tavallista arkea, 20% mukavaa, ja 20% huippuihanaa, niin milloin saa kertoa, että on mukavaa/ihanaa/rakastunutta miehen kanssa?

Miksi ei saisi vain yksinkertaisesti sanoa sen, miltä nyt just tuntuu, riippumatta siitä mikä on menneisyys, tulevaisuus, tai nykyhetki?

Hei, aivan oikeasti. Älkää nyt tehkö tästä jotain jankkausketjua, jossa vedätte herneen nokkaan siitä mistä kukanenkin kokee kateutta/haluaisi tehdä jotain mutta ei uskalla. 

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:32"]

Olen kateellinen välillä niille, jotka kehtaavat hehkuttaa (ei aina edes niin hienoa) elämäänsä. Ymmärtääköhän tätä kukaan. Itsellä siis on kaikki niin hyvin, taloudellinen tilanne on todella hyv,, hyvä ura ja lisäkouluttaudun koko ajan, olen ihan hoikka ja kaunis (ei sillä, että se olisi tärkeää, mutta tuntuu hyvältä teiniaikojen haukkumisten jälkeen), mulla on aivan oikeasti maailman herttaisin, ahkerin ja ajattelevaisin mies, sekä todella hyviä ystäviä. En silti ikinä kehtaa hehkuttaa esim ystäville kun jotain kivaa on sattunut -saati sitten jossain fb:ssä niitä päivitellä. Sitten jotkut laittavat suhteellisen pienistäkin asioista hirveitä tyytyväisyys päivityksiä, ja hehkuttavat ei-niin-ruusuistakin parisuhdettaan maailman ihanimmaksi ja parhaimmaksi. Minä en vaan kehtaa tehdä samaa, vaikka aihetta olisikin ja paljon. Jotenkin stressaan että alkavatko ihmiset kadehtia, tai pitävätkö minua ylimielisenä. Johtuu varmaan siitä, kun elämän varrella on sellaisia ihmisiä osunut kohdalle, jotka ovat alkaneet noin ajatella.

[/quote]

Minulla on muutamia tuttuja ja FB kavereita jotka kuulostavat aivan kaltaiseltasi. Mitään positiivista ei koskaan saa sanoa ääneen, ikinä ei saa olla iloinen tai tyytyväinen hyvistä asioista/hetkistä elämässään julkisesti vaan kaikki pitäisi pitää hiljaa sisällään.. Ihmettelen tätä ajattelutapaa, jossa joku "omii" miten toisten pitäisi toimia. Ensinnäkin jotkut ihmiset ovat vain super-avoimia! Oletko ajatellut, että ne avoimet ihmiset kertovat myös ne ikävät, surulliset, kipeät asiat myös siinä missä onnen ja tyytyväisyyden hetket? Miksi sinun on vaikeaa sietää sitä, että toiset haluavat jakaa onnenhetkensä, riippumatta siitä, että muutoin voi olla ikävää, esim. parisuhteessa? Ja miksi pitäisi vetää joku "raja" milloin, koska ja mistä asioista saa tuoda julki tyytyväisyyttään? Jos esim parisuhde on 20 % ikävää, 40% tavallista arkea, 20% mukavaa, ja 20% huippuihanaa, niin milloin saa kertoa, että on mukavaa/ihanaa/rakastunutta miehen kanssa?

Miksi ei saisi vain yksinkertaisesti sanoa sen, miltä nyt just tuntuu, riippumatta siitä mikä on menneisyys, tulevaisuus, tai nykyhetki?

[/quote]

Eihän tässä nyt kukaan sanonut, ettei noin saisi tehdä. Vaan että itse haluaisi tehdä niin, mutta ei jostain syystä kehtaa. Vähäsen sitä sisälukutaitoa peliin.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:06"]Haluaisin käydä lääkärissä tai joutua hetkeksi sairaalaan. Olen käynyt kymmenen vuoden aikana lääkärillä kolmesti, ja elämäni aikana sairaalassa kerran. Oli ihana saada puhua vaivoistaan, makoilla, lukea lehtiä ja saada hoitajien myötätuntoa. Ja minkä vuoksi mieslääkärit ovat yleensä komeita?
[/quote]

^^ ohis, mutta oletko Kätevien emäntien parvekenaisista jompi kumpi? :) ihana.